Yleisesti yksivaihteisella, eli singlespeedillä ajaminen yhdistetään tunnelmointiin ja rauhalliseen retkeilyyn metsässä ja omatkin singlespeed-tekstit ovat olleet tähän asti pitkälti fiilispohjaisia. Kuvia talvipoluilta, jäätyneestä kanervikosta ja niin edelleen. Viime sunnuntain pitkällä lenkillä aloin tuumimaan, kuinka monipuolista harjoittelua yksivaihteisella ajaminen onkaan. Siinä tulee monenlaista ärsykettä kropalle ikään kuin puolivahingossa, sivutuotteena.
Alkuverryttelyt
Kun Kempeleestä on matkaa juurikin sopivasti kymmenkunta kilometriä Oulun eteläpuolen poluille, niin tulee tehtyä aamusta alkuverryttelytkin melko hyvin. Hyvällä pyörityksellä, nykyisillä 32/17 -välityksillä, tuon matkan taittaa vähän alle puoleen tuntiin, jolloin on sopivasti koivet lämpimänä heti ensimmäisten polkujen päässä. Tiheä välitys pitää huolen siitä, että tulee nimenomaan pyöriteltyä jalat liikkeelle, eikä pysty junttaamaan isolla tuumalla.
Pyörittäminen
Asia, joka talven aikana yleensä kärsii, on nopea hyvä pyörittäminen. Se johtuu yleensä siitä, että juntataan paksuissa vaatteissa yleensä enemmän tai vähemmän huonosti rullaavilla alustoilla kylmässä kelissä. Nämä olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset tukemaan hyvää pyöritystekniikkaa. Johtuen yksivaihteisen kohtuullisen tiheästä välityksestä jo 24 km/h vauhti vaatii liki satasen kadenssia. Jokaisella maastolenkillä tulee väistämättä nopeita pätkiä, tai pyörätiesiirtymiä, joita ajetaan helpostikin tuollaista vauhtia. Onhan se hauskan näköistä, kun parimetrinen kaveri pyörittää 180-millisellä kammella yli satasen lukemia, mutta siinähän sitä oppii!
Lajivoima
Toisessa ääripäässä etenemisnopeuksia on erilaiset maastopolut, joilla ei aina voi ajaa aivan täysiä. Kun ajovauhti laskee noin 15 km/h lukemiin, laskee kadenssikin tuonne 60 kierroksen kieppeille. Tuollaista vauhtia tulee usein helposti monen minuutin vetoja putkeen riippuen polkupätkien pituudesta. Ja normaalin nelituntisen lenkin aikana noita muutaman minuutin pätkiä tulee kymmeniä ja taas kymmeniä. Ellei se vaikuta positiivisesti lajivoimaan, niin mikäpä sitten?
Maksimivoima
Jos lasketaan, että minä + Trek + talviset ajokamppeet on helposti sadan kilon kokonaisuus ja se pitää aina silloin tällöin selvittää ylös moottoritien meluvallin päälle tai yli jostain muusta esteestä, niin hetkellinen voimantarve on varsin suuri. Pitkäpiikkisillä rattailla ja tukevalla ketjulla ei tarvitse edes sääliä yhtään voimansiirtoa, joten käytännössä voimaa saa tarjota niin paljon, kuin reidestä hetkellisesti irtoaa. Tätä tulee jälleen lukuisia toistoja yhden lenkin aikana ja joka kerran siitä oikeasta asennosta, mistä voimaa pitää tarjoilla myös kilpailukauden aikana.
Aerobinen kestävyys / vauhtikestävyys
Normaalit sunnuntailenkit tarjoavat aina haastetta kestävyydelle, sen verran reilusti Oulun seudulta löytyy ajettavaa, että aivan heti ei tarvitse palata takaisin kotisohvalle. Tässä ei tee poikkeusta myöskään yksivaihteisella ajaminen. Mutta yksivaihteisella tulee se mielenkiintoinen lisä tähän harjoitukseen, että ajettaessa vaihteilla varustettujen ajokoiratovereiden kanssa, useinkaan nopeammilla pätkillä ei juurikaan armahdeta. Eli käytännössä yksivaihteisella ajaminen on jatkuvaa spontaania vauhtileikittelyä. Tämä taas kehittää loistavasti tehon ulosottoa vielä muutaman tunnin ajonkin jälkeen, sekä tietysti palautumista jokaisen nopeamman pätkän jälkeen. Varsin hyödyllisiä ominaisuuksia taas kisakauttakin ajatellen!
Loppuverryttelyt
Vähän aikaa sitten Yle uutisoi, että nuorten jalkapalloilijoiden fysiikka kärsii loppuverryttelyn väliin jättämisestä. Eikä se varmasti tee hyvää varttuneemmallekaan urheilijalle, että tullaan täysiä kotiin ja sitten nopean suihkun jälkeen pudotaan sohvalle istumaan. Tähän olisi erittäin helppo tyytyä, mutta jälleen yksivaihteinen pitää ajajastaan huolta. Sen jälkeen, kun viimeisten polkupätkien jälkeen on läpsytelty yläviitoset ja sovittu seuraavalle lenkille lähtemisestä, maaseudun asukki aloittaa taas liki puolentunnin loppuverran peltoaukeiden läpi. Eli viimeiset kilometrit tulee taas ajettua kevyellä pyörittelyllä tasaisilla pätkillä, mikä tekee aivan hyvää palautumiselle seuraavaa harjoitusta kohti.
Eli sen lisäksi, että vanhat sedät saavat yhdestä vaihteesta hyvän selityksen hitaudelleen, saattaa singlespeedillä ajaminen olla varsin hyödyllistä myös vähän kilpailuorientoituneemmallekin fillaristille. Harmi, että toistaiseksi vielä Suomessa ajetaan varsin vähän kisoja yksivaihteisella, mutta kyllähän varsinkin etelässä on jo pitkään ollut lukuisia ajomiehiä, jotka ajavat yhdellä vaihteella sellaista kyytiä, että itsekin saa antaa kampeen painetta aivan tosissaan perässä pysyäkseen.
Tänä syksynä on ollut todella hyvää seuraakin tarjolla sunnuntailenkeille ja mikäli tälle trendille löytyy jatkoa, niin yksivaihteisella tulee tahkottua kilometri, jos toinenkin. Toivottavasti se näkyy myös ensi kesän vauhdissa!
Jossain vaiheessa se pitää tämäkin asia itse kokea. Tosin meidän olosuhteissa single speedillä ajaminen voisi olla nimenomaan lyhyttä palauttavaa pyörityslenkkiä. Kun mitään pidempää talvista tienlaita-ajoa ei kyllä miellä mitenkään houkuttelevaksi yhdellä vaihteella.
VastaaPoistaOulun seudun talvipoluilla ajaessamme olen huomannut käyttäväni huomattavasti vähemmän vaihteita ajaessani jäljilläsi. Jännä ilmiö, kait sitä alitajuisesti alkaa ajamaan enemmän ss-tyyppisesti ja seura tekee kaltaisekseen :) Ylipäätänsä vaihteellisena ajaessaan niitä tulee riplattua ihan turhaankin. Usein jouhevin tapa edetä olisi annostella voimaa tai nostaa vain kierroksia.
En minäkään haluaisi ajaa tuolla soratielenkkiä tai kovinkaan pitkää siirtymää muutenkaan. Tuo on juuri parhaimmillaan näillä paikallisilla polkulenkeillä, missä tahkotaan pieniä polkusyheröitä.
VastaaPoistaTuo talvipolkuasia on kyllä mielenkiintoinen havainto, mutta siinä saattaa olla vinha perä, että kapeassa rännissä pysyy paremmin, kun keskittyy vaan tasaiseen voimantuottoon?
Itse arkimatkat fiksillä ajaessani oon huomannu, että hangessa eteneminen on jopa kapealla renkaalla tassaisempaa ja varmempaa, kuin vaapaarattaan kanssa. Toki maastossa vapaarattaan olemassa olo on lähes pakollinen, mutta satunnaisia GG ja CX henkisiä lenkkejä on tullut käytyä ajelemassa fiksillä. Voimatasohan tuossa nousee lähes väkisin, kun täällä Tampereen suunnilla hinkuttaa 48/19 välityksillä, mutta ompa täällä väkeä, jotka ajaa vielä harvemmilla väleillä...
VastaaPoistaVarmaan kaksi pitkästyttävintä ja v-käyrää nostattavinta lenkuraa on ollu 100km maantie sitkutukset yhdellä vaihteella. Mutta positiivisena huomiona, kummankin jälkeen, on ollut, ettei jalat oo läheskään yhtä jumissa illalla/seuraavana päivänä. Lisäksi palautuminen on nopeempaa.
Oisko se ollu '07 kun sotkit mun pyöräilypuuhastelun omalla ss Orangellas, sillä tiellä on sit menty :)
VastaaPoistaMonesti on asiaa tullu mietittyä, jotta mikä ihme siinä on, että pitää yhdellä vaihteella hölmöillä jokapaikassa kun vaihde on kuitenkin samalla aina se väärä. Ehkä se seikka tekeekin hommaan myös sen jutun - samalla kun voi keskittyä pelkästään ajamaan sitä pyörää, niin meno onkin suht monipuolista treeniä jaloille ja koko kropalle. (homman hauskuudesta puhumattakaan)
Tässön myös useampi vuos tullu ajettua kiinteellä kaikki maantielenkurat, okei mäkiähän täällä ei paljoa ole, mut kyllä ne äkkiä huomaa kun ei keskisormilla olekaan mitään muuta puuhaa kun välillä morjestella paikallisille autoilijoille. Ylämäistä tulee wattitreeniä ja alamäissä opetellaan pyöritystä, kun muuten tuumat on mulla mitotettu siihen noin kolmenkympin keskariin 90 kadenssilla.
Samalla niin tyhmää ja hauskaa jottei uskalla suositella kellekään. :)
Pahoitteluni jälleen asioiden hämmentämisestä! Mutta kyllähän sinä lähdit silloin kerrasta yksivaihteisten tielle aika sujuvasti. Mulla on vielä nuo kiinteät kuviot jääneet väliin muutamaa kokeilua lukuunottamatta. Maastofiksiäkin piti testailla Singularin aikoihin etelän Ajomiesten innoittamana, mutta se oli jo tarpeettoman kuumottavaa hommaa.
VastaaPoistaVesa-Pekan satasesta tulee mieleen Myöhäsen Mikon kommentit 200km:n brevetillä, kun muu porukka tulee jalka suorana vapaaratas rallattaen ja Mikko vetää sitkeästi kiinteällä matkassa. Huikea suoritus sekin!