sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Suksimiset suksittu

Kuten likimain koko Suomessa, ovat Oulussakin vallinneet vähän vajavaiset hiihtokelit jo yli kuukauden ajan. Toisaalta itsellänihän nämä hommat eivät ikinä ole korreloineet kelien kanssa, joten tottakai tänä vuonna tuli hiihtokilsaa enemmän kasaan, kuin vuosiin. Jonkin verran tietysti asiaa auttoi jo joulukuun alussa pidetty perinteinen itsenäisyyspäivän hiihtoleiri Ylläksellä ja joululomalla tehty Ramsaun reissu.

Hiihtokauden päätähtäimeksi laitettiin jo ajoissa Ounasvaaralla hiihdettävä Napapiirin Hiihto. Meinasi sielläkin isännillä tulla hätä lumitilanteen kanssa ja reittiä jouduttiin pariinkin otteeseen muuttamaan ennen h-hetkeä. Kovasti olivat paikalliset paiskoneet hommia ja rata oli olosuhteisiin nähden vallan hiihdettävässä kunnossa. Säät olivat myös järjestäjien puolella, sillä viimeisenä yönä oli sopivasti pakkasta, kosteimmat kohdat jäätyivät ja itse tapahtumaankin saatiin juuri sopiva pikkupakkasen lentokeli.

Minulla oli työn alla 60 kilometrin reissu, joka koostui kahdesta 30 kilometrin kierroksesta ja vastaavasti Helillä 40 kilometriä, joka hiihdettiin kahtena 20 kilometrin lenkkinä. Pidemmällä kierroksella oli ekstrana kympin lenkki Ounasvaaran päälle, joka sisälsi mukavat 150 nousumetriä. Yhteensä kierrokselle tuli noin 360 metriä nousua, mutta itselleni vähemmänkin olisi riittänyt helposti. Jostain syystä jalat eivät ensimmäisen puolentoista tunnin jälkeen halunneet tehdä minkäänlaista järkevää yhteistyötä ja näiden käsien varassa ei luonnollisesti kauaakaan rimpuilla. Ainut, mikä loppumatkasta vähänkään muistutti kilpahiihtämistä, oli numeroitu lappu rinnuksissa.

No, nyt sekin reissu on tehty ja olihan siinä lukuisia hyviäkin puolia. Aina tekee hyvää luukuttaa liki neljä tuntia normaalin mukavuusalueen yläpuolella ja saipahan ylipäätään yhden maratonhiihdon läpi taas vuosien tauon jälkeen!

Tänään päästiinkin sitten taas itse asiaan ja pyörän selkään, kun heitimme Helin kanssa aivan huikean kolmen tunnin maastolenkin. Likellä oli, että se olisi venähtänyt pidemmäksikin, kun kevätaurinko paistoi ja polutkin ovat huippukunnossa. Pakkanen on kuivattanut urat ja viime yönä satanut lumi oli tehnyt mukavan pitävän pinnan jäätiköidenkin päälle. Osa poluista oli jopa sulanut aivan kesämoodiin ja Lämsänjärven rannassa kevään ensimmäiset kasvitkin tunkivat silmuja maasta läpi - makeaa hommaa siis kaiken kaikkiaan.

Tällaisen viikonlopun jälkeen on henkisesti helppo vetää suksiin varastorasvat, hylätä se höpötys taas yhdeksäksi kuukaudeksi ja alkaa säätämään kesän kisakalustoa iskuun. Ensimmäiseen maastostarttiin on enää vajaa kuusi viikkoa, joten alkaa olemaan korkea aika kaivella Santa Cruzikin varaston kätköistä esiin...