Viime viikonloppu antoi taas isosti opetusta siitä, kuinka hyödyllistä oikeanlaisten kumien käyttö ajoissa voikaan olla. Ja ei, älkää huolestuko, emme ole tutkineet mitään yllätysviivoja pikatesteistä, vaan lähinnä allekirjoittanut otti taas tuikitärkeää maastopyöräilyn oppia kantapään kautta vastaan.
Ensimmäinen kumi, minkä käytössä vaan pitäisi pysyä vanhoissa hyvissä opeissa, on sisuskumi. Itse olen pitkään vannonut sisuskumien nimeen, vaan kuten viikko sitten hehkuttelin, hankin käsiini valmiiksi litkutetun kiekkoparin ja tuumin, että nythän tämäkin on hyvä kokeilla. Lyhyt, mutta sitäkin kiivaampi suhteeni tubeless-maailmaan päättyi sitten sunnuntaina, kun sitä ennen olin kokenut yhden aivan satunnaisen takarenkaan tyhjenemisen lenkillä, pumppaillut pariin kertaan lisää ilmaa renkaisiin lenkille lähtiessä ja viimeksi sitten sunnuntain maastolenkille lähtiessä takarengas päätti kesken siirtymän lähtöpaikalle vajautua ennalta ilmoittamatta lähes tyhjäksi.
En vieläkään yritä kiistää sitä, etteikö tubeless saattaisi olla aivan hauska keksintö maastossa, mutta ehkä se tarvitsee vain aavistuksen verran anteeksiantavamman luonteen tai edes pidemmät hermot. Helillähän on jo pitkään ollut periaate, että hän siirtää sisärenkaattomiin siirtymistä joka kerta vuodella eteenpäin, kun näkee jonkun ravistelevan renkaita kisapaikoilla ennen starttia, välppäävän litkurenkaiden kanssa kesken lenkin tai lukiessaan netissä, kuinka kisakavereilla renkaat tyhjenevät kesken kisan alta. Sunnuntain jälkeen uskon, että tuo laskuri on menossa jossain vuoden 2032 kieppeillä...
Sisuskumeista sen verran lisää, että olemme tässä jonkin aikaa tehneet tutkimusta, että 26" sisuskumit toimivat aivan yhtä hyvin myös 29" renkaissa. Vielä ei ole yksikään sisuskumi korkannut sen takia, että se olisi venytetty nimelliskokoaan isommalle vanteelle. Hyvin toimiva ja kevyt kisasisuskumi myös kaksysiin on Michelinin vihreä 26-tuumainen lateksimalli. Sen verran se kuitenkin vaatii venyttämistä asennusvaiheessa, että varasisuskumina satulan alla on sitten aina "oikea" 29-sisuskumi. Useimmiten Schwalben SV19A, joka on osoittautunut sopivan köykäiseksi, mutta silti erittäin kestäväksi.
Toinen muistutus kumien oikeaoppisen käytön merkityksestä tuli neljä tuntia myöhemmin, kun piti esittää hallitsemattomia liukasteluliikkeitä Pilpakankaan metsäautotiellä. Aivan yhtäkkiä eturengas otti vauhtia ohuen lumikerroksen alla vaanivasta jäisestä urasta ja silloin mentiin. Onneksi en kaatanut lenkkiryhmästä ketään muuta matkassa, mutta itse otin sen verran osumaa polveen, että tämän viikon treeniohjelmaa pitänee keventää merkittävästi.
Muutaman kerran aiemminkin samalla lenkillä olin jo pelastanut liukastelun melko rajoilta, kerran piti ajaa pyörä selkeästi metsän puolellekin s-kirjaimen piirtelyn jälkeen, mutta lopulta kohtalo otti omansa, ei sitä loputtomiin pysty näemmä taistelemaan vastaan. Typerintä tilanteessa on se, että juuri perjantaina kävimme hakemassa yhden uuden 29-tuumaisen Schwalben Ice Spiker Pron Suvalalta, jotta Heli saisi asentaa sen Santa Cruziinsa ja minä voisin sitten laittaa oman vanhan vastaavanlaisen Rigiin alle.
