Sut vanha rouva vielä tielle kammetaan...

Fillarifoorumilla on joka syksy käynnissä spekulaatio, millä pyörällä Tähtisadeajot pitäisi ajaa läpi. Kuten muissakin kisoissa, niin myös Nyrölän maastoissa taitaa tosin vaikuttaa enempi ajajan päivän kunto, sillä jos oikein jaksan muistaa, niin palkintojakkaralle on kiivetty niin cyclocross-pyörällä, täysjäykällä maastopyörällä, kuin myös joustokeulan kanssa. Itsekin olen ajanut ensimmäisenä vuonna cx-pyörällä ja sen jälkeen loput jäykkäperäisellä maasturilla.

Tänä vuonna päätin ratkaista tilanteen säätämällä tosissaan ja rakentaa spesifisen Tähtisadeajopyörän seuraavilla spekseillä:

1. Jäykkä keula: Kevyempi, kuin joustokeula ja ainakin aiempien vuosien radoilla olisi pärjännyt ilman joustoakin.

2. Välityksiä riittävän laajalla alueella: Viime vuonna ajoin 1x10 -systeemillä, 34-hampaisella eturattaalla ja se tuntui loppuvan kesken monessakin paikassa tiepätkillä. Samoin loppupätkällä, kun yritin omasta ryhmästäni soolona karkuun, pelkäsin, että porukka tulee kiinni, kun en saanut alamäistä tarpeeksi vauhtia seuraavaan nousuun. Toisaalta muutama mäki tarvitsee myös riittävän tiuhaa välitystä, joten yhdellä isolla eturattaalla ei pärjäisi myöskään.

3. Hyvin rullaavat renkaat: Tähtisadeajoissa mennään aina kovaa ja nyt on luvassa vielä kuivaa keliäkin, joten melko ujolla kuviolla voi lähteä matkaan.

4. Kohtuullisen kevyt pyörä kokonaisuudessaan: Nousuahan noilla Keski-Suomen teillä ja poluilla riittää, joten köykäinen pyörä on aivan hyvä idea.

Highball on tällä hetkellä edustuskelvottomassa tilassa, joten vuosi sitten jäykän keulan saanut Salsa Mamasita saa edustaa loppukesän karkeloissa, eli ainakin Tähtisadeajoissa ja ehkä myös Sorasyötteellä. Salsa täytti jo valmiiksi kohdan 1 kokonaan, kohdat 2 ja 3 puolittain ja kohdan 4 jotenkuten. Eli kuusi vuotta aktiivista käyttöä kokenut vanha rouva ulos varastosta ja korjauspukkiin. Vielä yksi keikka olisi tarjolla...

Salsa näytti vaa'alla lukemaa 9,90 kg, joten aivan hirveän paha tilanne ei ollut, mutta kilon verran siitä voisi raapaista vielä pois. Samalla voisi korjata nuo kohdat 2 ja 3 myös kohdilleen. Helpoimmat grammat otin, kun ensimmäisenä raapaisin pois vinoputken alla olleen lokasuojan (-30g) ja takavalon (-45g). Sitten vaan penkomaan säätämön kaappeja ja laatikoita, jos sieltä löytyisi apua hankalampiin kohteisiin.

Seuraavaksi tuumin laittaa pyörivät massat kuriin. Takana olikin jo valmiiksi Furious Fred, joten sinne vaihdoin vain sisuskumiksi 135 gramman Michelinin vihreän lateksin. Eteen Rocket Ronin tilalle tuli Thunder Burt ja samanlainen lateksisisuskumi, joten ulkokehiltä oli jo napattu pois 141 grammaa.

Kun kiekkoja aloin fiksaamaan, niin samalla vaihdoin 11-34 XT takapakan vastaavanlaiseen XTR:ään (-56g) ja 160-millisen Hopen jarrulevyn saman valmistajan 140-milliseen (-14g) . Eiköhän se silläkin toppaa tarpeeksi, voihan sitä kompensoida vaikka laittamalla hydrauliset jarrut Avidin BB7:jen tilalle. Kun singlespeedissä roikkui vielä ylimääräisenä yhdet Hopen Evo Race X2:t, niin siinäpä se (-292g).

Eli kohdat 1 ja 3 toteutettu, kohdan 2 ajattelin toteuttaa laittamalla Middleburneihin Duot 42- ja 29-hampaisilla rattailla ja alumiinipulteilla. Nykyiseen 5-pulttiseen 40/30 -kokoonpanoon verrattuna tuostakin poistui 60g ja samalla välitysvaatimuskin on toteutettu. Kevennysmielessä vaihdoin vielä laatikon pohjalta löytyneen titaaniakselisen Race Face Taperlockin ja polkimiksi Timen Atac XC8:t vanhojen Aliumien tilalle (yhteensä -191g).

Viimeisenä iskuna kävin ohjaamon kimppuun. Koska Salsa on muutenkin klassisen siro ja nurkista löytyi vielä perinteisiä XC-ohjuksen osia, päätin heittää oversize-osat kuuseen ja lähteä Syntacen 120-milliseen F99:iin (-69g) ja saman valmistajan 58cm leveään suoraan kuitutankoon (-55g). Samalla heitin 20mm kaulaputkea metallinkeräykseen ja perässä saman mitan edestä spacereita (-30g). Viimeistelin vielä rakennelman laittamalla hyvin palvelleiden lukkogrippien tilalle Bontragerin foam-gripit (-65g) ja siinähän se.

Excelissä oli tässä vaiheessa lukema 1048 grammaa poistuneen massan kohdalla ja hetken kuluttua Park Toolin vaaka vahvisti asian näyttämällä 8,85 kilon lukemaa. Tuon voisi jo tulkita riittävän myös neljännen kohdan toteuttamiseen. Nyt olisi pyöräkin valmis viikonloppua varten, vielä pitää vähän käydä tutustumassa, miten tuo käyttäytyy poluilla, jotta ei olisi aivan ensimmäisessä juuressa poikittain.