Suunnistus 2014 Tour - kartalla melkein kaiken aikaa

Tämän vuoden pyöräsuunnistuksen suomenmestaruuksista kilpailtiin pitkällä matkalla ja sprintissä heinäkuun loppupuolella Kiikalan lentokentän ympäristössä, Salon seudulla. Kesälomaa suunnitellessa olimme Kimmon kanssa pähkäilleet tätä reissua jo pitkään, vaihtoehtoina oli armoton ajomatka edestakaisin Kempele-Salo viikonlopun aikana, tai sitten leppoisampi lomareissu usealla pysähdyksellä. Kun kaikenlaista kivaa koettavaa ja kokeiltavaa sattui samalle viikolle tarjolle, päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja pakkasimme tiistaina auton täyteen retkeilykamppeita ja pyöriä.

Koska suunnistamaan oltiin lähdössä, oli reissu tietenkin suunniteltu pyörärastien ympärille. Tiistai-iltapäivänä teimmekin ensimmäisen välipysähdyksen Ähtärin Mustikkavuorella, jossa iltarastien yhteydessä ajettiin paikallisen pyöräsuunnistuscupin osakilpailu. Mustikkavuoreen oli taiottu mukavan vauhdikas ja mäkinen rata ja pienen alkuhaparoimisen jälkeen rastit löytyivät varsin mallikkaasti.

Ähtäristä suunnistimme Nokialle ja vietimme välipäivän Tampereen ja Nokian kallioita edestakaisin ajellen. Tampereella piti sortua keskiviikkona varovaiseen vehkeiden koon vertailuun, sellainen pieni tuntuma jäi, että saattoi tulla arvokas testi... Torstaina vuorossa oli sitten viimeistelyharjoitus Hyvinkäällä, paikallisten iltarastien merkeissä. Ratamestari oli pistänyt parastaan ja minä tein perinteisen kenraaliharjoituksen: liian pitkään, päin honkia ja kroppa helteessä tyhjäksi nesteistä.

Tutustumista mallikarttaan pitkän
matkan lähtökarsinassa

Valmiina lähtöön

Mieli nöyränä olikin aika alkaa keskittymään itse kisaviikonloppuun. Lauantaina ensimmäisenä vuorossa oli pitkä matka ja en oikein tiennyt mitä odottaa. Pyöräsuunnistuksessa pitkä matka vastaa suurinpiirtein XCO-kisaa ajallisesti, joten vaikka Salossa tehtiin samana päivänä sen hetkinen kesän helle-ennätys, olin melko varma, että ongelmia kestävyyden suhteen ei tule. Kisa sujuikin varsin hyvin, pysyin alusta lähtien hyvin kartalla ja pullon vaihdon yhteydessä ottamani lisäenergia siivitti minut hyvin loppuun asti.

Pieniä mokia sattui vielä reitinvalinnoissa, mutta nekin tein jollain logiikalla, vaikkakin näin jälkikäteen karttoja katsellessa täytyy myöntää, että aika sumeaa se oli paikoitellen. Kaikesta huolimatta, varovainen tavoitteeni kymmenen parhaan joukkoon pääsystä täyttyi kirkkaasti 8. sijalla. Pidän sitä uskomattoman kovana suorituksena, kun olin ensimmäistä kertaa pitkän matkan SM-kisassa ja kisan kärki on kuitenkin aivan maailman terävintä huippua!

Lentokentällä pitkän matkan kisassa
Kuva: Sanna Karjalainen

Pitkän matkan palkintojenjako
Kuva: Sanna Karjalainen

Kilpailun jälkeen alkoikin sitten se minulle hankalin osuus, eli seuraavan päivän kilpailuun valmistautuminen. Kun kroppa käy vielä kuumana ja aurinko porottaa niskaan, on aika hankalaa rauhoittua, syödä, juoda ja palautua. Onneksi järki (Kimmo) kuitenkin kertoi, että nyt syöt, juot, käyt uimassa viileässä vedessä ja venyttelet, muuten ei aamulla jalka nouse. Illalla uni tulikin sitten harvinaisen nopeasti ja nukuin koko yön kuin tukki.

Sunnuntain sprinttikisaan lähtiessä aloin jo tuntea itseäni varmemmaksi ja uskalsin laittaa itselleni tavoitteeksi tulla samalla sijoituksella tai jopa sijan parempana metsästä pois, kuin lauantaina. Lämmittelyssä huolestuin hetkeksi, kun syke ei lähtenyt nousemaan, mutta ajattelin antaa kisan huolehtia siitä. Olinkin kylmän rauhallinen lähtökarsinassa odottaessani karttaa ja, kun paukku kajahti, olin jo ehtinyt suunnitella neljä rastiväliä etukäteen. Huh, jos se aina olisi yhtä helppoa! Taas pysyin kartalla hyvin, tein omalle ajotyylilleni sopivia reittivalintoja ja olin jo puolivälissä saavuttanut kaksi minuuttia minua ennen lähteneen Päivi Tommolan. Kuulemma olin päässyt kisakuulutuksiinkin hehkutettavaksi, kun olin tekemässä sen hetkisiä pohja-aikoja.

Sprinttiä
Kuva: Sanna Karjalainen

Vaan, ei tietenkään viikonloppua ilman yhtä virhettä, minun tapauksessa kolmanneksi viimeisellä rastilla. Sumea logiikka sumeni entisestään ja päätin oikaista rastilta toiselle metsän läpi. Väärään suuntaan ja kahden minuutin pummi noin minuutin rastivälillä. Jep, kisa oli taputeltu siinä, 11. sija ja kotiin miettimään. Mutta täytyy myöntää että olin innosta piukeana vielä maalissakin, vaikka tiesin sössineeni huolella. Pitkään aikaan minulla ei ole ollut kisassa näin hauskaa!

Sprintin viimeisellä rastilla

Koko viikko oli kokemuksena sellainen, että suunnistushommia kannattanee jatkaa tulevaisuudessakin. Jalkaa noihin kinkereihin riittää, suunnistuskin on varsin hyvällä tasolla onnistuessaan, eikä kalustossakaan ole valittamisen varaa. Ei tunnu lainkaan pahalta olla ensimmäisen oikean kisakesän loppupuolella kansallisessa rankingissa sijalla 10! Kartanlukua vähän nopeammaksi ja muutama hölmö virhe pois, niin sitähän saattaisi jopa menestyäkin - ainakin aion yrittää!