lauantai 25. heinäkuuta 2015

Onko vehkeiden koolla vieläkään väliä?

Kirjoitimme noin kolme vuotta sitten blogimme kaikkien aikojen ylivoimaisesti luetuimman tekstin "Onko vehkeiden koolla väliä?" ja silloin minulla oli menossa aikalailla alkuvaiheet vielä 29-tuumaisten kanssa ja Heli ajoi vielä aivan täysillä 26-tuumaisella täysjoustolla. Kolmessa vuodessa ehtii tapahtumaan aika paljon - niin kaluston, kuin ajajienkin kohdalla.

Vaikka tekstiä lukee näin jälkikäteen, niin eihän noita näkökantoja vieläkään voi kiistää. Ne ovat olleet aivan perusteltuja mielipiteitä silloin ja aivan hyviä vielä nykyäänkin. Toisaalta taas markkinoille on viime aikoina tullut niin huikeita laitteita, että varsinkin 29-tuumaisten pyörien maailma on muuttunut aivan totaalisesti.

Nykyään meillä kummallakin on jo alla 29-tuumaiset täysjoustot, mistä tuon tekstin kirjoittamisen aikaan kummallakaan ei ollut vielä minkäänlaista hajua. Lisäksi tässä välissä olemme tuumailleet myös 27,5-tuumaisten, tai toisin sanoen 650B-kokoisten kiekkojen sielunelämää, jopa niin pitkälle, että Helillä oli jo sormi melko likellä ostoskorin liipaisinta, mutta se ei sitten johtanut kuitenkaan vielä ostoksille asti.

Kun vielä minun Highballin geometriassa on jotain sellaista, mikä pisti uusiksi käsitykseni kaksyseillä ajamisesta ylipäätään, on aika paljon päivitystä tullut kummankin ajatuksiin ja lienee aika kerätä kasaan uusimmat ajatukset vehkeiden koosta ja niiden käytöstä.

Heli


29-tuumainen voi olla yhtä näppärä, kuin 26-tuumainenkin

Ensimmäiset 29-tuumaiset pyörät, joita kokeilin eivät juurikaan vakuuttaneet minua. Ne tuntuivat jotenkin laiskoilta ja kömpelöiltä. Testailin useampaakin erilaista isopyöräistä, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista tunnetta, että tällainen on saatava. Tämän takia kuumottelin 650B-pyöriäkin erittäin pitkään. Mutta, kun Ötztalin reissulla kokeilin 27,5-tuumaista Giant Anthem X:ää, heräsin siihen, että laiskuus ei välttämättä piilekään kiekkojen koossa, vaan yleisessä suunnittelussa.

Nostimme 29-tuumaiset uudelleen pöydälle ja aloimme perehtyä tarkemmin eroihin runkojen geometrioissa. Huomasimme, että varsinkin pienissä rungoissa oli aika paljon eroja suunnittelussa. Sitten vain yhdellä koeajolla Kaupin kallioilla kaikki loksahti kohdilleen - isopyöräinen voi sittenkin olla näppärä käsiteltävä!

Kuherruskuukausi Tallboyn kanssa kului yhteisiä tapoja opetellessa, mutta kun löysimme yhteisen sävelen, alkoi vauhtiakin löytyä. Isommat kiekot vaativat hieman enemmän voimaa ja määrätietoisempaa käsittelyä, kuin 26-tuumaiset, joskin monissa paikoissa ne myös säästävät voimia. Lopputulos lienee kuitenkin se, että wc:n peilistä löytyy yhä syy lopulliseen vauhtiin tai sen puutteeseen.

Oikea koko ja geometria on tärkeä pienelle kuskille

Oli kiekkojen koko mikä tahansa, niin runko tekee pyörän. Isot kiekot ja pieni runko on väistämättä hankala yhdistelmä ja vaatii erittäin tarkkaa suunnittelua, niin pyörän valmistajalta, kuin myös omassa säätämössäkin. Probiken sivuilla on loistava artikkeli naisten pyöränvalinnan hankaluudesta. Vaikka teksti käsittelee pääosin maantiepyöräilyä, samat lainalaisuudet pätevät myös maastossa.

Vaikka esimerkiksi Tallboyn runko on jo sinällään erittäin hyvä, niin täydellinen pyörä siitä tuli vasta oikeilla osilla. Toisaalta huonon kokoista runkoa ei olisi voinut pelastaa millään järkevillä osilla, joten kysymys on kokonaisuudesta. Ajotuntuman pitää olla sellainen, että maastossa pystyy tekemään kaikki tarvittavat liikkeet helposti, silloin kiekkokokokaan ei enää dominoi ajotuntumaa niin selkeästi.

29-tuumainen täysjousto?

Kyllä. Ajoin pitkään hyvällä 26-tuumaisella täysjoustolla ja nykyään ajan hyvällä 29-tuumaisella täysjoustolla. Kokeilin välissä vähän aikaa jäykkäperäistä Giant XTC Alliancea ja vaikka se kiva olikin, niin täysjousto vain sopii minun ajotapaani paljon paremmin. Aika suuria ihmeitä pitää tapahtua, että lähtisin maastoon enää jäykkäperäisellä, oli siinä minkä tahansa kokoiset (tai paksuiset) renkaat alla.


