Tykkään kuitenkin kilpailemisesta siinä määrin, että halusin suhtautua optimistisesti mahdollisuuksiini heinäkuussa. Vaasassa suunta oli jo todella ylöspäin, ilman kaatumista olisin voinut saada siihen perään vielä kaksi viikkoa hyvää treeniä ennen SM-kisaviikonloppua. Mutta eipä ollut tuuri myötä tällä kertaa ja jouduin viettämään melko lepopainotteiset viikot ennen h-hetkeä.
XC Eliminaattorin suomen mestaruuksista kisattiin Rovaniemellä jo perjantaina illalla, joten matkustimme perjantaina aamupäivällä paikalle tutustumaan sunnuntain XCO-rataan ja valmistautumaan illan kisaan. Loukkaantunut sormi teipattuna lähdin aamulla tutustumaan ratoihin ja totesin XCE-radan erittäin onnistuneeksi. Radalla oli tilaa ja tekemistä juuri sopivasti: tiukkoja mutkia, pientä ylämäkeä, kiviä, pumppeja ja yksi puunrunko. Odotettavissa oli siis vauhdikas kisa.
XCO-rata oli sitten vähän toisenlainen. Reitillä oli tavallaan kaikkea, mutta kun ensin noustaan kerralla Ounasvaaran päälle, ajetaan mutaikkopolku, juurakkopolku, kalliobaana ja kivikkopolku putkeen ja sen jälkeen tuupataan kallioista DH-rinnettä alas, niin radasta tuli tavallaan tylsä kuva. Kerralla ylös, kaikki rataan kuuluvat elementit putkeen ja pommilla alas. Mäki kuitenkin nousi varovaisella tutustumiskierroksella melko ok, joten vielä tässä vaiheessa olin vielä optimistinen. DH-rinteen yläpuolella optimismi kuitenkin karisi, vasemmassa kädessä ei riittänyt puristusvoima yhtään mäen laskemiseen.
Jätin kuitenkin XCO-radan hautumaan takaraivoon ja siirsin ajatukset illan XCE-kisaan. Aika-ajon aikana huomasin, että vauhtini oli vähän hitaanlaista kaikesta reuhaamisesta huolimatta, joten siirryin nopeasti sateensuojaan keräämään voimia välieriä varten. Välierässä vastassani olivatkin Piia Nieminen ja Sini Alusniemi, joten todella kylmää kyytiä oli tiedossa, jos meinasi erästä A-finaaliin päästä.
Ennakkoluulottomasti lähdin kuitenkin yrittämään, mutta jokaisessa nousussa jouduin antamaan liikaa tasoitusta. Vaikka sain välierässä ehdottomasti päivän parhaan iskun päälle, niin eihän se kuitenkaan riittänyt ja matka B-finaaliin oli tiedossa. Paras puhti oli kuitenkin jäänyt tuohon välierään ja kun vielä sössin B-finaalin startissa polkimen kanssa liian kauan, karkasivat toiset naiset ensimmäisessä mäessä ja sain ajaa viimeisenä maaliin.
Rehellisesti sanottuna p***a reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kotiin tuomisina ei ollut muuta kuin kasvanut tietoisuus omasta huonosta kunnosta ja reilusti takapakkia ottanut sormen paraneminen. Nyt jää XCO:t väliin ja keskitytään taas ulkoilemiseen. Elleivät syyspakkaset tule liian ajoissa, niin ehkä tätä myöhemmin kylvettyä satoa pääsisi vielä loppukaudesta niittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti