Varusteet ja pää talvikuosiin

Juuri ennen cyclocrossin SM-kisoja alkanut syysflunssa pakotti pitämään kisojen jälkeen normaalia rauhallisemman ja perusteellisemman ylimenokauden, jonka aikana oli hyvin aikaa tuumailla ajamista ja treenaamista. Monesti keväällä ja kesällä vauhti on vain niin kovaa, että keskittyminen jokapäiväiseen tekemiseen saattaa herpaantua ja päässä pyörivät vain seuraavat kisat. Nyt, kun kolme viikkoa vain istui ja ihmetteli, oli hyvää aikaa miettiä edellistä kautta ja plussia ja miinuksia. Ja miettiä, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä.

Runner's Worldissa on mielenkiintoinen vanha artikkeli motivoinnista ja mentaalipuolen valmentautumisesta. Tuota lukiessa sain suuren oivalluksen, että elän vieläkin suuren osan ajasta sitku-elämää!

Sitten, kun kisakausi alkaa, sitten, kun olen siinä-ja-siinä kunnossa, sitten, kun...

Tottakai tavoitteiden pitää olla kunnossa, mutta pelkästään niiden tuijottaminen aiheuttaa minulla helposti sen, että jokapäiväinen tekeminen kärsii. Luistan pikkuisen treeneistä, en lepää riittävästi ja syön huonosti. Siihen kun lisätään työelämän stressi, niin kyllähän sen arvaa, että lopputulos ei ole aina aivan parasta mahdollista.

Artikkelin innoittamana olenkin pyrkinyt harjoittamaan enemmän nytku-elämää ja pyrkinyt tekemään joka päivä kaikki pienetkin asiat parhaani mukaan. Olen myös listannut mielessäni iltaisin päivän voittoja ja tappioita, jotta pystyn kehittymään ja karsimaan negatiiviset ajatukset, ennen kuin ne valtaavat liikaa tilaa. Vain hyvät jutut jätetään talteen ja niistä huonommista otetaan opiksi.

Tänään olen tehnyt hyvää työtä: ajoin hyvän lenkin, tein hyvän pilatestreenin ja söin järkevästi.

Koska pelkkä harjoittelun ajatteleminen ei riitä, pitää kropallekin antaa runtua. Nyt, kun olen päässyt taas takaisin pyörän päälle, lenkkeily tuntuu aivan mahtavalta. Myös muu treenaaminen maistuu ja ensimmäiset punttitreenitkin tuli jo viikolla tehtyä. Suunnitelmia ensi kesäksi on jo tehty ja tavoitteet on selvillä, mutta yritän olla ajattelematta niitä liikaa ja luotan Kimmon valmennusoppeihin.

Jokapäiväiseen tekemiseen keskittymistä helpottaa se, että asiat ovat helppoja. Oikeanlaiset, kunnossa olevat varusteet ja pyörät ovat varsinkin talvikelillä tärkeitä. Kun on rajallinen määrä varusteita, joilla harjoittelu onnistuu olosuhteista riippumatta, ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä pitää olla huomenna puhtaana odottamassa lenkkiä tai onko pyörä lähtövalmiina juuri tähän keliin. Parhaimpina hetkinä ajovaatteet voi pukea aamulla suoraan pyykkinarulta päälleen ja illalla nostella ne taas pyykkikoneesta uudelleen yöksi kuivamaan.

Talven pikkuhiljaa saapuessa olen tehnyt muutamia hankintoja ihan vain varmistaakseni, etteivät pohjois-suomalaiset kelit pääse liikaa häiritsemään ajamista. Ensimmäisenä hankintalistalla olivat uudet talvikengät, joten pienen nettivertailun ja testailun jälkeen kävin Special-Bikesta ostamassa Lake MXZ303:t. Varsin pätevän oloiset kengät, varpailla on ehkä hivenen vähäisesti suojausta, mutta vastaavasti jalkapohjan läpi ei tunge klossin kylmyys. Varpaiden viileys korjautui hyvillä talvisukilla, joten ehkäpä neulon itselleni villaiset varpaiden lämmittimet kenkiin sujautettavaksi kovimmille pakkasille.

Toisena ostoskoriin tarttui Hibiken alennusmyynnistä Pearl Izumi Women's Amfib Droptail -trikoot ilman säämiskää. Tilasin nämä kokoa liian isoina, jotta talvipakkasille varmasti jäisi tilaa kerrospukeutumiselle ja että liikeradat polvien ympärillä olisivat mahdollisimman väljät. Muutaman lenkin perusteella valinta oli oikea, materiaali on ehkä hivenen ohkainen kovimmille pakkasille, mutta kerrospukeutumisella noiden kanssa pärjää varmasti -15 asteeseen asti. Ja sitä kylmemmillä pakkasilla yritän harrastaa jotain muuta.

Kolmantena hankin Pyörä-Suvalalta 29" Schwalbe Ice Spiker Pro -nastarenkaan Tallboyhin. Kaksi 26" versiota minulla onkin jo talvisinkulaani varten, mutta koska talvipolut antavat vielä odottaa itseään ja pidemmillä lenkeillä vaihteetkin ovat ihan kivat olla olemassa, oli nastarengas aika välttämätön hankinta myös kesäpyörään. Ja viikonlopun lenkeillä se tulikin jo pariin kertaan tarpeeseen.

Samalla ostin myös uuden nastarenkaan krossariini, jotta pyörätielenkitkin jatkuvat talven yli ilman liukastelua. Schwalben Marathon Winter palveli hyvin monta vuotta, vaikka hivenen liukas ja vetopidoton lumella olikin, mutta viime keväänä vihdoin nastat pureutuivat sisärenkaaseen asti ja jouduin kerralla viemään neljä rengasta roskiin. Tälle talvelle kokeiluun otinkin pitkästä aikaa Suomi Tyresin W240:n.

Ja neljäntenä ostoslistassa olikin uusi talvikypärä. Vanha kypäräni on muutama vuoden takainen kesäkypärä ja on palvellut teipattuna ja valokiinnikkeellä varustettuna jo useamman syksyn ja talven. Mutta koska oma pääkoppa on sen verran kallis kapistus, niin oli jo hyvinkin aika tarjota sille uutta suojaa talveksikin, eikä vain ainoastaan kesäkauden jäänteitä. Musta-punainen MET Parabellum saapuikin alkuviikosta passelisti loppuviikon lenkeille. Ensivaikutelma kypärästä on todella hyvä, kypärä istuu päähäni täydellisesti, tuntuu todella suojaavalta ja kaiken kukkuraksi se on vielä kevyempikin kuin kesäkypäräni Bell Sweep R.

Uusi kypärä istuu täydellisesti
(ja natsaa seuran väreihinkin)

Valmis talveen!