torstai 8. lokakuuta 2015

Syksy saa ja niin edelleen

Viimeisemmästä postista on mennyt jo kuukausi, silloin hekumoin lujasti Tähtisadeajoista ja rakensin jopa Highballinkin sitä varten huippulyöntiin. Pyörä on kyllä ollut mahtava, siinä ei ole valittamista, mutta kilpurin terveystilanteessa olisi paljonkin parannettavaa. Sairastuin johonkin keuhkokuppaan juuri ennen Tähtisadeajoja, mutta kävin kuitenkin starttaamassa, kun kerran reissuun oltiin lähdetty. Alussa homma lähtikin helposti liikkeelle, mutta melko pian kävi selvästi, että naama täynnä räkää ei kauas ajeta, joten heitin yhden kierroksen jälkeen varikolle ja aloin pakkaamaan kamoja. Ei aivan optimaalinen lopetus kisakaudelle 2015, mutta enää ei ollut oikein virtaa lähteä reissuunkaan ja Oulun Krossisyksykin alkoi jo pukkaamaan kalenteriin, joten kotinurkissakin riitti puuhaa.

Tässä vaiheessa toiminta on
vielä aika hyvässä mallilla.

Jotenkin kaudesta 2015 jäi aika sekalainen kuva. Oikeastaan läpi kesän olin ihan kohtuullisessa kunnossa ja muutamaan kertaan jopa ihan oikeasti hyvässäkin lyönnissä, mutta lopulta mitään ei jäänyt tuloslistoille. Ehkä positiivista siinä oli se, että tietää vielä pystyvänsä aika kovaankin ajamiseen, mutta kyllähän se tilipäiväkin olisi aivan mukava edes kerran kesässä.

Kesäkuussa ajoin melko hyvät kisat Korsossa ja Jyväskylässä ja kunto oli selkeästi nousussa kohti Tahkoa, joka oli jälleen kalenterissa ja yksi kauden päätähtäimistä. No, Tahkolla se ahtaus oli mitä oli, ja kun ei keikkunut aivan kärkiryhmissä ensimmäisten hiekkateiden jälkeen, niin eipä sitä oikein missään vaiheessa mahtunut mittaamaan ulos omaa nopeuttaan. Siitä DNF #1 ja mökille.

Tahkon reissulta matkaan tarttui Tallboyn runko, mistä syntyi aivan loistava fillari ja taas oli odotukset korkealla. Kuntokin oli vielä aivan loistavassa mallissa ja seuraavana kisana näytti kalenterissa lojuvan Seinäjoki, mikä on aina hieno paikka ajaa ja ratakin on juuri sopiva sekoitus nopeaa baanaa ja sellaista sopivan teknistä polkua. Heti aamusta tuntui, että nyt on jalka kohdillaan ja alla sellainen laite, millä voisi ajaa oikeasti aika reippaasti. Sitä riemua kesti startin jälkeen 36 minuuttia, sitten naurettavan pieni ajovirhe märillä juurilla ja tikkauksen kautta kotimatkalle. DNF #2

Ajovirheen jäljet

Sen jälkeen järjestimme Krossikommuunin porukalla Syöte MTB:n, mikä oli aivan huikea tapahtuma. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin tutustumaan tilanteeseen, missä kilpailijoita olisi tulossa ajamaan enemmän, kuin mitä matkaan voidaan ottaa. Ei sellaista ihan joka päivä tapahdu Suomessa! Näiden kisojen alla sain tikitkin pois jalasta ja intoa oli taas enemmän, kuin pitkään aikaan. Sillä motivaatiolla tuli vedettyä loistava treenileiri Syötteellä, sekä treenattua muutenkin aika kovaa elokuun ajan ja syyskuun alussa oli taas tehomittarin näytössä sellaisia lukemia, että voisi vaikka ajaa ihan kilpaakin.

No, kuten jo alussa mainitsinkin, Tähtisadeajoista tuli se DNF #3 ja noin urheilijana kausi päättyi hieman väkinäiseen hymyyn. Paljon hyviä juttuja, uusi pyörä ja paljon hyvää ajamista, mutta...

Vastaavasti taas lippusiiman väärällä puolen kausi on ollut pelkkää menestystä. Syöte MTB onnistui tänäkin vuonna taas yli kaikkien odotusten, eikä Krossisyksyssäkään ole ollut valittamisen aihetta. Ajajia on ollut aivan huikeasti ja meininki on ollut aivan loistava. Tässä vaiheessa Keskiviikkokrossit on ajettu ja on aika kauden huipennukselle: Ensin Oulun Avoimet Cyclocross-mestaruuskilpailut ja viikko sen jälkeen CX SM-kilpailut! Noiden kahinoiden jälkeen on ehkä parempi tehdä sitten lopulliset ratkaisut siitä, minkä verran aikaa eri puolilla muovinauhaa vietetään kaudella 2016.