maanantai 27. huhtikuuta 2015

Päivät kuluu hukkaan

Olen jo pitkään ihmetellyt, että Fillarifoorumi taitaa olla maailman ainoa harrastefoorumi, missä jatkuvasti nousee esiin kysymys, kuinka voisi harrastaa lajia harrastamalla sitä mahdollisimman vähän. Siis vähän niinkuin elokuvaharrastaja kysyisi "Riittääkö, jos katson pelkät trailerit?"

Aivan, kuin pyörällä ajaminen olisi jokin painolasti, mitä pitää tehdä mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman vähän, jotta sitten yhtenä päivänä vuodessa voi rykäistä Pirkan Pyöräilyn, Tahkon, Jämin, Syötteen tai jonkin muun huikean haasteen läpi. Tai tehomittariin pitää saada 20 minuutin testissä jokin tietty keskiarvolukema kesään mennessä mahdollisimman tuottavalla harjoittelulla, kunhan siihen ei vain käytä liikaa aikaa viikossa. Kovin jätkä on se, kuka vetää paikalliseen kymppitempoon tiukat lukemat niukimmilla treenitunneilla.

Onhan se tietenkin hölmöä käyttää enempää aikaa jonkin asian saavuttamiseen, kuin on välttämättä pakko. Etenkin työelämässä on hyvinkin tuttua, että projektit pitää saada aikataulussa maaliin, laskutus asiakkaalta rullaamaan ja yläkerran talousosasto tyytyväiseksi. Enkä kotonakaan mieluusti käytä viikkosiivoukseen juurikaan enempää minuutteja, kuin on aivan pakko. Mutta, että pitäisi vielä harrastaakin samalla tehokkuudella? Ei, kiitos.

No, toisaalta itse kuulun varmasti siihen toisen ääripään ongelmaryhmään, joiden mielestä pyöräily on niin hieno harrastus, että sitä pitäisi vähentää radikaalisti, jotta jäisi aikaa harjoittelullekin. Ei ole aivan yksi, eikä kaksikaan kertaa, kun sunnuntain lenkki menee hieman pitkäksi, eikä vielä tiistainakaan ole aivan paras jalka voimaharjoitteluun. Tai viikolla jokin kotimatkalle aikataulutettu kevyehkö maastolenkki johtaa siihen, että löydän itseni seitsemän aikaan illalla Kalimenojan varresta seikkailemasta ja matkaa kotiin olisi vielä rohkeat 30 kilometriä. Tämähän on tietysti kovastikin paheksuttavaa, koska taaskaan ei ole aivan tuoreinta kyytiä tarjolla seuraavan päivän vauhtikestävyystreeniin.

Itsekin huomasin toissa sunnuntaina paheksuvani itseäni illalla kahdeksan aikaan, kun autossa oli yhä talvirenkaat alla, tiskit olivat yhä pöydällä ja Helin täysjoustokin roikkui korjaustelineessä keväthuoltoa vailla. Itse en ollut saanut koko päivänä mitään aikaan. Aika oli mennyt maantielenkillä ja Amstel Gold Racen lähetystä katsoessa paikallisen baarin screeniltä. Mutta hetkinen, seis! Olin nukkunut pitkään, nauttinut loistavan aamupalan, saanut kaiken arkihässäkän vastapainoksi harrastaa juurikin sitä, mistä eniten pidän, olin vienyt vaimoni ulos syömään, nauttinut pari hyvää mallasjuomaa ja saanut vielä nauttia penkkiurheilustakin muutaman tunnin ajan.

Viime viikonloppuna sunnuntai meni jokseenkin samalla kaavalla. Vietimme tällä kertaa Suvin ja Helin kanssa erittäin hienon päivän maantiellä ja seurasimme Liege-Bastogne-Liegen ratkaisuhetket maittavan aterian parissa yhdessä. Jos päivät kuluvat hukkaan noin, niin oikein mieluusti lasken niitä ja saan luvuksi paljon!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Klassikkokeväästä kesää kohti!

Kevät on jotenkin vain niin hienoa aikaa! Vuosi sitten hehkutin, kuinka tämä on se aika vuodesta, kun maantiepyöräilykin tuntuu hetken aikaa aivan ihmisten harrasteelta, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa. Vaikka tässä vaiheessa on jo ensimmäinen työviikkokin takana Belgian reissun jälkeen, niin lienee vielä kuitenkin aivan aiheellista palata hetkeksi Flaanderin maakuntaan ja reissun viimeisiin päiviin.

Kuten Heli jo kirjoittikin, niin hänen turistiversionsa Rondesta oli muutamasta pikku takaiskusta huolimatta likimain täydellinen suoritus. Itselläni ei mennyt aivan yhtä vahvasti, kun aamulla Bruggea piiskannut vesisade kasteli jo heti startissa varusteet aivan läpimäräksi ja kun sitä jatkui koko matkan Oudenaardeen asti, päätin 110 kilometrin ajon jälkeen niellä ylpeyteni ja kurvata varikolle. Hetken aikaa se tuntui erittäin lapselliselta ratkaisulta, mutta kun seisoin puolen tuntia lämpimässä suihkussa palauttamassa tuntoa sormiin ja varpaisiin, sain jo kaivettua siitä jonkinlaisen järkevänkin puolen esiin. Ehkä se vain oli tarkoitettu menevän näin tällä kertaa.

Eikä murjottamiseen muutenkaan ollut aikaa, kun koko maakunta ympärillä valmistautui seuraavan päivän spektaakkeliin, joten muutaman paikallisen perinnejuoman kanssa iltaa istuessa teimme isäntäväen kanssa suunnitelmaa, kuinka viettäisimme päivän. Päädyimmekin yllättäen aivan aiemmista reissuista poikkeavaan ohjelmaan: Aamupäivällä seuraamaan naisten Ronde Van Vlaanderenia ja iltapäivällä sisätiloihin seuraamaan miesten kilpailun loppuratkaisut.

Sunnuntaiaamusta säntäsimme suunnitelman mukaiselle reiteille. Isäntämme oli suunnitellut, että ehdimme katsomaan joukkueiden esittelyn ja startin Oudenaardessa, sitten Wolvenbergille seuraamaan kilpailua, sen jälkeen peltoaukean toiselle puolelle Kerkgatelle, siitä Horebeken pätkän loppupäähän ja sitten vielä kotimatkalla Schorissen kylään kertaalleen. Tiukan kuuloinen suunnitelma ja täytyy myöntää, että minun suunnistuskyvyllä, paikallistuntemuksella ja ajotavoilla tuo olisi jäänyt tekemättä, mutta onneksi oli paikallinen kuski asialla.

Hienoja muistoja tuli jälleen kosolti ja vaikka maantiekeli Oulun seudulla on vielä vähän hyinen, niin nuo muistot lämmittävät linimentin lailla pitkin kevättä. Kun ensi sunnuntaina ajetaan Belgiassa Liege-Bastogne-Liege -suurklassikko, niin klassikkokausi 2015 alkaa olemaan paketissa. Helikin pistää jo parhaillaan karttatelinettä Santa Cruziin paikalleen, joten uudet harrasteet odottavat!














perjantai 10. huhtikuuta 2015

Helin Ronde van Vlaanderen Cyclo 2015

Viime perjantaina kirjoitin siitä, kuinka jännitin turisti-Ronden starttia lauantaiaamuna. Perjantaina päivälenkin jälkeen venytellessä ja selkää putkirullaillessa jotain naksahti kovaäänisesti ja kivuliaasti oikeassa kyljessä. Samantien lihakset kramppasivat ja hetken aikaa näin tähtiä. Mutta koska pystyin nousemaan lattialta ylös, tuumasin, että tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa - joko keskittyä siihen, mitä ikinä olikaan tapahtunut, tai sitten seuraavan aamun starttiin. Valitsin jälkimmäisen, koska kivusta huolimatta asia ei estänyt liikkumista.

Ja täytyy myöntää, että en juurikaan nukkunut sinä yönä, kun heräsin jo neljän maissa Kimmon kelloon ja hän lähti viiden maissa kohti Oudenaardea ehtiäkseen bussiin. Kömmin tämän jälkeen muka vielä hetkeksi nukkumaan, mutta paria pientä torkahdusta lukuun ottamatta unesta ei tullut mitään. Seitsemältä aamupalalla majatalon isäntä kuittailikin minulle, että näytin varsin haluttomalta lähtemään yhtään minnekkään, kun silmät ristissä hörpin teetä.

Mutta niin se vaan päivä lähti käyntiin, kylki oli hieman kipeä, mutta vedin siihen reilusti urheiluteippiä päälle ennen pukeutumista ja vartin yli kahdeksan hyppäsin pyörän päälle. Kelihän oli mitä epämukavin, koillistuuli, viitisen astetta lämmintä ja vettä satoi paikoitellen runsaastikin. Jalat ja kädet olivat märät jo ennen starttipaikalle pääsyä, joten tiedossa oli pitkä ja kohmeinen reissu. Tietysti olin laittanut käteeni ne ohuemmat hanskat, kun iltapäivälle oli luvattu lämpimämpää keliä.


Sormet alkoivatkin kangistumaan jo ennen ensimmäistä nousua ja Kerkgatelle päästessäni olin jo niin jäässä, että tein amatöörivirheen: Vaihdoin isommalta eturattaalta pienemmälle mukulakivillä. Seurauksena ketju nousi isomman eturattaan päälle ja jumiutui etuvaihtajaan kiinni. Ei muuta kuin etuvaihtaja irti, pikainen vaurioiden tarkistus ja romut takaisin kasaan. En saanut kohmeisilla käsillä säädettyä pikkuisen vääntynyttä etuvaihtajaa vaihtamaan isommalle rattaalle, joten päätin jatkaa matkaa pelkällä 34-hampaisella rattaalla.


Ensin ajattelin pysähtyä Shimanon tarjoamaan tekniseen huoltoon, mutta sille tuntui kuitenkin olevan tilausta myös muiden ajajien toimesta. Oma ajo sujui varsin kohtuullisesti tuolla yhdelläkin rattaalla, joten päätin jatkaa matkaa sateessa jonottamisen sijaan. Ainoastaan alamäissä tuota puuttuvaa 50T eturatasta kaipasin, mutta sopivasti peesaamalla pääsin kuitenkin parhaimmillaan 50-60km/h ilman polkemistakin.


Huoltopisteiden lisäksi myös reitillä oli todella paljon porukkaa. Nopeimmat pitkän matkan kuskit alkoivat tulla ohi ja samaan aikaan puolikkaan reitillä oli se suurin massa liikenteessä. Pitkälle matkallehan oli otettu vain 5000 osallistujaa, joten vähintään 11000 kuskia oli lyhyemmillä reiteillä. Todennäköisesti vielä enemmänkin, koska kurja keli oli paikallisten mukaan aiheuttanut sen, että pitkälle matkalle ilmoittautuneet tyytyivät viime hetkellä puolikkaaseen matkaan.

Porukan määrä oli sinänsä hyvä, että sopivia ajoporukoita löytyi koko matkan ajalle, mutta vastaavasti ahtaimmissa kohdissa se tuppasi tulppaamaan etenemistä. Esimerkiksi Koppenberg oli täysin mahdoton ajettava, kun jo ensimmäisen 5 metrin jälkeen sai jäädä odottamaan, että ylipäätään mahtuu kävelemään koko mäkeen. Onneksi olimme Kimmon kanssa käyneet ajamassa kaikki kovimmat nousut jo torstaina, joten lauantaina ei ollut sen suurempia paineita. Tyydyin vain odottelemaan vuoroani ja mäen päältä pääsin taas ajamaan hyvää vauhtia.


Kuudenkympin kohdalla reitti meni majapaikkamme vierestä ja käytin tilanteen hyväkseni. Kävin vaihtamassa nopeasti kuivat sukat ja paksummat hanskat. Kun vielä päiväkin alkoi pikkuhiljaa kirkastumaan, niin loppumatkahan tuli varsin mukavasti. Piti oikein varoa, ettei mennyt vahingossa nautinnon puolelle. Energia imeytyi, oma ajaminen tuntui aivan järjettömän vahvalta reitin kaikilla osilla ja loppua kohden muita osallistujia tuntui tulevan selkä edellä vastaan. Yllättävää kyllä, sain reissun korkeimmat tehot aikaiseksi loppusuoralla. Ei tietenkään mitään kisahommia, mutta kuitenkin.



Myös omasta hölmöilystä johtunutta kalustovauriota lukuunottamatta pyöräkin toimi kuin unelma. Ajoasento oli kerrasta kohdillaan ja Cannondalen kuiturunko suodatti pienet tärinät pois todella mahtavasti. Myös jo kaiken nähneet Dura-Ace/Open Pro -kiekot olivat kuin kotonaan noilla teillä ja vartavasten reissua varten hankitut Continentalin GP4000S II:t toimivat hieman alle 7 barin paineilla pääosin loistavasti. Ainoastaan aivan niljakkaimmilla kivillä vetopito jätti hieman toivomisen varaa.

 

Noin 6,5 tunnin ajamisen, 128 kilometrin ja noin 1500 nousumetrin jälkeen saavutin maalikaaren Oudenaardessa. Reitin rankkuuden ja alkumatkan kelin huomioon ottaen olo oli yllättävänkin raikas. Tapahtumakeskuksessa vaihdoin lämmintä paitaa päälle ja nautin yhden hyvin ansaitun oluen ja ajelimme Kimmon kanssa takaisin kaupungille syömään. Hyvän aterian jälkeen rullailimme takaisin majapaikkaan, missä isäntä virittelikin jo grilliä kuumaksi. Illalla oli tarjolla kaikenlaista paikallista herkkua grillattuna, paistettuna ja hiilloksessa haudutettuna. Pitkän päivän jälkeen uusintakierroskin ruokaa maistui vallan herkulliselta, eikä unenkaan saamisessa ollut isompaa ongelmaa enää.

Kuvat: Sportograf

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

"Cycling season is over"

Sunnuntai-iltana oli haikeutta ilmassa, kun Sporzan lähetys Ronde Van Vlaanderenista päättyi. Vaikka grilli oli kuumana ja ihmiset olivat iloisia, tuumasi majatalon isäntä haikeana , että "cycling season is over". Maanantaina naapurihuoneen hullut italialaiset lähtivätkin jo kotimatkallensa ja majatalo hiljeni huomattavasti. Melkoinen hulabaloo siellä olikin koko loppuviikon, italiaa, flaamia, suomea ja englantia puhuttiin ristiin rastiin ja naurettiin vatsat kippurassa.

Eihän se pyöräilykausi tähän vielä todellakaan lopu, hyvä kun on Suomessa alkanutkaan, mutta kun katsoi paikallisia siivoamassa kisan jälkiä pois ja palaamassa takaisin arjen askareisiin, niin kyllähän siitä tuli hieman samanlainen fiilis. Pääsiäismaanantaina teillä näkyi vielä pitkiä pyöräilijäletkoja, mutta tiistaina oli jo hiljaisempaa. Me nautimme belgialaisesta keväästä vielä pari päivää, mutta tänään oli meidänkin vuoro pakata laukut ja lähteä kotimatkalle.

Juuri tällä hetkellä on niin henkisesti, kuin fyysisestikin kaikkensa antanut olo. Päivät kuluivat aivan käsittämätöntä tahtia ja kaikkea hienoa vain tapahtui. Kunhan saamme kuvat ulos kamerasta ja laukut purettua, niin laitamme lisää tarinoita Flaanderin keväästä tulemaan.


Thank You Anita & Marc for Your hospitality! See You next year!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Jännittää!

Minulla on semmoinen paha tapa, että viimeinen yö ennen tärkeitä kisoja tai tapahtumia tulee valvottua jännittäen ja asioita kelaten, vaikka kaikki olisi jo valmista ja valmistautuminen kohdillaan. Tälläkin hetkellä pyörä on valmis numerolappua ja reittitarraa myöten, ajovaatteet nätissä nipussa, takin selkätaskut täynnä evästä ja reitti lähtöpaikalle katsastettu, mutta siltikin tiedossa on melko varmasti uneton yö.

Huomenna se on, Ronde Van Vlaanderen Cyclo! Syksystä asti olen tiennyt, että 4.4. ajetaan jälleen mitä hienoimmilla maantiekisareiteillä hyvin vaativa turistiajo ja että minäkin olen osa tuota tapahtumaa. Suunnittelua ja valmistautumista on tehty siitä asti, mutta silti h-hetkellä pieni epävarmuus valtaa mielen. Pyörä on kunnossa ja se on ihan parasta, mitä näille reiteille voi toivoa, varusteet on viimeisen päälle, majoitus hyvällä paikalla ja varsin pyöräilyhenkinen, eikä muutenkaan ole paljoakaan parantamisen varaa. Mutta silti.

Joku viisas on joskus tokaissut, että "parasta henkistä valmistautumista on raudanluja fyysinen kunto", tosin siitäkään ei parin viimeisen kuukauden infektiokierteen jälkeen ole juurikaan apua. Itse asiassa päin vastoin, jouduin viime hetkellä jopa luopumaan ajatuksesta ajaa täysmatka läpi ja tyydyn tällä kertaa "vain" 127 kilometrin reissuun. Onneksi se sisältää kaikki parhaat palat ilman täytesatasta Bruggesta Oudenaardeen.

Onhan tässä jo sen verran kuitenkin kilsoja takana, että kerran aloitetut hommat vedetään varmasti tyylillä läpi. Huomenillalla on taas kaksi tarinaa lisää siitä, miltä belgialaisen pyöräilykulttuurin helmi näytti vuonna 2015. Ja majapaikan isäntäkin uhkasi jättää ruuat laittamatta sille, joka keskeyttää!

Meidän etenemistä voi lauantaina seurata reaaliajassa Ronden sivuilta: Helin matkaa kello 9 jälkeen ja Kimmon menoa jo seitsemästä eteenpäin.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Klassinen kevät!

Tämän talven teemana meillä molemmilla on ollut perusasioihin palaaminen kaikenlaisten kokeilujen jälkeen. Kumpikin on koonnut sellaisen kaluston, että vuodenajasta riippumatta aina löytyy jokin sopiva laite lenkille, harjoittelua on yksinkertaistettu ja ennenkaikkea se vanha ajamisesta nauttiminen on nostettu arvoonsa. Cogganit ja Frielit ovat ihan hyviä setiä, mutta he eivät kuitenkaan voi tuoda sitä nautintoa, mitä ihminen tarvitsee arjen vastapainoksi.

Yhdenlainen perinne meille on tietysti myös kevät ja Belgia. Se on toinen niistä perinteistä, minkä päätimme jälleen tänä vuonna nostaa esille. Ehkä fyysisen kunnon rakentamista tärkeämpää näillä reissulla on henkisen puolen ruokkiminen. Kun Pohjanmaalle ei kevät tule tekemälläkään, eikä enää lumileikit kiinnosta, niin mikäpä sen parempaa, kuin päästä keväisiin keleihin ajamaan ja nauttimaan auringonpaisteesta, kevään tuoksuista ja vihreistä maisemista. Samaan aikaan erittäin pyöräilijäystävällinen seutu tarjoaa toinen toistaan mielenkiintoisempia lenkkireittejä ja pisteenä iin päälle seutu kuhisee ammattilaisia kevään isojen kisojen vuoksi. Ellei siitä tartu motivaatio ajamiseen, niin sitten on valinnut vääriä harrasteita! Helillä lisämotivaatiota tarjoaa tietysti uusi kevyt ja kaunis tulokas, mutta siitä vähän myöhemmin lisää.

Edellisen kerran vierailimme noilla kevään maantiekisojen perinteisimmillä seuduilla 2012, mutta sen jälkeen olemme suunnanneet juoksu- ja maantiehommia harjoittelemaan Espanjan aurinkoon ja viime keväänä kävimme ikimuistoisella maastoreissulla Ötztalin laaksossa. Valitettavasti tällä välin meitä aiemmin Flaanderin alueella ylläpitäneen Riverside Guesthousen Jan ja Harriet ovat joutuneet luopumaan majatalon pitämisestä, joten jouduimme aloittamaan reissun suunnittelun uuden majapaikan etsimisellä.

Uusi majapaikka löytyi Maarke-Kerkemistä, noin kuuden kilometrin päästä Oudenaardesta, mikä on siis nykyään kaikkien Rondeen liittyvien tapahtumien keskus. Matkan taittaa helposti joko fillarilla tai vaikkapa paikallisbussilla, jotka liikennöivät tuota väliä noin kerran tunnissa. Het Sprankeled Toeval on kovasti pyöräilyhenkinen paikka, ensimmäisenä iltana isäntä kertoi, että tähän aikaan vuodesta majoittujien olennaisin kriteeri on se, että he ovat tulossa seuraamaan Rondea - muita ei tänä viikonloppuna kuulemma edes majoiteta. Mutta kun katsoo baarin puolen seinillä roikkuvia kuvia, ajopaitoja ja lukuisien tapahtumien toimitsijapasseja, on helppo arvata, että Marc on seurannut pyöräilyä muualtakin, kuin vain television ruudulta.

Matka pelipaikoille on nyt takana, pyörät onnellisesti perillä ja kasassa, perusleiri pystytetty Maarke-Kerkemin kylään, vähän on ehditty jo haistelemaan kisafiiliksiäkin Driedaagse De Panne-Koksijde -ajon toisen etapin startissa ja nyt päästään itse asiaan. Pari päivää hyvää lenkkiä, lauantaina Ronde Van Vlaanderen Cyclo, eli turistiversio samalla reitillä, kuin ammattilaisilla sunnuntaina ja sitten tietenkin se suurin ja kaunein - Ronde Van Vlaanderen sunnuntaina ammattilaisten ajamana. Vaikka suurimmat sankarit Tom Boonen ja Fabian Cancellara eivät valitettavasti ole tänä vuonna paikalla, niin jännitettävää riittää aivan varmasti. Moni kuski on näyttänyt jo tässä vaiheessa olevansa erittäin kovassa kunnossa, joten ykköspaikasta kiinnostuneita löytyy takuulla useita!
















p.s. Sen toisen ohjelmaan palautetun perinteen ensimmäiselle arvaajalle virtuaalinen kunniamaininta... ;)