sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Let's get the party started!

Tällaiselle kahdeksankymmentäluvun lopussa musiikillista suuntaustaan hakeneelle helsinkiläisen Santa Cruzin tänä keväänä ilmestynyt levy "Screaming for Adrenaline" on varsin valloittava ja melko tutunkin kuuloinen plätty. Se on soinut hyvinkin paljon säätämössä jo pelkästään tuon klassisen soundinsa vuoksi, mutta onhan täällä muutenkin vallinnut melkoinen "Let's Get The Party Started" -tunnelma.


Santa Cruz aloitti täälläkin ne bileet, mutta ei raskaalla rockilla, vaan kevyellä kuidulla. Highball Carbon oli lopulta hammaskeijun vastaus täydellisen geometrian metsästykseen. Vaakaputki on vain viisi milliä lyhyempi, kuin Rigissä, eli parisenkymmentä milliä pidempi, kuin Salsassa. Takahaarukka on vielä Rigiäkin viisi milliä lyhyempi, mikä on jo 15 milliä pois Salsan vastaavasta mitasta. Kun vielä tähän lisätään matalalla oleva BSA-kierteinen keskiömuhvi ja varsin maltillinen 1224 gramman massa, niin siinähän se toivomuslista on täydellisesti toteutuneena.

Kunhan sopiva runkokandidaatti oli löytynyt ja mitatkin täyttivät hakuehdot, niin hankintaprosessi oli hyvin lyhyt ja helppo. Soitin Vesikon Janille Sportaxiin ja kysyin, josko XXL-kokoisen kuituraamin hankkiminen vielä tässä vaiheessa kautta olisi mahdollista. Jani selvitti asian hyvinkin pikaiseen ja kunhan itse vähän aikaa jahkasin asian kanssa ja sain Heliltäkin varauksetta puoltavan lausunnon, niin laitoin tilauksen sisään. Samaan pakettiin tuli vielä Cane Creekin ohjainlaakeri valmiiksi asennettuna ja varakorvake. Kun tilaus oli tehty, lähdimme itse Espanjaan ja Suomeen palattuamme runkokin oli jo Kempeleen Salessa odottamassa.

Runko tuli tavallaan liiankin nopeasti, koska minulla oli tavoitteena saada pyörä kasaan vasta joskus Tukholman maratonin jälkeen ja yhtäkkiä varaston nurkassa seisookin ehkä hienoin raami, mitä olen koko harrasteurani aikana nähnyt. Eihän sellaista voi siinä loputtomiin seisottaa tyhjän panttina, eikä vahaamistakaan riitä kovin pitkäksi aikaa.

Siitähän alkoi kiivas osien speksaaminen ja etsiminen pitkin Euroopan nettikauppoja. Voimansiirtoon mietin XX1:siäkin hetken aikaa, mutta kun olen jo ehtinyt ihastumaan 180-millisiin kampiin, niin enpä viitsinyt lähteä siitä lyhentämään. Kuitenkin yhden eturattaan systeemi kiinnosti sen verran, että päätin rakentaa 1x10 -systeemin Middleburn RS7:ista 32-piikkisellä UNO-rattaalla ja 11-36 -kymppipakasta. Mitään ohjureita en ajatellut alkaa virittelemään, vaan uskon Sramin uuden kakkostyypin X.0:n hoitavan homman ja pitävän ketjun paikallaan. Kun vielä kaapin perältä löytyi yksi käyttämätön titaaniakselinen Race Face Taperlock 107-millisellä akselilla, niin sellainen paikalleen ja voimansiirto alkoi olemaan valmis.


Koska Highballin takahaarukka on 142x12 -akselille suunniteltu, niin Salsassa ollutta DT 240S -napaista kiekkosettiäkin joutui vähän modifioimaan. Santa Cruzin mukana tuli jo DT:n akseli valmiiksi, joten takanapaan tarvitsin vain uudet päätykupit napaan. Mutta, koska symmetriasyistä mieli teki eteenkin samanlaista linkkua, niin sinne ostin sitten myös yhdeksänmillisen akselin ja uudet päätykappaleet napaan. Jos joku suunnittelee samanlaista konversiota, niin DT:n sivuilta löytyy PDF, josta löytyy kaikki tarvittavat palikat. Itse tilasin taakse kuppisarjan "HWGXXX0002193C" ja eteen "HWGXXX0001919S", sekä tietysti etuakselin.

Ohjainlaakeri olikin jo paikallaan ja keulan ja jarrut otin Salsasta, joten paketti alkoi olemaan kasassa putkiosia lukuunottamatta. Viimeisimmät maastopyörät olen rakentanut melko pitkälti Thomson-Syntace -linjalla, joten teki mieli keksiä siihenkin vähän vaihtelua. Toiseksi ehdoksi laitoin, että tolppa, stemmi ja tanko pitää löytyä samalta valmistajalta. Loppusuoralle päästiin 3T:n ja Eastonin kanssa, joista jälkimmäinen jotenkin vetosi merkkinä enemmän, eikä haissut lainkaan niin paljoa vanhojen maantiesetien isolla Visalla rakentamille maantiepyörille.


Ehkä vaihteeksi on ollut aivan viihdyttävää rakentaa maastopyörää osa illassa, kaikessa rauhassa. Istua kaffekupin kanssa säätämössä ja pohtia, mitä sitä pulttaisikaan seuraavaksi kiinni. Eihän tuolla työtahdilla mekaanikkona itseään elättäisi, mutta onhan se aivan hauskaa. Kuluneella viikolla se sitten kuitenkin lopulta tuli valmiiksi ja pääsin kokeilemaan valmista laitosta käytännössä.


Ensimmäinen fiilis oli, että ohjaamossa on ainakin tilaa. Ohjaustanko on holtittoman leveän tuntuinen ja melko kaukana. Muutamat putkelta ajetut pätkät kuitenkin osoittivat, että oikeaan suuntaan ollaan menty, tilan tuntu on mahtava myös jaloille. Johtuen matalasta keskiöstä, kohtuu pitkästä emäputkesta ja riser-tangosta, Santa Cruzissa ohjaustanko on korkeammalla satulaan nähden, kuin missään aiemmassa pyörässäni ja tuntuma on todellakin se, että ajan ohjaustangon takaa, en sen päältä. Toinen merkillepantava seikka on voimansiirron äänettömyys. Ketju ei hakkaa vähääkään, vaihteet vaihtuvat liki äänettömästi ja muutenkin koko vaihteistopaketti on äärettömän smoothin tuntuinen. Vielä, kun tähän lisätään Fillariosan viime talvena kohdilleen säätämä 100-millinen Fox, niin eihän tällä paketilla voi epäonnistua - eikä ainakaan ajaa hiljaa.

Vaikka olin pyhästi luvannut, että en aja maastopyörää ennen maratonin juoksemista tänä kesänä, niin kyllähän sekin lupaus meni rikki tänä viikonloppuna. Aurinko paistoi, polut oli kuivia, tuollainen laite nurkassa ja vielä loistavaa ajoseuraakin, niin minkäs teet. Satasen verran ehdin laitetta kokeilemaan pitkin Oulun ja Kempeleen polkuja ja eihän sitä fiilistä voi sanoin kuvailla. Näinhän sen vaan olisi pitänyt aina olla. Viisi vuotta kaksyseihin siirtymisen jälkeen löytyi viimein isopyöräinen, joka käyttäytyy siten, että viimeinenkin nostalginen tippa puntista ja silmänurkasta kakskuutosten suuntaan kuivunee. Aika näyttää.

Speksit:


Runko Santa Cruz Highball XXL 1224
Keula Fox F29 RLC 100mm (sis. käpy) 1779
Ohjainlaakeri Cane Creek 40 series 88
Ohjainlaakerin hattu + pultti Cane Creek alu cap + teräspultti 16
Spacerit Pro carbon spacers 5
Kiekko, etu - ZTR Crest 29" 757
- Sapim CX-Ray
- Brass Nipples
- DT 240S 6 bolt
Kiekko, taka - ZTR Crest 29" 830
- Sapim CX-Ray
- Brass Nipples
- DT 240S 6 bolt
Pikalinkku, etu DT RWS Through bolt 9x100mm 56
Pikalinkku, taka DT RWS Through bolt 10x142mm 62
Rengas, etu Schwalbe Rocket Ron 29"x2,1 485
Rengas, taka Schwalbe Rocket Ron 29"x2,1 485
Sisuskumit Schwalbe SV19A 280
Keskiö Race Face Taperlock Ti 162
Kammet + ratas Middleburn RS7 Uno 32t 516
Polkimet Time ATAC XC8 Carbon 288
Vaihdevipu Sram X.0 (vain oikea, sis. vaijerin) 105
Vaijerinkuori Shimano SIS SP41 35
Takavaihtaja Sram X.O. Type 2 medium häkki 228
Takapakka Sram XG-1080 11-36 242
Ketju Shimano Dura Ace ketju CN-7801 263
Takajarru Hope Race X2 Evo Stealth + adapteri + pultit 245
Takajarrulevy Hope Mono Mini + 6x titaanipultit 85
Etujarru Hope Race X2 Evo Stealth + pultit 208
Etujarrulevy Hope Mono Mini + 6x titaanipultit 85
Ohjaustanko Easton EC90 SL Lo-Rise Carbon 136
Stemmi Easton EA90, 90mm 0 astetta 133
Satulatolppa Easton EC90 Zero 229
Satula Specialized Toupe 143mm 194
Satulatolpan klamppi Santa Cruz 20
Gripit SRAM Foam lukkogripit 74
Mittari Polar CS600X, sis. kiinnikkeet ja nopeusanturin 61
Pulloteline + pultit Specialized 35
YHTEENSÄ (punnittu) 9490



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kymppitonnia, kakkua ja karttaa

Kona Kymppikerhoon!


Viime viikonloppuna oli juhlallinen hetki, kun ajoin ensimmäistä kertaa uutena ostamani pyörän yli 10 000 kilometriin. Useammallakin pyörällä on tullut ajettua yli 8000km, mutta jostain syystä kokoonpanot ovat siinä vaiheessa alkaneet aina vaihtumaan ennen kuin suurta rajaa olen ehtinyt ylittää. Tässäkin tapauksessa juhlin siis ainoastaan rungon kymppitonnia, osat kun ovat joko vanhempia (ja rutkasti ajetumpia) tai uudempia. Ja kymppitonnin ylittämisestä on tapana ollut leipoa kakku, tällä kertaa vadelmakermakakku banaani- ja mansikkarahkatäytteellä:

Nam...

Ostin ensimmäisen krossarin vuonna 2004 ja siitä lähtien olen ollut CX-pyörien suhteen liki yhden merkin nainen. Ensimmäinen Kona Jake The Snake oli runkokokonsa puolesta minulle hivenen iso, joten ajelut rajoittuivat lähinnä työmatkoille. Tämän jälkeen pidin pienen luovan tauon ja ajelin pari vuotta ihanalla sinisellä On Onen Il Pompinolla, joka hoiti kaikki roolit sinkulakrossarin ja katufiksin väliltä jo silloin kun täällä ei ajanut kiinteällä muut kuin minä ja pari karvanaamaista setämiestä.

Mieli kuitenkin veti kisakrossin pariin ja Il Pompino sai väistyä liki yhtä ihanan sinisen vuosimallia 2008 olevan Kona Jake The Snaken tieltä. JTS oli aivan mahtava pyörä, sillä ajoin ensimmäiset CX-kisani ja tutustuin yli 200km maantielenkkeihinkin. JTS olikin jo lähellä saavuttaa tuon maagisen kymppitonnin rajan, kunnes eräänä kylmänä talvipäivänä alkuvuodesta 2010 päässä napsahti ja huomasin taas käveleväni kohti Pyörä-Suvalan tiskiä päättäväisenä. Uusi runko oli saatava, ei-oota ei kertakaikkiaan hyväksyttäisi, ei edes projektityöryhmältä. Ensin näytti, että runkoa ei mistään enää siinä vaiheessa vuotta löytyisi, mutta niin vain Suvalan Jari sai minulle rungon ja keulan jostain hommattua. Ja niin helmikuun puolivälissä pakkasten paukkuessa siirtelin osia JTS:stä kaksi vuotta tuoreempaan Major Jakeen.

Kona Major Jake toukokuussa 2013

Näin reilu kolme vuotta ja kymppitonni myöhemmin Major Jake on kokenut JTS:n osalistan jäljiltä pientä, mutta merkittävää päivitystä, perusosien pysyessä samana. JTS sai jo aikanaan kahdet uudet kiekot, ohjaustangon, stemmin, satulatolpan, satulan, jarrut ja kammet. 105:n vaihtajat ja vaihdekahvat palvelivat JTS:ssä loppuun asti ja jatkoivat uraansa Major Jakessakin, vaikka sainkin kuulla pyykkinaruista Kimmolta pariinkin kertaan. Kunnes eräällä lenkillä oikea kahva löi tyhjää reilun 13 000 kilometrin jälkeen ja päädyin selaamaan nettikaupoista uusia vaihdeosia. Tilalle tuli Sram Rivalin takavaihtaja ja vaihdekahvat. Etuvaihtajana jatkoi pomminvarma 105, jolla on nyt takana yli 18 000km hellää ympärivuotista käyttöä.

Ikä ei ole tuonut rungolle muuta kuin pientä pehmenemistä, putkelta ajettaessa huomaa, että etuvaihtaja ottaa välillä kiinni ketjuun isoimmilla välityksillä. Ajotuntuma on kuitenkin edelleen samanlainen kuin kolme vuotta sitten: pyörän ohjaus on napakka, pienillä painonsiirroilla pyörää on helppo ajaa ja runko joustaa juuri sopivasti pienessä röykkyytyksessä.

Matkan varrella Major Jakella on tullut ajettua kaikkea kymppitemposta Ronde Van Vlaandereniin, Kuusamon Grand Tourista CX SM:iin ja VPCX:ään. Se toimittaa minulla keväisin ja alkukesästä maantiepyörän virkaa, kunnes keskemmällä kesää vaihdan alleen krossikumit ja lähden parhaille sorateille ennen krossikauden alkua. Ja talvella nastarenkaat takaavat, että leppoisia pyörälenkkejä voi edelleen ajaa, jos vain kuski maantien laidassa tarkenee. Painoa Konalla on krossivalmiudessa karvan päälle 8 kiloa ja maantiekiekoilla vähän alle.

Osat:

Runko Kona Major Jake 49cm
Keula AlphaQ CX
Ohjainlaakeri FSA
Stemmi Syntace 90mm
Ohjaustanko 3T Prima 199 42cm
Satulatolppa Thomson Elite
Satula Selle San Marco Aspide Glamour
Vaihdekahvat Sram Rival
Etuvaihtaja Shimano 105
Takavaihtaja Sram Rival
Kammet Sram Force 175mm 34-46T maantielle, 34-42T krossiin
Jarrut Tektro CR720
Krossikiekot DT RR1.1 + DT 240S + DT Comp
Maxxis Mimo CX / Continental Cyclocross Speed
Maantiekiekot Mavic Open Pro + Shimano Dura-Ace + DT Revolution
Michelin Pro3 Race
Polkimet Look Quartz



Rastia mä metsästän


Viikonlopun jälkeen olikin sitten hyvä hetki kaivaa maastokiekot varastosta ja pistää jäykkis-Giant pyöräsuunnistusmoodiin maanantaisia pyörärasteja varten. Vuorossa oli sprinttirata Lämsänjärven ympäristössä ja minun ensimmäinen virallinen maastolenkki tälle keväälle. Itse suunnistus meni hyvin, en tehnyt kuin yhden pummin reitinvalinnassa ja vain pari pientä haparointia. Matkaa kertyi 7 kilometriä aikaan 20:11, sykkeen pysytellessä siitä 14 minuuttia maksimialueella ja vasta viimeisten minuuttien aikana alkoi jalka painamaan. Hyvin lupaavaa siis, tämä oli ensimmäinen maksimitreeni tälle keväälle. Vauhdin suhteen tilanne on huonompi, talven rikkonaisuus sairastelujen takia vei peruskunnolta pohjan ja viimeisen silauksen teki Espanjan reissulta tuotu vatsatauti. Tilanne paranee kuitenkin lenkki lenkiltä, joten eiköhän tässä vielä kisaviivallekin ehditä tälle kesälle.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Juoksuaika jatkuu...

Kun marraskuun lopussa jätin laput sisään Tukholman Maratonille, tuntui siltä, että on kaikki mahdollinen tila ja aika käytettävissä harjoitteluun. Yhtäkkiä viisi kuukautta on kulunut ja enää neljä viikkoa jäljellä. Viime hetken jännitys kasvussa ja samaan aikaan pitäisi vielä malttaa mielensä, ettei tee mitään typerää viime hetkellä. Vanha suomalainen viisaus hiihtopiireistä taitaa olla, että parasta henkistä valmistautumista on raudanluja fyysinen kunto. Viime hetkellä ei tarvitse panikoida, eikä suorituksen jälkeen selitellä, kun työt on tehty ajallaan. Ja tällä hetkellä tuntuma on se, että paremminkaan en olisi osannut tehdä, vaikka olisin kuinka säätänyt suuntaan tai toiseen.

Heti joulukuun alussa olimme hyvällä porukalla neljä päivää Ylläksellä, sain mahtavasti hiihtotunteja sisään ja kunto tuntui ihan kelvolliselta, vaikka hiihtotekniikka olikin normaalilla alkutalven tasolla. Siitä pääsin suoraan jatkamaan juoksun parissa ja kun vielä vuodenvaihteessa sain uudet tossut, niin harjoittelu oli mallillaan. Helmi-maaliskuun vaihteessa kärsin viikon verran kuumeilusta, mutta siitäkin pääsin hyvin uudelleen jaloilleen ja huhtikuun alkuun mennessä tennari oli taas aivan hyvässä vauhdissa.

Huhtikuun alun etelän leiri tuli juurikin oikeaan paikkaan, sain sieltä askeleeseen todella paljon uutta lentoa, kun pääsin joka päivä juoksemaan mitä parhaissa olosuhteissa. Ja, kun Suomessakin alkoi vielä asvaltit näkymään heti tuon reissun perään, niin pääsin jatkamaan suoraan samasta vauhdista. Nyt, kun takana on niin omaan ennätysaikaan juostu puolimaratonmatka kotinurkissa, kuin myös kolmenkympin lenkki yllättävän kepeällä askeleella, niin pahin jännitys hengissä selviämisestä alkaa hälvenemään. Sen verran vauhtiakin on tullut lisää, että 2008 juostun puolimaratonin vähän yli parin tunnin ajasta suli kevään lumien mukana liki 14 minuuttia pois ja nyt ne lukemat kirjoitetaan 1:46:17.

Alustavasti tuumin ilmottautuessa, että 500 kilometriä harjoittelua olisi sopiva määrä ennen määräaikaa. Tähän mennessä Polarin treenikalenterista löytyy 459,5 kilometriä ja vähän yli 49 tuntia käytettyä aikaa, joten senkin suhteen olen osumassa tavoitteisiini. Harjoitusten pituus vaihtelee alkupään 7-8 kilometrin lenkeistä viime lauantain 30 kilometrin erittäin hikiseen siivuun. Lenkkien keskivauhdit ovat olleet kaikkea seitsemästä minuutista tuon puolimaraton-mittaisen ennätysjuoksun 5:04 vauhtiin. Kaikkiaan viimeisen puolen vuoden aikana on mennyt juuri hieman yli 300 tuntia liikunnan merkeissä, josta 36 tuntia kuntosalilla ja loput sitten suksilla tai pyörän päällä. Joten aika monipuolisella kuviolla olen koittanut hommia tehdä tavoitteen eteen.

Ja, vaikka töitäkin tavoitteen eteen on tehty, niin ilman loistavia varusteita tämäkään ei olisi ollut mahdollista. Ennen kaikkea nuo Mizunon Wave Nirvana 8:it ovat jotain aivan jumalaista tällaiselle hieman raskastekoiselle, vahvaa pronaatiotukea tarvitsevalle juoksijalle. Toinen, joskin huomattavasti pidemmältä ajalta tuttu, merkki on X-Socks. Tätä tavoitetta varten ostin sekä talvisukat, että kesää varten hieman kevyemmät Run Speed kakkoset. Vähän vielä himottaisi kyseisen merkin varrellisetkin sukat, mikäli keli on hiemankin viileämpi. Muutenkin olen juostessa ihastunut kompressiokamppeisiin, muunmuassa talvella hankitut 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ovat olleet aivan loistavat. Kokopolitiikkaan voin ottaa sen verran kantaa, että tällaiselle 197cm / 85kg melko pitkäjalkaiselle kaverille nuo medium tall (MT) -kokoiset ovat juuri sopivat. Mutta, mikäli omistaisin pohjelihasta vähänkin, niin sitten melkein hyppäisin LT-kokoon seuraavaksi.

Talvilaardistakin on luovuttu, kebabit, pizzat ja jopa asennusoluetkin olen pistänyt pannaan odottamaan kesäkuuta ja muutenkin olen koittanut vähän tuumailla, mitä sitä tuleekaan syötyä. Hyvän treenin kanssa kimpassa se näkyy jo liki neljä kiloa maaliskuuta pienempinä lukemina vaa'alla. Eihän sekään voi olla vaikuttamatta tämän hetkiseen hyvään tahtiin, eikä se varmasti tule haittaamaan sittenkään, kun kesäkuussa hyppään taas takaisin maastopyörän päälle ja koitan saada sitä kiipeämään mäkeen jollain tahdilla.

Nyt olisi muutama päivä hyvin ansaittua lepoa, sitten torstaina tiukka OTC:n harjoitusduathlon Valkiaisjärvellä ja loppuviikko taas rauhallisesti. Sitten eteenpäin onkin enää kahden viikon intensiivinen harjoitusjakso, millä koitan vielä vähän kerätä lisää vauhtia tossuun ja toisaalta vältellä enää mitään isompia virheitä. Viimeinen viikko meneekin sohvalla mentaaliharjoitellen ja elimiä venytellen. Perjantaina lennot Tukholmaan ja 1.6. irtoaa!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Mistä ostat?

Aika usein meiltä kysytään kahvipöytäkeskusteluissa, mistä ostamme harrastevälineemme. Koska ainoat tukijamme ovat kummankin työnantajat jokakuukautisen palkkakuitin muodossa, niin kalustoa tulee hankittua aina tarpeen mukaan milloin mistäkin - ja joskus ilman tarvettakin. Vuosien varrella meille on muodostunut tiettyjä tapoja ja tottumuksia, joiden avulla teemme ostoksia.

Oulu on siitä mukavan kokoinen kaupunki, että tänne mahtuu useampiakin hyviä urheiluvälinekauppoja. Pyöräasioissa paikallisilta kauppiailta saatu apu on ollut matkan varrella aivan korvaamatonta, välillä jopa mahdottomankin tuntuisia asioita on tapahtunut. Kun Kimmolta ensimmäisenä opiskeluvuonna varastettiin Marinin maasturi, niin Suvalan Jari kaivoi tilalle hetkessä Cannondale M700 SL:n. Tai kun minä himoitsin keskellä kauneinta kesää täysjoustorunkoa, niin Joutsensillan Intersportin Lassi taikoi Finnmeblin avustuksella, loppuunmyydystä Euroopan keskusvarastosta huolimatta, Giant Anthem X:n rungon alle kuukaudessa! Kun tähän lisätään aukioloaikojen ulkopuolella myydyt vaihdevaijerit ja hetkessä minun kisakiekkoon rakennetut DT:n Revolutionit, niin vastaavia tarinoita riittäisi vaikka omaksi blogitekstiksikin asti. Kyllähän nämä paikalliset liikkeet ovat meille ehdottomasti tärkeimmät ystävät ja yhteistyökumppanit!

Kaikkea ei kuitenkaan Oulustakaan löydy, joten joskus on pakko lähteä merta edemmäs kalaan. Täydellistä nettikauppaa ei vielä ole vastaan tullut, joten useammankin kaupan tarjontaa tulee seurattua säännöllisesti. Alla muutamia tärppejä sellaisista putiikeista, joiden kanssa on tullut tehtyä kauppaa pidemmän aikaa ja kokemukset ovat olleet positiivisia.

Iso-Britannia


Brittein saarilta tulee shoppailtua enimmäkseen vaatteita ja Hopen osia. Useimmiten liikkeet ilmoittavat hinnat sekä punnissa, että euroissa, mutta me olemme tehneet ostokset aina punnissa ja antaneet Luottokunnan hoitaa muutoskurssin. Yleensä luottokorttilaskussa on ollut aavistuksen pienempi loppusumma, kuin kauppojen valuuttakurssilla.

Chain Reaction Cycles: http://www.chainreactioncycles.com/
Chain Reaction Cycles, eli tuttavallisemmin CRC on varmaan vanhimpia ja tutuimpia verkkokauppoja suomalaisille. Aiemmin CRC:n hintataso oli kautta linjan hyvinkin edullinen, mutta nykyään saa olla aika tarkkana, mitä täältä kannattaa hankkia. Minun vanhimmat Hopen jarrut ovat kotoisin CRC:ltä, kuten myös suurin osa Middleburnin kammista, rattaista ja spidereista. Myös Hopen ajovalot ovat täältä kotoisin ja niiden kanssa on tullut myös koeponnistettua takuun toimivuus, kun yhdestä akusta murtui liitin. Koko prosessi toimi todella nopeasti ja helposti.

ProBikeKit: http://www.probikekit.co.uk/
PBK:n parasta antia ovat vaatteet. Täältä on tullut ostettua hauskoja SockGuyn ajosukkia, Morvélon t-paitoja, sekä ajovaatteita laidasta laitaan. Jotenkin tuntuu, että nykyään PBK:n valikoimat ovat suppeammat, kuin aivan huippuaikoina muutama vuosi sitten, tai sitten vaan satumme kaupoille aina silloin, kun meidän koot ovat finaalissa. Joka tapauksessa vieläkin täältä löytyy kaikkea hauskaa päällepantavaa.

Wiggle: http://www.wiggle.com/
Jos kaksi edellistä brittikauppaa ovat hieman taantuneet tasoltaan viime aikoina, niin tuntuu, että Wiggle on menossa täysin päinvastaiseen suuntaan. Viimeisen vuoden aikana kuriiri on kuskannut Wigglen paketeissa Kimmolle erinäisiä juoksuvarusteita, joista tärkeimpänä Mizunon juoksutossut, Eastonin kuituosia, High5:n loistavia juotavia geelejä ja yhdet Hope Stealth Race Evo X2 -jarrut. Tytöille tiedoksi, että Shock Absorberin urheiluliivejä on todella laaja valikoima ja hinnat ovat varsin kilpailukykyiset. Itse ostin talvella alennusmyynnistä 15 euron topin ja 30 euron urheiluliivit, kummatkin soveliaita vaikka juoksuhommiin.

Merlin Cycles: http://www.merlincycles.com/
Merlinin taikavoima piilee alennusmyynneissä. Ehkä normihintaisena tämä kauppa ei kilpaile muiden verkkokauppojen kanssa, mutta jos silmä sattuu nappaamaan alennusmyynnistä jotain kiinnostavaa, niin silloin hinta saattaa olla hyvinkin kohdallaan. Täältä kannattaa väijyä varsinkin Foxin joustokeuloja, ylivuotiset keulat voivat olla kaupan reilusti alle puoleen hintaan. Anthem X:n nykyinen keula löytyi juurikin Merlinin talvialennuksista ja olen jo useampaan kertaan ollut lähellä hankkia Chameleoniinkin 120mm Foxin nykyisen Reban tilalle.

Saksa


Saksahan on legendaarinen nettiostosten paratiisi. Foorumitietojen mukaan sieltä kannattaa hankkia pyörätkin kokonaisena, vaikka ei olisi koostakaan hajua - sen verran halpaa siellä on. Itse emme ole ehkä ihan näin vakuuttuneita, mutta onhan siellä jotakin romua huomattavasti laajemmalla valikoimalla ja edullisemmilla hinnoilla tarjolla.

Trikotexpress: http://www.trikotexpress.de/
Trikotexpress on yksi minun lempikaupoistani, nimensä mukaisesti erikoistunut pelkästään vaatteisiin. Minä olen ajanut jo ainakin kolme vuotta pelkästään Nalinin housuilla, ne vain jotenkin passaavat minulle niin mainiosti. Trikotexpressillä on laajin valikoima Nalinia ainakin niistä kaupoista mitä minä tiedän ja palvelu on ollut erittäin ystävällistä ja nopeaa silloin kun olen valintaan apua tarvinnut. Myös palautus ja takuuvaihto onnistuu saumattomasti, jos sellaista sattuu tarvitsemaan.

Hibike: http://www.hibike.de/
Isoin hankinta Hibikesta on minun jäykkäperäinen Giant, se sattui Kimmon silmiin jostain tarjouskirjeestä. Tuon pyöräostoksen lisäksi Hibikesta on useimmiten kulkenut tähän suuntaan pehmeitä paketteja, varsinkin Kimmolle sopivia huppareita tuntuu löytyvän jatkuvasti.

Bike-Components: http://www.bike-components.de/
Bike Discount: http://www.bike-discount.de/
Näille kahdelle kaupalle lienee tarpeetonta tehdä erillisiä kappaleita. Kummassakin on liki identtinen valikoima, muutaman sentin tarkkuudella samat hinnat ja muutenkin melkolailla sama meininki. Discountin postikulut ovat aavistuksen matalammat, mutta loppujen lopuksi ostoskorin kokonaishinta ja osien saatavuus ratkaisee kummasta kuriiri lähtee pakettia tuomaan. Näistä kaupoista tulee ostettua useimmiten kaikkea pientä kuluvaa osaa, kuten renkaita, ketjuja, rattaita, vaijereita ja kuoria.

Action Sports: http://www.actionsports.de/
Action Sportsin erikoisalaa ovat kiekkosetit. Sekä minun, että Kimmon kisakiekot ovat täältä kotoisin. Hinnat ovat varsin maltilliset, melkein pelkkien DT:n napojen hinnalla saa valmiiksi kasatut kevyet kiekot. Kasauksen laatu tosin on kiltistikin sanottuna vaihtelevaa, itse en ajaisi yksilläkään tämän pajan kiekoilla ilman uudelleen kasausta mitattuani pinnankireysmittarilla kiekkoni uutena läpi.

Kelpaako käytetty?


Sen verran tulee kierrätystäkin kannatettua, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Käytettyä se on kuitenkin hetken kuluttua, niin miksi jonkun toisen vähän käyttämä osa olisi sen kummempi kuin itse sisäänajettu? Varsinkin Kimmo on erikoistunut käytettyjen osien jahtaamiseen ja kotimaiset myyntikanavat ovat jatkuvassa seurannassa. Lähes poikkeuksetta kaupankäynti on ollut todella mutkatonta ja osat siinä kunnossa, kuin myyjä on kertonutkin. Esimerkiksi Kimmon Storckista yli puolet on käytettynä ostettua osaa ja minun Chameleon liki kokonaan, runkoa myöten. Fillari-lehden tori (http://www.fillari-lehti.fi/Tori.aspx) ja Fillaritori (http://www.fillaritori.com/) ovat yleisimmät kauppapaikat.

Tällä hetkellä minulla on kuumimman speksauksen ja etsinnän alla uudet jarrut Anthem X:ään ja mahdollisesti juoksutossut, ellei Oulusta pikapuoliin ilmesty sopivia vastaan. Eiköhän näihinkin taas jostain päin maailmaa ratkaisu löydy...