maanantai 22. joulukuuta 2014

Ensimmäinen lumileiri

Parina aiempana vuonna olemme viettäneet ystävien kanssa itsenäisyyspäivää hiihtoleirin merkeissä, mutta tänä vuonna tuo perinne katkesi, kun itsenäisyyspäivä ei pidentänyt viikonloppua aiempien vuosien tapaan. Kun vielä viime talvena jouluinen reissu Ramsauhun lisäsi lumiriehaa, niin vuosi sitten joulukuun lopussa oli jo likemmäs kolmesataa kilometriä kasassa ja hiihtohommat hyvällä mallilla. Tänä vuonna hyppäsimme suksille vasta viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa, mutta toisaalta kausi on lähtenyt sitäkin paremmin käyntiin!

Viime viikonloppuna hiihtäminen tuntui jo todella hyvältä ja siksi lähdimmekin Syötteelle erittäin positiivisin mielin. Varasimme Pikku-Syötteeltä saunallisen kahden hengen huoneen täysihoidolla, jotta itse ei tarvitsisi vapaiden alussa huolehtia muusta, kuin itsensä ja vaatekassin roudaamisesta paikalle. Tein perjantai-iltana töiden jälkeen kummallekin yhden parin kapuloita matkaan ja tuumin, että lisää joutaisi voitelemaan Syötekeskuksen kopissa, jos niikseen tulee.

Syötteellä oli viikon mittaan tullut reilusti uutta lunta, eikä pakkastakaan ollut, kuin kolmisen astetta lauantaina, joten tein vanhoihin Fischerin RCR:iin voitelun, missä alimmaisena on normaaliin tapaan Rexin sinistä perusparafiinia, seuraava kerros saman firman saman väristä matalafluorista RCF:ää ja päällimmäiseksi sipaisin kerroksen HF violettia. Jokaisen kerroksen siklasin lämpimänä, annoin jäähtyä ja harjasin nailonilla huolella kylmänä ennen seuraavaa kerrosta. Eli ei mitään armotonta hifistelyä, mutta toimi!

Lunta!

Ajoimme Syötteelle lauantaina aamusta ja olihan siellä lunta. Ladut olivat aivan priimakunnossa, joskin vielä kohtuu pehmeitä. Suksi toimi, kuin ajatus ja matkanteko kirjaimellisesti luisti. Kävimme mutkan Ahmatuvalla edestakaisin ja ainoa ongelma nousussa oli sauvojen ajoittainen uppoaminen, mutta muuten ei todellakaan päässyt valittamaan olosuhteista. Parikymppiä tuli matkaa helposti ennen hämärän tuloa ja sitten olikin jo aika lähteä majoitukseen ja syömään. Tein vielä illalla kaksi paria lisää, mikäli keli heittäisi enemmän pakkaselle, mutta eipä niille tullut sittenkään käyttöä - kotona voidelluilla mentiin kaikki kolme päivää läpi.

Syötteen ladut ovat aivan huippukunnossa

Pikku-Syötteen suksien huoltotila.
Swixin telineet ja säteilylämmittimet
katossa - ei valittamista!

Syötekeskus on hyvin lähellä täydellistä urheilijan tukikohtaa. Ruoka on kerrassaan mainiota, eikä huoneissakaan ole todellakaan valittamista. Kun sunnuntain ohjelma oli aamupala, puolentoista tunnin lenkki, lounas, vähän aikaa sohvalla pötköttelyä ja ampumahiihdon yhteislähtökisojen katselua Pokljukasta, sitten uudestaan iltalenkille Luppoveden valoladulle ja vielä siihen päivällinen päälle, niin oli jo hyvinkin likellä, ettei mennyt urheileminen vahingossa nautinnon puolelle.

Kyllähän näissä oloissa juurikin kaksi
ihmistä mahtuu leireilemään!

Kolmantena päivänä ei enää ollut aivan tavatonta iskua jaloissa, eikä varsinkaan yläkropassa, mutta kävimme retkeilemässä vasta-avatun kierroksen Syötteeltä Pytkynharjulle ja Naamankajärven puolelta takaisin. Eihän se vielä missään unelmakunnossa ollut, mutta passasi hyvin lähtöpäivän retkeksi. Kokonaisuutena viikonloppuun mahtui 68 km hiihtoa, runsaasti ulkoilmaa ja jopa aivan lomailuakin.

Riihituvan maisemissa

Jos huomenna kävisi vielä tarkistamassa, joko Oulun seudun talvipolkuverkosto on iskussa, niin sitten joutaisikin heittää jalat sohvapöydälle ja ryhtyä joulunviettoon. Toivotamme kaikille lukijoille oikein hyvää joulua ja reipasta vuotta 2015!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Minun talveni tarvitsee lunta!

Vajaa neljä viikkoa sitten kirjoitin, kuinka olin valmistautunut talven tuloon. Koillismaan kasvattina olinkin jo marraskuun lopussa kaivanut hiihtokamppeet ja toppavaatteet esille ja odottelin metrisiä hankia suksia voidellen ja keliennusteita seuraten. Vaan lumi ehti tuskin tulla, kun lämpöasteet ja räntäsade jo pitivät huolen, että maa oli jälleen musta ja pyykkikone sai pestä hiekkaisia ajovarusteita kerta toisensa jälkeen. Tämähän ei pitkään vetele - minun talveni tarvitsee lunta!

Viime viikolla hermot lopulta pettivät ja oli aika lähteä räntäsadepakolaiseksi äitin luo. Musta maa ei enää houkuttanut pihalle, kuin korkeintaan kävelymatkalle autoon ja takaisin. Samoin pää tarvitsi lepoa ainaiselta tuulelta ja tennarit kuivempaa alustaa. Kun Kimmollakin alkoi jo näkymään selkeitä merkkejä ikävästä anoppilaan, niin lauantaiaamuna pakkasimme suksiboksin auton katolle ja lähdimme kohti Kuusamoa.

Oulusta ei paljoa tarvinnut ajaa sisämaahan päin, kun keli muuttui jo huomattavasti talvisemmaksi. Mitä lähemmäs itärajaa pääsimme, lumen määrä sen kuin kasvoi. Kuusamossahan on jo täysi talvi, joten olimme löytäneet sen, mitä lähdimme hakemaan. Kävimme nopeasti vaihtamassa hiihtotrikoot päälle ja suuntasimme Petäjälammen ladulle talven ensimmäiselle hiihtolenkille.

Ladut olivat varsin kelvollisessa kunnossa ja edellisenä iltana tehdyt voitelutkin tuntuivat natsaavan vallitseviin keliolosuhteisiin. Yleensä talven ensimmäiset hiihdot ovat olleet melkoista horjumista, mutta jotenkin tänä talvena hiihto tuntui ensimmäisistä metreistä lähtien yllättävän luontevalta. Jos minusta tuntui hyvältä, niin ei Kimmonkaan meno huonolta näyttänyt. Normaali pitkän miehen alkutalven horjunta oli huomattavasti vähäisempää ja minä taisin olla meistä kahdesta ainut, joka kävi tutustumassa ladun pintaan lähietäisyydeltä.

Viikonloppu lumen keskellä teki hyvää, hermolepo oli taattu valkeutta ihmetellessä. Mutta kotimatkalla jo selvisi, että oululainen alkutalvi ei vieläkään ollut luovuttanut lopullisesti. Maanantain palauttavalle lenkille olikin tiedossa taas mustaa maata, vesisadetta ja jäisiä pikkuteitä.

Pientä helpotusta akuuteimpaan ahdistukseen oli saatavilla onneksi tänään, kun aamulla herätessä maa oli muuttunut valkoiseksi ja lämpömittari näytti pienenpientä pakkaslukemaa. Työmatkalla saikin ihastella puiden oksien valkeutta ja pientä polannetta tien pinnassa. Vielä tuo lumimäärä ei riitä hiihtämiseen, mutta ennusteet lupailevat pakkaskelin jatkuvan ja seuraavien sateiden tulevan lumena. Ja ainakin tämä lumi ja pakkanen riittävät siihen, että talvipolut alkavat muodostumaan, joten saattaakin olla, että seuraavat päivät vietän tiiviisti metsän siimeksessä.