Kun katselee kalentereita taaksepäin, niin onhan sitä vuosien varrella järjestetty kaikenlaisia juttuja ja niille sivuille mahtuu aika paljon onnistumisia ja sitten myös niitä, milloin vaasalainen saaristoidylli ei ole ollut lähelläkään. Tänä kesänäkin sitä on ehditty olla monessa mukana ja suurin osa jutuista on mennyt pulkkaan aivan loistavasti, mutta silti viime viikonloppuna huomasi, että onnistumisista huolimatta ei vaan enää jaksa aidosti kiinnostaa. Toisaalta, en tohdi edes syyllistää itseäni siitä, kun näyttää, että sitä on muutenkin liikkeellä.
Kun tänä kesänä ei ole ollut lainkaan vastaavaa kisaiskua, kuin edellisinä vuosina, niin tuumin, että voisin olla edes jollain tapaa hyödyksi kotimaiselle pyöräilykulttuurille ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi avustajaksi Vaasa Velocitylle XCO Cupin kisapäivälle. Heli oli joka tapauksessa menossa ajamaan, joten olisin ollut joka tapauksessa mitä ilmeisemmin pelipaikalla. Jo viime vuonna vaasalaisten kisa Öjbergetillä keräsi kovasti kiitosta, fillarifoorumi oli pinkeänä hehkutusta ja tälle vuodelle Velocityn porukka oli vielä nostanut tasoa seuraavaan luokkaan, kiskonut kuutiotolkulla maata radan rakennukseen ja muutenkin tehnyt duunia aivan holtittomasti.
No, fillarifoorumin hehkutuksista on tietysti pitkä matka siihen, että oikeasti hilattaisiin perse autoon ja lähdettäisiin liikkeelle - miesten elitessä seitsemän ajajaa paikalla?! Jopa naisiakin oli saman verran, joten hieman Pöystimäinen ihmettely nousi mieleen. Iso hatunnosto naisten kiinnostukselle, mutta minä en ainakaan osaisi suomia vaasalaisia kovin kovasti, ellei heitäkään enää ensi kaudelle kiinnostaisi vääntää samanlaista työmäärää kasaan.
Mikäpä se siinä, keula pystyyn ja kohti toimintaa. Mutta kyllähän se keula laski aivan yhtä nopeasti, kun törmäsi unionin viralliseen tuomaritrioon. En muista kertaakaan, että olisi ollut jollekin ihmiselle yhtä vaikea selittää, että kierroslaskenta ja ajanotto on jollain tapaa hanskassa, joskus ennenkin on varovasti sormella kokeiltu tätäkin hommaa.
Onhan se tietysti tärkeä saada kolme viisasta miestä paikalle näyttämään hyvältä, että noinkin jumalaton ajajamäärä saadaan kerralla sääntöjen ja lakien mukaan maaliin. Puhumattakaan siitä, että siitä hyvästä niille pitää vielä maksaa noista runsaista osallistumismaksuista matkat, majoitukset ja päivärahat. Olisiko liikaa vaadittu, että noita virallisia valvojia kiinnostaisi edes aavistuksen verran se työ, mitä järjestäjä on tehnyt jo ennakolta asian suhteen? Keneltäkään ei edes kysytty, miten me meinataan homma hoitaa, kun jo ilmoitettiin, että ei tule kuitenkaan onnistumaan.
Onneksi Heliä sentään kiinnosti ajaminen - pienistä taisteluvammoista huolimatta, joten jonkinlaisella kiinnostuksella pääsi sentään vielä kotimatkalle. Tosin tuomaristoa olisi kiinnostanut teloittaa Heli jo DNF-osastolle, kun EA-ryhmä tuli teippailemaan paikkoja kasaan. Koitin ystävällisesti kertoa, että pysykäähän prässihousuissanne, olen nähnyt tuon joskus ennenkin nousevan kuolleista.
Seuraavalle viikolle pitikin sitten taas kiillotella kiinnostuskiikarin linssejä, kun Oulun seudulla ajettiin Tervaetappeja ja minun nimi luki tällä kertaa kilpailunjohtajan kohdalla. Homman nimihän oli minimimiehityksellä maksimivenyminen, kun kahdensadan hengen seurasta ei löydy sitä vertaa kiinnostusta, että saataisiin joka hommaan tekijöitä. Onneksi paikalla oli sen verran pätevää sakkia ja vielä kisaakin ajavat seuran jäsenet auttoivat hommissa, niin siinähän se meni.
Osallistujat näyttivät kyllä kohtuullista kiinnostusta aivan viime hetkiin asti ja osa jopa kilpailupaikoilla. Suurin kiinnostus kohdistui tosin siihen, että voinko lähteä tempoilemaan kaksi minuuttia myöhemmin, voisinko olla eri startissa, tai voisinko jättää yhden startin väliin ja palata sitten taas takaisin. Odotin vain innolla, koska kysytään lupaa seistä päällään ennen lähtöä, tai ajaa reittiä läpi eri suuntaan, kuin muut. Kun kaikki asiat on kirjoitettu tekniseen oppaaseen ja se on julkaistu internetissä melko samassa paikassa, minne ilmottautuminen on kirjoitettu, niin olisiko kohtuutonta pyytää pientä kiinnostusta ko. läpyskän lukemiseen ja sen mukaan toimimiseen?
Sitten vielä, kun näihin kyselyihin vastailemisen lomassa kuuluttaa kuusitoista kertaa tunnissa lauseet "pysykää poissa ajoradalta", "älkää menkö ohiajavien autojen alle", "älkää ajako ajanottokennoihin samaan aikaan aika-ajajien kanssa" ja muita aika jänniä pyyntöjä, niin jossain vaiheessa kävi mielessä, että oli pirun hyvä, että valitsin teknisen alan vaikkapa varhaiskasvatuksen sijaan. Siinä tapauksessa lopputuloksen olisi voinut mitä todennäköisimmin lukea keltaisista lööpeistä.
Ja, kun kisoja järjestetään, niin jotenkin toivoisi, että porukkaa kiinnostaisi edes ajaa kilpaa. Siinä vaiheessa, kun elite / kilpa -lähtöä kiinnostaa ajaa eka lenkki noin 32 km/h keskinopeudella ja siitäkin vauhdista pitää vielä pitää kollektiivinen ureanlaskutauko, niin itseäni olisi lähinnä kiinnostanut narauttaa kierteet jallupullosta ja lähettää koko sakki kotio.
[ ] Kiinnostaa
[x] Ei kiinnosta
Saattaa olla, että pistän puhelimen pariksi viikoksi kaapin päälle, sähköpostilaatikon kiinni ja nostan koivet pöydälle. Saatan jopa ihan ajaa polkupyörääkin, sekin on kuulemma vallan vinkeä harrastus. Ja tuleehan vajaan kolmen viikon kuluttua Syöte MTB! Jo etukäteen yli 360 henkilöä on kiinnostanut, paikallisia yrittäjia ja asukkaita kiinnostaa erittäin kiitettävästi olla mukana ja osallistujiakin kiinnostaa hyvä meininki jopa aamuyön tunneille asti. Fyysisesti ehdottomasti kesän kovin veto, mutta henkisesti takuuvarmasti palkitsevin. Luulenpa, että tämän kesän jälkeen ei ole vaikea arvata, mihin allekirjoittanut aikoo energiansa suunnata tulevina vuosina.
Nyt kannattaa pitää vähän motivaatio taukoa ja nauttia vain nauttia ajamisesta. Kyllä niille kisoille tekijöitä aina jostain löytyy.
VastaaPoistaOli muuten hyvä että olit paikalla Vaasassa. Harvassa on ne kaverit, jotka on niin sanavalmiita ja määrätietoisia, että osaa pitää sen tuomari trion aisoissa!
Ensinnäkin, kypärä ilmaan sinne suuntaan sun tekemästä duunista muiden pyöräilijöiden hyväksi. Mutta, jos homma alkaa maistua puulta, niin varmasti ihan hyvä idea alkaa priorisoimaan tekemisiään kuten viittasitkin.
VastaaPoistaHieman kiinnostaa kysyä kuitenkin tästä: "Kun tänä kesänä ei ole ollut lainkaan vastaavaa kisaiskua, kuin edellisinä vuosina, niin tuumin, että voisin olla edes jollain tapaa hyödyksi kotimaiselle pyöräilykulttuurille ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi avustajaksi Vaasa Velocitylle XCO Cupin kisapäivälle."
Olen seurannut blogianne tiiviisti ja olisi mukava lukea harjoittelustasi Kimmo tarkemmin. Jos olen oikein käsittänyt, niin pyörän kulku ei pitäisi olla ulkoisista tekijöistä kiinni. Kalusto vaikuttaa olevan kunnossa, aikaa piisaa harrastuksiin kun ilmeisesti perheellisen velvollisuuksia ei ole ja ilmeisesti olet ollut ulkopuolisessa valmennuksessakin viime syksystä blogikirjoituksen perusteella, jos nyt oikein muistan. Tulee mieleen että kun kulku ei ilmeisesti ole ollut viime vuosia vastaavaa, niin jotain on muutettu viime syksyn jälkeen harjoittelussa ja tällä ei ollutkaan positiivista vaikutusta tuloksiin. Jos näin on käynyt, niin kiinnostaisi kyllä kuulla näistä.
Anonyymi: Olet aivan oikeassa, kalustoa tai ajanpuutetta en pääse syyttämään, molemmat ovat niin hyvää luokkaa, kuin töissä käyvällä amatööriurheilijalla vain ikinä voi olla. Lisäksi Helin kanssa ei tarvitse paljoakaan vääntää aikatauluista, milloin herra on kotona ja milloin lojuu sohvalla.
VastaaPoistaYleensä olen jakanut vuoden karkeasti siten, että talvella ajan paljon ja kesällä kovaa. Sillälailla olen keväisin ollut hyvässä pitkien matkojen kunnossa, Rondet ynnä muut sellaiset hupailut ovat menneet kevyesti, mutta vauhtia ei ole ollut juurikaan tarjolla. Toisaalta sitten taas syyspuolen kisat, kuten Finlandia, Tähtisadeajot, maraton-SM:t yms. ovat menneet aivan mukavasti.
Viime talvena treeniä muutettiin siten, että talvella tehtiin aika paljon voimaharjoittelua ja toisaalta myös normaalia enemmän kovia treenejä. Tehomittari tykkäsi ja maaliskuussa puskin ODL:n liikuntaklinikan kellarissa sellaiset lukemat ergoon, etten ikinä aiemmin. Mutta jostain syystä keväällä ilmenikin sitten sellainen tilanne, että noin tunnin luukutuksen jälkeen jalkojen lihaksisto sanoi, että ei enää yhtään lisää. Ja se taas vastaavasti tarkoitti väistämättä sitä, että 85 kg kaveri + fillari ei enää nouse mäkeen millään kilpaurheilua muistuttavalla tavalla.
Nyttemmin kesä-heinäkuussa olen pyrkinyt paikkaamaan tuota kestävyysvajetta kovalla kädellä ja kun Syöte MTB on viimein paketissa, minulla on tarkoitus alkaa uudelleen hakemaan vauhtia ajamiseen. Aika näyttää tarkemmin, löytyykö se jo syyskuuhun mennessä, vai odotellaanko jo kautta 2015. Joka tapauksessa tästä oppineena aion ottaa ensi talven treenien suunnittelun huomattavasti tarkemmin, kuin vuosi sitten ja saattaa olla hyvinkin todennäköistä, että palaan taas takaisin omaan komentoon. Kuitenkin jo takana on 25 vuotta erilaista aktiivista kestävyysliikuntaa, joten pitäisi ehkä luottaa enemmän omiin tuntemuksiin ja tietotaitoon.
Kiitoksia mielenkiintoisesta kommentista! Toivotaan että se pyörä alkaa liikahtamaan syksyn mittaan ja jos ei niin viimeistään ensi kesänä. Mukavaa loppukautta!
VastaaPoista