maanantai 27. helmikuuta 2012

Talvipyöräilyä ja uusia kuvia

Sunnuntaina oli jo selkeästi kevään merkkejä ilmassa. Aamulla oli melko kylmää, vaan kun ei tarvitse tunkea kukonlaulun aikaan tien päälle, niin päivällä aurinko lämmitti jo pisarat liikkeelle räystään reunalta ja fillaristin selässäkin tuntui selkeästi lämpöä. Toinen hyvä syy lähteä kevään ensimmäiselle pitkälle maantielenkille oli jo pitkään himoitun uuden pokkarikameran realisoituminen keittiön pöydälle.

Jonkin aikaa tuumittuamme päädyimme Canon Power Shot S95:een. Kun uudempi S100 tuli markkinoille, tippui ysiviitosen hinta sopivasti ja raaskimme lähteä ostoksille. Kamera ei todellakaan pettänyt odotuksia, se on sopivan kokoinen selkätaskuun, nopea toiminnaltaan ja kuvien laatu tuntuu kaikissa olosuhteissa melko mukavalta. Ensifiiliksellä tuntuu, että järjestelmäkameran kantaminen saattaa vähentyä oleellisesti tulevina aikoina.

90 kilometriä kävimme kiertelemässä, Kempeleestä Haapalehdon kautta Jääliin ja sieltä Alakylän, Asemakylän ja Martinniemen kautta takaisin Ouluun ja kotio.



tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvä aihio?

Mitä pukea päälleen talvella, jos sattuu olemaan keskimääräistä selkeästi pidempi ja hoikempi miespyöräilijä? Entä, jos sattuu omistamaan naiseksi mallinukkeja enemmän hartioita ja selkää? Vaatteitahan pystyy kaventamaan, mutta senttien lisääminen on haastavampaa, varsinkin jos kyseessä on muotoonommeltuja urheiluvaatteita.

Omalla kohdallani tuo selän pituus ja hartioiden leveys on opettunut välttämään tiettyjen valmistajien pyöräilypaitoja. Sopivat mallit näkee aika nopeasti kuvista ja viimeistään mittataulukoista. Löffler on out (lyhyitä ja hartioista kapeita), samoin Nalinin paidat ovat varovaisen lähestymisen listalla lyhyytensä takia, hartioissa niissä tilaa kyllä on, kunhan ottaa koon isomman kuin normaalisti ja kaventaa ylimääräiset vyötäröltä pois. Onneksi vartta on kuitenkin sen verran, että S/XS-koon miesten paidat yleensä sopivat ja pienellä kaventamisella ne istuvat jopa vyötäröltäkin. Tosin niistäkin kannattaa suosia enemmän kilpailuhenkisempiä vaatemallistoja, kuin aivan täysin retkimitoituksia. Ajohousuissa omalla kohdallani onneksi ongelmaa ei ole.

Retkimitoituksista pääsee helposti sitten siihen suomalaiseen talveen ja pitkän hoikan miespyöräilijän dilemmaan. Kilpailuhenkisemmät vaatemallistot thermotrikoineen on yleensä suunniteltu Etelä-Eurooppalaiseen talveen, joten niillä ei tuulessa ja tuiskussa pärjää. Paksummalle pyöräilyhousulle kunnollisella Windstopperilla on siis tarvetta. Takeissa löytyy pidempiraajaiselle monesti enemmän vaihtoehtoja retki- ja kisamallistoista (varsinkin jos sietää pienen löysyyden), mutta housumallistoissa harva on miettinyt niitä liki metrisiä jalkoja. Suurin osa paksummista talvipyöräilyhousuista kun on suunniteltu muumipeikoille: vyötärön ympärys kasvaa suhteessa enemmän kuin jalkojen pituus sitä mukaa kun X:iä lisätään L:n eteen. Joten jos omistaa M-koon vyötärön ja ylipitkät jalat, jää ainoaksi vaihtoehdoksi teettää itse sopivat housut.

Muutamia vuosia sitten Tarppi-Tuote vaikutti vielä vahvana Oulussa ja toimitti mittatilausvaatteita urheilijoille. Sieltä bongasimme hyvät talviajohousut Kimmolle, tai ainakin hyvän aihion: M-koon housut + 20cm lisää lahjetta. Kotona sitten kyseisiin housuihin lisättiin vetoketju ja poistettiin vyötäröltä ylimääräistä kangasta (vatsakummun paikalle kun ei ollut tarvetta). Housut palvelivat monta vuotta ja monta tuhatta kilometriä uskollisesti, kunnes sitten viime talvena alkoivat varoittelemaan hajoamisellaan. Lopullinen hajoaminen antaa vielä odottaa itseään, mutta uusille housuille oli tarvetta pakkasten kiristyessä. Mutta mistä niitä saisi, se oli kovempi kysymys...

Pienen tuumailun ja nettisurffailun jälkeen päätin laittaa omat taitoni koetukselle ja tehdä elämäni ensimmäiset housut. Käsityöt eivät kuuluneet suurimpiin suosikkeihini peruskoulussa, vaikka homman suurinpiirtein osasinkin. Ja kyllähän nyt yhdet housut saa kasaan vaikka sitten lanka kerrallaan. Mallin virkaa toimittivat vanhat housut, jotka ovat korkealla yläosalla ja henkseleillä varustetut muotoonommellut kapeat housut, joissa etupuoli on Windtex-kangasta ja takana on paksua trikoota. Homman helpottamiseksi päätin kopioida kaavat vanhoista housuista ja hakea kankaat Shelbyltä: tuulenpitävää ja vettähylkivää kangasta eteen, joustavaa ja hengittävää softshelliä taakse ja ohuempaa trikoota yläosa ja henkselit. Kaavojen piirto näytti menevän hyvin, kankaitakin tuli ostettua aika lailla oikea määrä ja pienen taiteilun ja leikkelyn jälkeen pääsin vihdoin ompelutouhuihin.

Jotta homma olisi ollut mahdollisimman vaikeata, oli housujen etupuolelle tarkoitettu tuulenpitävä kangas joustamatonta ja erittäin helposti purkautuvaa. Ja liki kaikki saumat olivat johonkin suuntaan kaarevia. Niinhän siinä kävi, että vaikkakin pohkeessa oli riittävästi tilaa, niin reiteen sai lisätä 3cm suikaleen ja vyötärölle uuden muotoillun kaistaleen tuulensuojakangasta kaavojen piirtäjän mokaa paikkaamaan. Puolustuksena tuolle reiteen tehdylle lisäykselle täytyy todeta, että ei ne vanhatkaan housut kuulemma enää kiristämättä istu, punttitreeni on vissiin sen verran jo purrut.

Muutaman puretun ja uudelleen ommellun sauman ja nukutun yön jälkeen viime viikonloppuna koitti sitten se ensimmäinen lenkki uusilla housuilla. Näin peränpitäjän vinkkelistä housut näyttivät istuvan erittäin hyvin, eikä Kimmokaan valittanut. Päinvastoin, taisi onnistua projekti harvinaisen hyvin. Jopa polvimuotoilut näyttivät istuvan kohdalleen.

Vanhoihin housuihin verrattuna housujen reisiosaa piti leventää kolmella sentillä (joustamaton etuosa + talven punttitreenit) ja lahkeisiin tuli vielä noin 5cm lisää mittaa. Nyt housujen sisämitta on noin 96cm, eipähän ainakaan nouse kengän päältä lumihangessakaan. Kankaisiin meni rahaa vähän reilun 100 euroa ja työtunteja meni viikon verran ripoteltuna kuukauden ajalle. Ei mitään hätäistä touhua siis. ;-)


lauantai 11. helmikuuta 2012

Hikiset siivut?

2004 pohdimme Rajalan Jarin kanssa jotain nimeä joukkueelle, millä osallistuisimme Syöte Challenge -seikkailukilpailuun ja jostain kummasta tuo Kolmannen Naisen vuonna 1989 julkaistu levy tuli mieleen. Erästä maalimainosta mukaillen "siitä se ajatus sitten lähti". Toki asiaa edesauttoi kummasti se, että jo poikavuosina olimme Jarin kanssa kuunnelleet kyseistä yhtyettä varsin ahkerasti.

Tuolla nimellä minä, Heli ja Jari osallistuimme kyseisen vuoden Syöte Challengeen ja saimme jonkinasteisen kipinän noihin seikkailu-urheilutouhuihin. Pari seuraavaa vuotta kiersimme erilaisia kisoja Suomessa hieman kokoonpanoa aina tilanteen mukaan muutellen. Sekaan mahtui niin seikkailu-kisoja, kuin maastopyöräilytapahtumiakin, osa erittäin onnistuneita vetoja, kuin myös sellaisia, milloin mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan.




Nykyään minä ja Heli istumme enempi pyörän päällä ja nuo seikkailuasiat ovat jääneet väliin muutamaa pientä satunnaista kokeilua lukuunottamatta. Hikisiä siivuja kyllä on tullut ja tulee koko ajan lisää, niistä enemmän täällä tuonnempana...