Elämässä moni asia tapahtuu sattumalta, tuurilla tai jostain muusta käsittämättömästä syystä. Joka tapauksessa nämä kaikki pitää jollain tapaa itse ansaita ja niin tälläkin kertaa. Olin jo pitkään leikkinyt tulella, tuuminut täysjoustolla ajamista ja juuri pari viikkoa ennen Tahkoa jopa testasin lenkillä Ollankedon Samulin Trek Superfly FS:ää. Olin aika vaikuttunut tuon koeajon jälkeen ja selailin yhden hetken Trekinkin sivuja asiasta erittäin kiinnostuneena. Se haaveilu tosin kaatui siihen, että Superflyn suurimmankin rungon vaakaputki on vain vajaan 65 cm pitkä, mikä vaatisi jo 110-120-millistä stemmiä kumppanikseen.
Koska valmistautuminen Tahkoon oli kovassa käynnissä ja jalka tuntui niin hyvältä, että ajaisin vaikka keppihevosella, en uhrannut asialle yhtään enempää aikaa ja päätin palata asiaan syksymmällä. Mutta nyt kohtalo oli päättänyt toisin - Kimmo-pojan tulitikkuleikit olivat tulossa päätepisteeseensä. Kohtalo pukeutui aivan Vesikon Janin näköiseen hahmoon ja vaani Sportaxin teltalla. Perjantai-iltapäivällä lenkin jälkeen kävin morjenstamassa miestä, joka oli myynyt meille jo nuo aiemmatkin Santa Cruzit, enkä edes ajatellut täysjoustoasiaa sen koommin.
Aikamme siinä koeajopyöriä spekuloituamme satuin vain kysymään, että ei Jani sattunut sitten ottamaan yhtään XXL-kokoista Tallboyta Tahkolle matkaan. Luonnollisestikaan en odottanut, että meikäläisen kokoisia pyöriä olisi juuri missään koeajettavana, kun harva valmistaja niitä edes tekee, saati että kauppiaat ottaisivat sellaisia liikkeisiinsä painolasteiksi. Mutta, kun Jani vastasi, että juuri sellaista ei ole matkassa, mutta Tampereella liikkeen seinällä roikkuu runkona kuituinen, valkoinen, XXL-kokoinen Tallboyn runko, oltiinkin yhtäkkiä taas aika pettävällä alustalla.
Kolme kertaa sitä piti illan mittaan käydä tinkaamassa Sportaxin teltalla ja lopulta lauantai-iltana raamille löytyi sellainen hinta ja toimitusmalli, millä se löytäisi tiensä meidän säätämöön. Olin yhtäkkiä aivan puulla päähän lyöty. Kuten aiemmasta postauksestani pystyy helposti päättelemään, kaikesta huolellisesta valmistautumisesta huolimatta Tahkon reissu meni kilpailullisesti aivan penkin alle, mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen saattaa aueta aivan yllättävästä suunnasta.
Seuraava viikko Tahkon jälkeen meni aivan maantiepyörää ajaessa, tein pari aika kovaa vauhtikestävyysharjoitusta, sekä muutaman pidemmän lenkinkin. Treeni-intoa oli Tahkon reissun kaikista piirteistä johtuen huikeasti jemmassa ja sunnuntain talkoopäivä Tervaetapeilla tuli viikon päätteeksi jo aivan hyvään paikkaan. Olin henkisesti varautunut vain seisomaan risteyksessä tikkari kourassa vahtimassa liikennettä, mutta aamulla ylemmältä taholta kävi käsky hakea mikrofoni Kivisen Heikin bussista ja alkaa keksimään ilman sen kummempaa valmistautumista jotain kerrottavaa paikalle saapuneille. Pikkuisen meinasi ajatus karkailla, kun tiesin, että seuraavana aamuna olisin Matkahuollossa hakemassa pakettia. No, kuulemma mitään kovin epäilyttävää ei kuulunut yleisöön asti, joten sikäli ainakin ulkoisesti hermot pysyivät kurissa.
Seuraavana yönä ne eivät enää kyllä sitten pysyneet ja pomppasin kuudelta ylös sängystä virkeämpänä, kuin koskaan. Ennätysvauhdilla kamat niskaan, heitin Helin töihin ja sitten Matkahuoltoon. Kädet täristen auoin paketin jo heti pihalla ja ensimmäinen reaktio oli, että nyt on oikeasti ISO pyörä. Eihän se juurikaan sen suurempi enää ollut, kuin Highballikaan, mutta jotenkin tuo linkusto tekee siitä vielä huomattavasti järeämmän näköisen. Elämääkin pidemmän tuntuisen työpäivän jälkeen ajoin kotiin ja pistin laitteen säätöihin. Ensimmäisellä lenkillä huomasin, että nyt on selkeästi jotain uutta tapahtunut tällä maastopyöräilyuralla. Olin viimeksi ajanut täysjoustolla kymmenen vuotta sitten, eikä näistä laitteista voi puhua edes samana päivänä.
Vertailussa aiempaan kisakalustoon Tallboy on jotenkin koko ajan huomattavasti laiskemman tuntuinen, kuin Highball, mutta silti se matka vain etenee. Ja eteneehän se, vaikka tulisi pikkuisen isompaakin estettä eteen, sillä aika surutta tuo suhtautuu näihin meidän paikallisiin juuriin ja kiviin. Kokonaisuutena vaaka heilahti 10,74 kilon lukemiin ja koska Tallboy on rakennettu aivan samoista osista, jotka olivat Highballissa aiemmin, niin pelkästään rungosta tuli painoa 1,2 kiloa lisää Highballiin verrattuna. Ainakaan ensivaikutelman perusteella on hyvin vaikea hahmottaa, tuleeko paino yksittäisenä seikkana vaikuttamaan mihinkään, kun pyörivät massat ovat kuitenkin aivan samat ja olemukseltaan pyörät eroavat joka tapauksessa toisistaan aika selkeästi.
Kunhan saan vähän enemmän kilometrejä alle, täytyy käydä Ellinmaan perinteisellä testikierroksella kokeilemassa, tuoko tuo 100 mm joustoa takana jotain selkesti erotettavia lukuja kelloonkin näkyviin. Ennen testikierroksia en vielä tiedä, onko tasapaino laudalla kääntymässä matiksi, mutta mikäli näin käy, se on varma, että jokaisen pelin jälkeen nappulat kasataan laudalle uudelleen ja musta kuningaskin palaa taistoon. Se, missä muodossa ja milloin, on toki vielä arvoitus...
Runko | Santa Cruz Tallboy XXL | |
Keula | Fox Float 29 FIT 15mm | |
Ohjainlaakeri | Cane Creek 40 series | |
Ohjainlaakerin hattu + pultti | Cane Creek alu cap + teräspultti | |
Spacerit | Pro carbon spacers | |
Kiekko, etu | - ZTR Crest 29" | |
- Sapim CX-Ray | ||
- Aluminium Nipples | ||
- DT 240S 6 bolt, 15mm | ||
Kiekko, taka | - ZTR Crest 29" | |
- Sapim CX-Ray | ||
- Aluminium Nipples | ||
- DT 240S 6 bolt | ||
Pikalinkku, etu | Fox 15mm | |
Pikalinkku, taka | DT RWS Through bolt 10x142mm | |
Rengas, etu | Schwalbe Rocket Ron 29"x2,25" | |
Rengas, taka | Schwalbe Rocket Ron 29"x2,25" | |
Sisuskumit | 2x Michelin C4 AirComp Latex | |
Keskiö | Truvativ Team GXP | |
Kammet + ratas | Sram XX1 175mm + 32 t Chainring | |
Polkimet | Shimano PD-M780 XC | |
Vaihdevipu | Sram XX1 | |
Takavaihtaja | Sram XX1 Type 2.1 | |
Takapakka | Sram XG-1195 10-42 | |
Ketju | Sram PC XX1 | |
Takajarru | Hope Race X2 Evo Stealth | |
Takajarrulevy | Hope Mono Mini 160 mm + 6x titaanipultit | |
Etujarru | Hope Race X2 Evo Stealth | |
Etujarrulevy | Hope Mono Mini 160 mm + 6x titaanipultit | |
Ohjaustanko | Easton EC70 Riser 720mm | |
Stemmi | Ritchey WCS Trail, 100mm | |
Satulatolppa | Easton EC90 Zero | |
Satula | Specialized Romin Pro 143 mm | |
Satulatolpan klamppi | Santa Cruz | |
Gripit | Lizard Skins DSP 32,3 mm | |
Mittari | Polar CS600X + Speed sensor | |
Pulloteline + pultit | Specialized |
Onnea uudelle pyörälle! Kyllä tuolla varmasti vähän kivikkoisempikin maasto menee kevyesti. Kyllä on tyylikäs!
VastaaPoistaNo nyt ! Isot synttärit !
VastaaPoistaOho! Nyt on pojalla oikea pyörä suomen karkeloihin :) Pitääpä tulla joskus oikein livenä ihmettelemään.
VastaaPoistaPerkuleen hieno! Ja näyttää koostaan huolimatta sopusuhtaiselta. Tietää vain jatkossa sitä, että sulla on ruvettava pukemaan sitä vaatetta ylle silloin, kun ajetaan porukassa. Enhän mä pysy enää sitä vertaa matkassa, että sulla tulee odotellessa kylmä!
VastaaPoistaKiitoksia kaikille! Viikon päästä Seinäjoella tuota olisi tarkoitus ajaa ihan tosissaan, se taitaa olla aika sopiva rata kokeilla, mihin sillä täysjoustolla sitten ehtii maratonilla.
VastaaPoistaTanelia voin lohduttaa sillä, että mulla on aina lämpimästi päällä, kun lenkille lähdetään. ;-)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista