sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yksinkertaista

Joskus aiemminkin olen tainnut mainita, että kun vuosituhannen vaihteessa aloitin maastopyöräilyn, niin tärkeimpänä opettajana lajin saloihin toimi Kankaisen Mika. Ja vaikka meidän vauhtitasapaino on tainnut heilahtaa vuosien myötä toisinpäin, niin silti yhä pidän Mikaa vahvasti esimerkkinä ja oppi-isänä tässä lajissa. Oikeastaan Mikalta on lähtöisin myös vuosia jatkunut hivenen ailahteleva suhteeni yksivaihteisiin, joka taas tällä hetkellä on vahvasti liekeissä.

Tähän aikaan syksystä yleensäkin kaivan yksivaihteisen varaston seinältä ja pistän kuntoon parhaita syysretkiä ja talvipolkuja varten. Tänä syksynä tämä aika taas koitti, mutta olin selkeästi yksiä kiekkoja vaille, kun Heli "lainasi" uuteen Santa Cruziinsa yhdet kaksysikiekot meidän varastosta. Jälleen kerran soitin Mikalle, vain kysyäkseni neuvoa uusia kiekkoja varten, niin eikös sedän seinältä löytynytkin yksi pari ylimääräisiä DT-napaisia kiekkoja Funworksin Atmosphere XL-kehillä. Päällä oli jo valmiiksi litkutettuna Maxxis Ardentien 2.4 -tuumaiset versiot.

Ensin tuumin, että nuo olisivat epäilyttävän paljon meidän keskivertotasoa järeämmät kiekot, mutta toisaalta saattaisivathan ne olla aika hauskat yksivaihteisessa, kun vetopitoa olisi vaikka seinän kiipeämiseen ja eipähän tarvitsisi paljoa kivikoissakaan jarrutella. Ja kiekot tykkäävät siitä, että niillä ajetaan, eihän niitä voi varaston seinällä roikottaa, joten poistin parin ja asensin Rigiin. Eli tämä syksy mennään, ei paitsi Mikan opettaman sinkuloinnin merkeissä, mutta myös sedän vanhoilla kiekoilla.

Ja, eiväthän nuo huonoja oppeja ole todellakaan. Eilen yksivaihdeajelu näytti jälleen parhaita puoliaan, kun keli painui pikku pakkaselle, aurinko paistoi ja saatiin jopa seitsemän hengen loistava lenkkiryhmä kasaan Pyörä Suvalan pihalle kymmeneksi! Vähän aikaa spekuloitiin, minne suuntaan sitä lähdettäisiin kaahailemaan ja päädyttiin lopulta idän suunnille. Jopa vanhan liiton hiihtomiehet olivat hyvällä tuulella, yksi tuli Kiekon majalla ihan jututtamaan ja Köpihän pisti sen samontein koeajamaan läskiä. Näytti ukon ilme vähän siltä, että tuli ensi viikolla kauppaan asiaa - ei siis lainkaan turha koeajo. Koeajo-Farleyn takanapa tosin alkoi olemaan sitä mieltä, että lenkkiä oli jo tarpeeksi takana ja Köpin piti kurvata varikolle tekemään laakeriremppaa.

Me muut lähdimme perusreittejä Sankivaaran, Muuraiskankaan, Niilesjärven ja Valkeisen kautta itään päin. Jäälin ryhmä alkoi haaveilemaan jo jääkaapista tuossa vaiheessa, joten oikaisimme Talvikankaan läpi valtatie 20:n varteen ja päästimme parivaljakon kotisohvaa kohti. Ryhmä oli supistunut kolmeen henkeen ja meidän kaikkien piti päätyä keskustan eteläpuolelle, joten looginen valinta siinä vaiheessa oli lähteä suunnistamaan kohti Kalikkalampea, Kuivasjärveä ja meren rantaa. Sieltä pienen koukun kautta Kemiralle ja etelän poluille.

Oma ajo meni vallan mainiosti viiteen tuntiin saakka, mutta sitten alkoi energiat loppumaan, eikä geelikään enää tuottanut tarvittavaa potkua. Samoin huomasin, että jalkojen lihaskestävyys ei vieläkään ole sillä tasolla, että jaksaisi runtata yksivaihteisella tuollaista matkaa. Viimeiset vallien päälle nousut olivat jo todella vääntämistä, eikä nopeista rytminvaihdoksista ollut puhettakaan. Hiirosessa tein sitten jo aivan holtittomia ajovirheitäkin, kun ei vaan enää riittänyt ruuti kropassa vääntämiseen.

Hissukseen siitä sitten evakuoin itseni pyöräteitä kotia kohti, näytti siltä, että reisun toinen Farley-kuski, Antti-Olli kurvasi vielä Tahkokankaalta pikku polkukierrokselle ennen kotiutumista. Ilmeisesti läskillä pääsee niin paljon paremmin, tai sitten vaan jätkät ovat kovassa kunnossa...

No, ensi viikolla jatketaan samoissa merkeissä, kyllä se omakin kroppa oppii talven aikana tavoille ja ensi kesänä lupaan, että tämän kesän kaltaisia hyytymisiä kesken marakisojen ei tulla näkemään!








4 kommenttia:

  1. onko takarengas ihan tarkoituksella väärinpäin? Et saa enempi pitoa polkiessa, liukkaissa kohdissa?

    VastaaPoista
  2. Asiallinen kysymys, tätä pohdimme lauantain lenkilläkin jonkun kanssa. Ensimmäiseksi täytyy myöntää, etten ole edes uhrannut ajatustakaan tuon renkaan pyörimissuunnalle, sen verran liekeissä olen ollut kyseisen setin ajettavuudesta nämä pari lenkkiä. Eli se on juurikin siinä setupissa, mihin Mika sen on aikanaan litkuttanut.

    Nopeasti internetiä selaillen näyttäisi olevan, että Ardent rullaa paremmin, kun sen laittaa "oikeinpäin", mutta pitää nimenomaan vetosuuntaan hieman paremmin noin käännettynä. Mene ja tiedä, joskus voisi tieten kokeilla kääntääkin sen, mutta vanha viisaushan kehottaa olemaan säätämättä käyvää konetta... ;-)

    VastaaPoista
  3. Edellisissä postauksissa on ollut maukkaampi teline kuvissa. Toi pukki on jotenkin liian metallinen ;)

    -Tuomas

    VastaaPoista
  4. Valitettavasti juuri nyt ei ollut noita deluxe-telineitä ainuttakaan saatavilla. Pitäisi varmaan taas hankkia muutama...

    VastaaPoista