Matkalla piti käydä sitten ihailemassa sitä ihan oikeaakin Garmisch-Partenkircheniä. Vaikka se nykyään onkin tunnettu perinteisestä mäkiviikon uudenvuodenpäivän kilpailusta, niin tuollakin paikalla on melko tiukka historia natsi-Saksan ajoilta. Vuonna 1936 alueella järjestettiin näyttävät talviolympialaiset ja heti perään sinne alettiin puuhaaman uusia ja nykyinen stadion on rakennettu silloisen propagandakoneiston ohjeilla tulevia kisoja silmällä pitäen. Sinällään uljas stadion jäi vain käyttämättä, kun maailmanhistoriassa alkoivat vähän isommat kisat muutaman vuoden päästä, eikä olympialaisia ehditty ikinä järjestämään.
Garmischin legendaarisella hyppystadionilla muistetaan vieläkin suuria hyppääjäsankareita seinämaalauksissa ja kyllähän tuo historia on suomalaiselle penkkiurheilijalle hienoa katseltavaa - kirkkaimpina tähtinä tietenkin Matti Nykänen ja Janne Ahonen. Melko hyvät akut saisi vaihtaa kristallipalloon, että osaisi kirjoittaa tähän seuraavan suomalaisen nimen, jota juhlitaan Garmisch-Partenkirchenin mäkimontussa, vai luotammeko siihen, että Ahonen hyppää "vielä yhden" kauden? Mäkimontun ravintolassa nautimme reissun viimeiset hapankaalit, makkarat ja vehnäoluet ja sitten nokka kohti lentokenttähotellia ja kotimatkaa.
Seuraavien reissujen suunnitteleminen on jo hyvällä alulla, mutta hoidetaan nyt tämä kilpailukausi ensin kunnialla pakettiin. Paljon uutta ja mielenkiintoista ehtii varmasti taas tapahtumaan myös tämän kesän aikana kotimaassakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti