Klassikkokeväästä kesää kohti!

Kevät on jotenkin vain niin hienoa aikaa! Vuosi sitten hehkutin, kuinka tämä on se aika vuodesta, kun maantiepyöräilykin tuntuu hetken aikaa aivan ihmisten harrasteelta, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa. Vaikka tässä vaiheessa on jo ensimmäinen työviikkokin takana Belgian reissun jälkeen, niin lienee vielä kuitenkin aivan aiheellista palata hetkeksi Flaanderin maakuntaan ja reissun viimeisiin päiviin.

Kuten Heli jo kirjoittikin, niin hänen turistiversionsa Rondesta oli muutamasta pikku takaiskusta huolimatta likimain täydellinen suoritus. Itselläni ei mennyt aivan yhtä vahvasti, kun aamulla Bruggea piiskannut vesisade kasteli jo heti startissa varusteet aivan läpimäräksi ja kun sitä jatkui koko matkan Oudenaardeen asti, päätin 110 kilometrin ajon jälkeen niellä ylpeyteni ja kurvata varikolle. Hetken aikaa se tuntui erittäin lapselliselta ratkaisulta, mutta kun seisoin puolen tuntia lämpimässä suihkussa palauttamassa tuntoa sormiin ja varpaisiin, sain jo kaivettua siitä jonkinlaisen järkevänkin puolen esiin. Ehkä se vain oli tarkoitettu menevän näin tällä kertaa.

Eikä murjottamiseen muutenkaan ollut aikaa, kun koko maakunta ympärillä valmistautui seuraavan päivän spektaakkeliin, joten muutaman paikallisen perinnejuoman kanssa iltaa istuessa teimme isäntäväen kanssa suunnitelmaa, kuinka viettäisimme päivän. Päädyimmekin yllättäen aivan aiemmista reissuista poikkeavaan ohjelmaan: Aamupäivällä seuraamaan naisten Ronde Van Vlaanderenia ja iltapäivällä sisätiloihin seuraamaan miesten kilpailun loppuratkaisut.

Sunnuntaiaamusta säntäsimme suunnitelman mukaiselle reiteille. Isäntämme oli suunnitellut, että ehdimme katsomaan joukkueiden esittelyn ja startin Oudenaardessa, sitten Wolvenbergille seuraamaan kilpailua, sen jälkeen peltoaukean toiselle puolelle Kerkgatelle, siitä Horebeken pätkän loppupäähän ja sitten vielä kotimatkalla Schorissen kylään kertaalleen. Tiukan kuuloinen suunnitelma ja täytyy myöntää, että minun suunnistuskyvyllä, paikallistuntemuksella ja ajotavoilla tuo olisi jäänyt tekemättä, mutta onneksi oli paikallinen kuski asialla.

Hienoja muistoja tuli jälleen kosolti ja vaikka maantiekeli Oulun seudulla on vielä vähän hyinen, niin nuo muistot lämmittävät linimentin lailla pitkin kevättä. Kun ensi sunnuntaina ajetaan Belgiassa Liege-Bastogne-Liege -suurklassikko, niin klassikkokausi 2015 alkaa olemaan paketissa. Helikin pistää jo parhaillaan karttatelinettä Santa Cruziin paikalleen, joten uudet harrasteet odottavat!