keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Ylimenokausi

Tähän aikaan monet kesälajien urheilijat lopettelevat ylimenokauttaan ja alkavat todenteolla valmistautumaan tulevaan kauteen. Vanhan kauden opit on käyty läpi ja suunnattu katseet tulevaan. Itsekään en tee tästä poikkeusta, tosin ylimenokauteni tuli vietettyä jo syys-lokakuussa, kun kisahommat vaihtuivat krossien järjestelyihin.

Kun cyclocrossin SM-kisat saatiin onnistuneesti pakettiin, aloin keskittymään taas omiin juttuihin täysipainoisesti. Kuten toistaiseksi viimeisimmässä tekstissä tuumailinkin, oli korkea aika funtsailla syvällisesti, mitä asioita aikoo tehdä ja mitä jättää tekemättä. Se on näkynyt myös hiljaisuutena tällä blogilla, kun eihän siinä tuumaillessa tapahdu juurikaan sellaista, mitä maailmalle voisi hehkutella. Toisaalta, eihän tuota lopputulosta kauaa tarvinnut järkeillä, sen verran syvälle kuitenkin kilpailemisesta nauttiminen on kirjattu sisäiseen koodistoon.

Ehkä enemmän pohtimista oli siinä, mitä kaikkea pitäisi tehdä, jotta kaudella 2016 saataisiin taas asiaa pari pykälää eteenpäin. Kilpailu kotimaisilla maastomaratoneilla on koventunut koko ajan, uusia hyviä kuskeja tulee joka kausi lisää ja ne vanhatkin vissiin käyvät talven aikana lenkillä, vaikkei kukaan myönnäkään mitään?

Kalusto nyt on kunnossa, siitä ei pääse mihinkään. Santa Cruz Tallboy maastoon ja Storck Scenario maantielle muodostavat sellaisen parin, että selittelylle jää hyvin vähän sijaa. Tälle osa-alueelle ei siis ole tulossa mitään aivan mullistavaa uutta enää ensi vuonna. Tämä taas johtaa siihen, että pitää entistä tiukemmin keskittyä siihen ukkoon, joka rimpuilee laitteiden päällä.

Vieläkään oman fysiikan kehittämiseen ei ole tullut mitään aivan uutta ja mullistavaa vastaan. Kestävyysurheilun lainalaisuudet ovat pysyneet jo vuosia aika ennallaan, samoin myös harjoitteleminen ja sen jaksottaminen. Pari kuukautta olen jo tehnyt töitä peruskestävyyden ja voimatasojen parantamiseksi, se alkaa kyllä näkymäänkin aivan hyvin. Joulun aikaan selvisin jopa kuusamolaisista kolmipäiväisistä Kinkkuhiihdoista aivan hengissä läpi ja vielä seuraavinakin päivänä harjoittelun pariin.

Keväällä sitten aletaan varmaan kaivamaan vauhtia tekemiseen lisää ja vankat ennusmerkit ovat olemassa, että tulen jopa hiihtämäänkin hieman numerolapun kanssa. Ainakin Tervahiihtoon ja Vuokattihiihtoon on taas pitkästä aikaa laput vetämässä. Siihen ehkä lisäksi vähän näitä paikallisia pienempiä hiihtoja päälle. Muutenkin ehkä vähän jämäkämpää tekemistä, hieman lisää määrää ja reippaasti enemmän kisoja, kuin muutamaan vuoteen. Tällä hetkellä voisi olla aivan mahdollisuuksien rajoissa, että innostuisin jopa maantielle kisamielessä - korostan, kyseessä on kuitenkin vasta epäily.

Uuden vuoden lupaukseni tulevalle vuodelle onkin se, että nostan kilpailemisen, harjoittelemisen ja muun siihen liittyvän toiminnan takaisin sille jalustalle, mille se kuuluu, mikäli meinaa saada tulosta aikaan. Se saattaa sitten tarkoittaa, että jostain muusta on tingittävä, aivan viime vuoden kaltaisen ruljanssiin ei varmastikaan riitä energia ja aika. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Oikein hyvää uutta vuotta 2016 kaikille ja kosolti tsemppiä itse kullekin tuleviin koitoksiin!