maanantai 29. lokakuuta 2012

Täydellinen sunnuntai

Syksy kääntyi talven puolelle eilen sunnuntaina, kun kelloja käännettiin ja talviaika alkoi. Kempeleen lakeuksillekin ensilumi ehti maahan viikon aikana ja loppuviikon pakkasjakso piti huolen kurakoidenkin jäätymisestä lumen alla. Öisin pakkanen kiristyi jo -5 - -10 asteen lukemiin, päivällä ollen vain 0 - -3 astetta. Puut muuttuivat valko-harmaiksi kuurasta ja kaikkialla on nyt kaunis parin sentin lumikerros peittämässä mustaa maata.

Kaikilla ihmisillä on jokin resepti omaan täydelliseen päiväänsä. Joillain se on shoppailua, toisilla löhöilyä, minulla se on metsässä samoilua, pitkään ja hartaasti. Varsinkin sunnuntait ovat hyviä päiviä täydelliselle pääntyhjennykselle ja aistien täyttämiselle, silloin harvemmin on kiire minnekään ja alkuviikko sujuu automaattisesti hymy huulilla.
 
Pohjoisessa pakkasherra
polun pohjat kovettaa
jänkä kantaa kevyesti
kumiterin kulkevaa

Eilen oli yksi täydellinen sunnuntai lisää. Kävimme pitkällä maastolenkillä ihailemassa Isokankaan ja Kalimenlammen ympäristön tomusokerin kaltaista kuorrutusta, jäätyneitä lampia ja voimalla virtaavaa Kalimenojaa. Ajoimme ensin Kempeleen polkujen läpi Juurussuolle ja Madekosken sillan kautta Oulujoen yli. Pilpasuon luontopolun ohitimme soratietä pitkin suuntanamme Isokankaan kauniit kangaspolut, jäiset juurakot ja lumiset pitkospuut. Täydellistä metsän siimeksessä vallinnutta hiljaisuutta rikkoi vain kahden maastopyöräilijän renkaiden tömähdykset, jäätyneiden lätäköiden rapsahtelut, hengästynyt hihkuminen ja harvakseltaan kuulunut linnunlaulu. Kaikkialla oli valkoista, poluilla vain parit kengänjäljet ennen meitä, kahdella laavulla tulet loimusivat makkaranpaistajia houkutellen ja kaikki tämä vain 16 kilometriä itään Rotuaarin pallosta.


Uusia opasteita Isokankaan alueella

Isokankaalta päätimme lähteä Kalimenlammen kautta Kuparisen polulle, jonka juurakot ja kivikot tarjosivat jumppaa koko rahan edestä. Kuparisen polku ei ole niitä helpoimpia kesäkelilläkään, mutta nyt jäiset juurakot ja vanhat lahot pitkoset testasivat temppuvalikoimaa oikein urakalla. Päivä alkoi jo hämärtymään, kun suuntasimme kohti Hiukkavaaraa ja viimeisiä polkuja. Haapalehdosta eteenpäin taskusta kaivettu ohjaustankovalo olikin jo tarpeen ja viimeiset kolme varttia kotiin ajelimme pyöräteillä nautiskellen väsymyksestä ja hienoista fiiliksistä. Matkaa reissussa tuli 75 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia.

Päivän kruunasi sauna ja herkullinen ruoka, joka valmistui saunomisen aikana uunissa: porsaan yrttistä ulkofilettä ja hunaja-yrttijuureksia. Jälkiruoaksi vielä kaura-omenapaistosta ja kaksi väsynyttä, kylläistä ja onnellista ihmistä kääriytyi vaali-iltaa hetken seurattuaan peiton alle odottamaan uutta viikkoa.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Talvikauden harjoittelua, osa 1

Talvikauden harjoittelu alkaa tänä vuonna poikkeavan aikaisin. Kisakausi katkesi niin ajoissa, että tässä on oikeastaan pidetty ylimenokautta jo toista kuukautta. Syyskuun alussa sain jo muutaman aivan mukavan treeniviikon alle, mutta sitten työreissusta alkanut flunssa ja sitä seurannut poskiontelotulehdus katkaisivat hyvin alkaneen kauden.

Viime talvena kokeilin jonkin verran uusia juttuja, mutta en tuntenut oloani harjoitellessa kovin vakuuttuneeksi, eivätkä tuloksetkaan olleet aivan sitä, mitä olisi voinut olettaa. Siispä tälle talvelle palataan taas aivan perusasioihin - voiman ja peruskunnon kehittämiseen. Tämä tietysti tarkoittaa sitä parasta, mitä syksy voi tarjota, eli saa ja pitää ajaa niin paljon, kuin vain suinkin ehtii. Kiire ei ole minnekään, mutta metsässä saa viettää aikaa ihan luvan kanssa!

Voimaharjoittelu tulee oikeastaan kokonaan tehtyä kuntosalilla. Monet tekevät vallan tehokkaasti voimatreeninsä pyöränkin päällä, mutta minulla on kaksi syytä, miksi keskityn saliharjoitteluun. Ensimmäinen on se, että näin vähävoimaisen urheilijan täytyy tehdä aika paljon töitä myös yläkropan eteen, jotta pysyisi kisakaudella edes vähän siinä polulla ja toisekseen tykkään pyöräilystä aivan liikaa, että alkaisin vapaahtoisesti uhraamaan sitä vastatuuleen isolla tuumalla Tyrnävän aroilla hinkkaamiseen. Eli fillarointi fillarointina ja harjoitukset harjoituksina.

Joulukuun alussa on kauden ensimmäinen hiihtoreissu, toivottavasti Ylläksellä on jo silloin lunta riittävästi. Pitkän viikonlopun aikana pitäisi ottaa ensimmäiset liu'ut tämän talven laduilla ja siihen mennessä pitäisi tehdä sen verran valmiuksia kasaan, että saisi viikonlopusta mahdollisimman paljon irti, eikä toisaalta olisi aivan remontissa neljän ulkoilupäivän jälkeen. Eli pari kertaa viikossa juoksua ja sauvarinnettä vielä kalenteriin ja paketti alkaisikin olemaan kasassa.

Seuraavan kahdeksan viikon (kahdesti 3 harj. + 1 lepo) ohjelma näyttää suunnilleen seuraavanlaiselta (Lepoviikolla tiistain ja torstain harjoitukset pudotetaan pois ohjelmasta):

Ma: Lepo
Ti: 60min spinning / juoksu + 60 min kuntosali
Ke: 120min pyöräily
To: 60min spinning / juoksu + 60 min kuntosali
Pe: Lepo
La: 60 min kuntosali + 90 min juoksu / sauvarinne
Su: Pitkä MTB-lenkki
Yhteensä: 10-12h

Spinningin ja juoksun vaihtelun määrää aivan täysin vallitseva säätila. Vaikka Suomessa harvemmin voi luottaa hyviin ulkoilukeleihin, niin joku roti siinäkin hommassa. Jos ulkona sataa, kuin tsekkiläisessä mustavalkofilmissä, niin en varmasti lähde itseäni kastelemaan, vaan menen suosiolla sisälle hikoilemaan. 




maanantai 8. lokakuuta 2012

Syksy

Tää on tää kun suvi loppuu, tää on tää kun syksy saa
tää on tää kun teltta pannaan katon alle kuivumaan
kesäheilat hyvästellään, hyvästellään poutasäät
tää on tää kun puutarhoissa omput oottaa ottajaa

Se on sitten taas syksy. Kesän kisat on ajettu ja aika miettiä, mille sitä taas alkaisi. Onneksi työnantaja on ystävällisesti pitänyt huolen tuosta tekemisen miettimisestä viimeisen pari kuukautta varsin kiitettävästi, joten muun harrastamisen suhteen on päässyt varsin helpolla. Kisaa olen ajanut oikein kunnolla viimeksi Mielakassa XC SM:issä, ellei Alvajärven maantielenkkiä lasketa kilpailuksi.

Vaikka yleensä syksyn tulo harmittaa isolla V:llä, niin jotenkin tänä syksynä on erilainen fiilis. Ehkä juurikin siksi, että loppukesä jäi niin vaisuksi, että kaikki muutos on tervetullutta. Ja toisaalta tuohan syksy aina mukavasti lupauksia tulevasta kaudesta, intoa treenien suunnitteluun ja vaihtelua lajivalikoimaankin. Kunhan tässä suunnitelmat selkenevät, niin tulen kirjoittelemaan ensi talvena vähän enemmänkin harjoitteluasioista omalta kantiltani.

Sitä odotellessa viime viikonlopun syysretkifiiliksiä...

Köykkyristä itään

Uimarannan pukukopilla oli jo hiljaista...


maanantai 1. lokakuuta 2012

Eroon kesäkiloista!

Tähän aikaan vuodesta kaikki otsikot kauppojen lehtihyllyissä kirkuvat tuota otsikon tekstiä, siispä minäkin päätin liittyä virtaukseen. Tosin oman massan keventäminen vaatisi niin paljon henkilökohtaisia uhrauksia, että valitsin sijaiskärsijäksi perheen uusimman tulokkaan, Giant XTC:n, jonka jo esittelin aiemmassa tekstissäni.

Kuukausi sitten taloon tullut Giant oli ehkä vähän turhan tukevassa kunnossa, joten tein hänelle erittäin tehokkaan kunto-ohjelman.

Viikko 1: Vanhat osat irti ja myyntiin
Viikko 2: Tilalle lainaosia muista pyöristä
Viikko 3: Kovaa peruskuntolenkkiä ympäri maakuntaa
Viikko 4: Laatikollinen uusia osia ja lainaosien palauttaminen

Viimeisimmässä laatikossa tuli KCNC:n 400-millinen satulatolppa (170g), Lookin maastopolkimet (288g), yksi Aspide Glamour -satula lisää (198g), Shimano CX70-etuvaihtaja (106g), Sramin 175-milliset XX Q156 -kammet 39/26-rattailla keskiöineen (754g). Uusia jarruja en raaskinut vielä ostaa, joten Anthem sai luopua talveksi vanhoista Hopen Mono Mini Pro:ista ja tyytyä mekaanisiin Avideihin. Lupasin Anthemille korvaukseksi kevään korvilla jotain todella kivaa tilalle...

Painava satula

Kuntokurssi saavutti tavoitteensa ja Giant pääsi mallin mittoihin tiukassa aikataulussa. Se on kaikkien aikojen kevein maastopyörä meillä ja ensimmäinen, joka alittaa ajokunnossa polkimineen 9 kilon rajan.

Mitä se keveys sitten kustantaa?

Alkuperäinen aihio maksoi Hibiken tarjouksessa 999 euroa, siitä ylimääräiset osat myymällä keulan, rungon, ohjainlaakerin ja muutamien pienosien hinnaksi jäi ehkä aavistuksen yli 600 euroa. Kiekkosetti oli jo valmiiksi hankittu Anthemiin, mutta se muodostaa niin ison osan kokonaishinnasta, että siitä lisätään 549,90 euroa. Kammet ja muut samassa paketissa tulleet osat kustansivat yhteensä 599,75 euroa. Eastonin ohjaustangon ja XTR-pakan ostin käytettynä paikalliselta ajokaverilta, joten niistä laitettakoon 100 euroa. Specializedin pulloteline kustansi 15 euroa ja renkaille voisi laskea hinnaksi noin 80 euroa sisuskumeineen. Vaikka kotoa löytyneille vanhoille osille ja pientarvikkeille laskisi hintaa noin 100 euroa, niin silti jäädään vielä alle 2000 euron.

Aika tarkasti pitäisi syksyn alelaareja koluta, että löytäisi vastaavan tasoisen pyörän samaan hintaan. Osienkin pitäisi olla vieläpä varmatoimista, kisakelpoista perustavaraa, ilman todella arvokasta AX Lightness -osastoa tai toisaalta nimetöntä, ehkä aavistuksen epävarmaa kiinankuitukikkailua. Viimeisimpien säätöjen jälkeen Giant on todella kepeä, nopea ja varsin sopiva käteen. Olen siis erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Jari-Matti Latvala -tyyppinen pysäköinti peltoon


p.s. Koska pyörästä karisi kilot noin helposti, kuskia sietää vähän palkita...

Mmm... mustikkaa ja valkosuklaata