Helihän asensi uuden renkaan heti alle, mutta minä venkoilin vielä homman kanssa, kun "eihän tuolla vielä niin paljoa jäätä ole". Ei sitä toisaalta paljoa tarvitse ollakaan - varmasti 99% reitistä oli täysin jäätöntä, mutta se yksikin prosentti oikeassa kohdassa riittää kippaamaan miehen kivuliaasti.
Onneksi mitään peruuttamatonta ei tapahtunut kummankaan kuminkäyttövirheen seurauksena, mutta tänään illalla on varmasti tulossa talkoot, missä putsailen litkut hiiteen ja asentelen nöyrin mielin nastarengasta etukiekolle kuunnellen poikavuosien aikaista kuminkäyttövalistusta vaasalaiseen malliin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlisiko kiinni renkaista ja vanteista tuo ilmanpaineen pysyminen nesteiden avulla?
VastaaPoistaOmat Racing Ralph ja Rocket Ron Rovalin Control kiekoilla ovat nimittäin palvelleet hienosti koko kesän, niin treenit kuin 10 kisaakin. Litkumäärän olen säännöllisesti tarkastanut ja muutaman kerran lisännyt: Ralphiin neljä kertaa ja Roniin vain kerran koko pitkän kauden aikana
Saattaa hyvinkin olla. Elämä on vain liian lyhyt erilaisten yhdistelmien kokeilemiseen, litkujen määrän tuumailemiseen ja mahdolliseen pieneenkin epävarmuuteen. Pitäisi ehtiä lenkillekin jossain välissä.
VastaaPoistaHeli kommentoikin, että olin jopa yllättävän pitkämielinen tuon kokeilun kanssa, kun se ei loppunut heti ensimmäiseen vikaan lenkillä. ;-)
Kuitenkin ainakin tämän blogin perusteella vietät aikaa pyöräverstaassa sen verran, että ihmettelen että se raja tulee vastaan juuri niiden renkaiden kohdalla. ;)
VastaaPoistaItsekin panttasin tuota päätöstä sisäkumien pois viskaamisesta aika pitkään, mutta ensimmäinen kausi meni ilman rengasrikkoja ja ongelmia. Tosiaan negatiivisiakin puolia löytyy, kuten se että ne kaikki renkaat ei toimi. Kun Schwalben kumeilla ajaa niin tietää että ne toimii, mutta jos tykkää jostain toisesta niin ongelmia voi tulla.
Jos tänä kesänä olisi soveltanut tuota periaatetta, että siirtäisi sisäkumeihin paluuta aina vuodella eteenpäin kun näkee jonkun vaihtavan käärmeenpuremaa sisäkumia, niin kaukana oltaisiin jo silläkin laskutavalla menossa. Ei kai mikään ole täydellinen ratkaisu.
amj: Aivan oikein päätelty - vietän aikaa paljon ja mieluusti pyöräverstaassa. Siten, että jalassa on viralliset asennusverkkarit ja kourassa kupillinen (tai joskus tölkillinen) passelia asennusjuomaa ja kaikki aika ja rauha säätämiselle. Mutta silloin, jos jokin osa fillarista alkaa puskemaan asennusaikataulua sellaiseksi, että se tapahtuu kädet jäässä pyörätien laidalla, Suvalan pihalla tai vaikkapa Kemiran aidan vieressä, niin silloin meillä on paha eturistiriita edessä. ;-)
VastaaPoistaJa, kuten totesitkin, niin mikään ei ole täydellistä, mutta tällä hetkellä sisuskumeilla on pitkältä ajalta niin paljon parempi historia, että en mitenkään koe saavuttavani litkukokeiluilla jotain niin auvoista onnea, että ottaisin siitä vastapainoksi riskin spontaaneista asennushetkistä illan pimeydessä kuusen alla.