Kimmo


29-tuumainen ei automaattisesti ole hyvä ratkaisu - hyvä 29-tuumainen on

Vaikka itse sinnittelin aikanaan aika pitkään ennen 29-tuumaisiin siirtymistä, niin näin myöhemmin ajateltuna olin jo kuitenkin mukana aikalailla isopyöräisten alkutaipaleella. Silloin käsitykset olivat aika pitkälti sellaiset, että iso rengas tulee ja pelastaa ajamisen automaattisesti. Minulle isommat renkaat olivat erittäin hyvä ratkaisu, pyöristä tuli heti paremman näköisiä ja minun kokoiselle kuskille luonnollisesti myös parempia ajaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäisen aallon isopyöräisissä oli vielä paljon sellaista, minkä olisi voinut tehdä huomattavasti paremminkin.

Sittemmin 29-tuumaisten runkojen takahaarukat ovat lyhentyneet, vaakaputket pidentyneet ja ohjauskulmat loiventuneet. Nykyisissä Santa Cruzeissani on jo yli kolme senttiä pidempi vaakaputki, kuin vaikkapa Salsassani oli aikanaan, eli isoista pyöristä on tullut oikeasti isoja. Samaan aikaan kuitenkin käsiteltävyys ja ketteryys ovat parantuneet huomattavasti, joten nyt 29-tuumaiset ovat sellaisia, kuin niiden olisi ehkä pitänyt olla alusta lähtien. Jos minulle olisi lyöty nykyisen kaltainen kaksysi heti alusta lähtien alle pikkupyöräisten tilalle, olisi kaikenlainen empiminen jäänyt erittäin paljon pienemmäksi.

29-tuumainen jäykkäperäinen on jäykkäperäinen pyörä rengaskoosta riippumatta

Joskus aikanaan harrastajat pohtivat kovasti, että pitäisikö hankkia 26-tuumainen täysjousto, vai 29-tuumainen jäykkäperäinen. Jotenkin vallalla oli käsitys, että nämä olisivat vaihtoehtoja toisilleen, mutta nyt jo vuosia sekä pieni-, että isopyöräisellä jäykkäperällä ajaneena olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että 29-tuumainen jäykkäperäinen pyörä on ennen kaikkea jäykkäperäinen maastopyörä.

Sitä pitää ajaa aivan samalla tavalla, kuin pienipyöräisempääkin jäykkäperää ja se asettaa ajajalleen aivan samanlaiset vaatimukset fysiikan osalta, kuin jäykkäperäiset pyörät kautta aikain. Tämä pätee niin hyvässä, kuin pahassakin. Kyllähän jäykkäperäinen kaksysi vaan kiihtyy ja kiipeää hienosti, enkä usko, että tulen luopumaan niistä kokonaan missään vaiheessa.

29-tuumainen täysjousto?

Kuten jäykkäperäisissäkin pyörissä, niin myös täysjoustoissa on tapahtunut viime vuosina todella paljon kehitystä ja niistä on tullut erittäin yleisiä kotimaisissa maratonkisoissa ajoalustasta riippumatta. Itse olen ajanut jäykkäperäisillä pyörillä aina siitä lähtien, kun luovuin Santa Cruz Superlightistani 2000-luvun puolessavälissä, enkä ole edes uhrannut kovin paljoa ajatuksia täysjoustoon siirtymiseen sen koommin.

Viime aikoina kuitenkin on tullut entistä enemmän tilanteita, missä jossain vaiheessa kilpailua täysjoustolla ajavat kilpailijat ovat saaneet sen pienen edun, minkä tähden olen tippunut ryhmästä. Se on pistänyt ajattelemaan täysjoustoon siirtymistä entistä vakavammin. Kun tänä vuonna Tahkolla tuli vastaan tilaisuus hankkia Tallboy suhteellisen kohtuulliseen hintaan ja erittäin helpolla siirtymällä kesken kauden, en voinut vastustaa kiusausta.

Vaa'an mukaan täysjousto on sen reilun kilon verran raskaampi, kuin jäykkäperäinen ja joissain paikoissa se on kieltämättä myös laiskemman tuntuinen liikkumaan, eikä minulla ole kovin tarkkaa kuvaa siitä, onko täysjousto kokonaisuudessaan jäykkäperäistä nopeampi pyörä. Ainakin se on jo tähän mennessä osoittanut sen, että aiemmin minulle hankalissa paikoissa pystyn ajamaan hieman rohkeammin. Valitettavasti tuo rohkeus on jo kahdesti maksanut pikkuisen vekkejä ihoon, mutta kunhan vielä kädet pääsevät samaan rytmiin uuden kaluston kanssa, saan varmasti tarkemman tiedon täysjouston mahdollisuuksista.

Mikäli saan vielä rakennettua osistaan luopuneen Highballin takaisin kasaan, niin jossain vaiheessa on väistämättä pakko käydä ajamassa erityylisiä pätkiä kelloa vastaan kotimaastoissa, jotta numeerinen totuus pyörien välillä saadaan selville. Mutta ainakin tällä tietämyksellä tulen myös tulevaisuudessa kiertämään kisoja täysjouston kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti