Juoksuaika

Hei Kimmo! Kiitos ilmoittautumisestasi ASICS Stockholm Marathonille 2013 Kilpailu järjestetään 1. kesäkuuta 2013 ja sinut on ilmoitettu sarjaan Miehet.

No niin, se on sitten taas yksi loistoidea realisoitumassa käytännön hölmöydeksi. Jotenkin kuluneen vuoden aikana pyöräilyharraste kilpailumielessä on alkanut pikkuhiljaa maistumaan puulta, kun kotimaan marareitit on jo ajettu useampaan kertaan läpi, Tahkoakin on kierretty jo kymmenen vuotta ja uusia hienoja häppeninkejä ei meinaa kotimaasta löytyä. Kesän parhaat kiksit tuli, kun kävimme ylittämässä itsemme ja samalla muutaman keskiraskaan kukkulan kesäkuussa Saksassa kolmen päivän mittaisessa Mad East Challengessa, joten jotain vastaavia hullutuksia pitäisi keksiä myös ensi kesälle.

Kun sitten mietin, että mitäs uutta kesällä 2013 voisi tapahtua, niin ensimmäisenä mieleen nousi, että eipäs ole ikinä tullut juostua maratonia. Ylipäätäänkään en ole kovin paljoa juoksuasioita harrastanut, joten melkolailla uudesta aluevaltauksesta on kysymys. Pisin yhtämittainen juoksumatka lienee elokuussa 2008 juostu puolimaraton Kempele Maratonilla, joten kovasti on työtä edessä seuraavan puolen vuoden aikana, mikäli tuumin Tukholmassa kesäkuun alussa onnistua.

Tarkempia harjoitussuunnitelmia en ole vielä raapinut kasaan, mutta tulen kirjoittelemaan tänne lisää treenien etenemisestä talven mittaan. Samalla on ihan mielenkiintoista seurata, miten alkukesän juoksutavoite vaikuttaa ensi kesänä pyörän kulkemiseen. Todennäköisesti alkukaudesta vauhdista joutunee tinkimään, mutta sekin on vielä täysin arvailuissa.

Siihen asti täytyy vaan tuumailla kahta kierrosta tällä kartalla...

Seuraava aihio

Koska ensimmäinen kokeiluni pyöräilyvaatteiden tekemisestä onnistui melko hyvin, päätin tälle talvelle tehdä vähän parannellun version talviajohousuista Kimmolle. Edelliset housut ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta muutamia parannusideoita on tullut matkan varrella. Vaikka luulimme ostaneemme laadukkaita kankaita, joilla oli vielä hintaakin kohtuu reilusti, huomasimme jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen varsinkin tuulta läpäisemättömän kankaan nukkaantumista. Myös kankaiden lämpimyydessä oli toivomisen varaa ja kun leikkauksestakin tuli tyköistuva, niin varsinaiseen talvikäyttöön housut olivat hivenen liian viileät.

Kun aloin suunnittelemaan uusia housuja, niin ensimmäinen tavoite olikin löytää paksumpia ja kestävämpiä materiaaleja ja toisena muokata kaavoja hivenen tilavammiksi. Vanhemmat Tarppi-Tuotteen ajohousut olivat olleet materiaaleiltaan erittäin hyvät, joten aloin etsimään josko jostain löytyisi samoja kankaita. Eurobiken reissulla satuin yhden hallin perällä näkemään useammankin toimittajan, jolta näitä kankaita olisi saanut. Harmi vain, että he eivät tehneet siellä kauppaa yksityishenkilön kanssa.

Kankaat

Olin jo varautunut massiiviseen hakukoneoperaatioon ja tilaamaan materiaalit ulkomailta, mutta Urheiluareenan sivuilta huomasin, että he myyvät myös pelkkiä kankaita erikseen. Lokakuun lopussa saapuikin paketti, joka sisälsi 1,5 metrin palan TekThermo-kangasta ja 2 metriä Vuelta-trikoota. Näissä kummassakin kankaassa sisäpinta on fleecemäiseksi harjattua, joten niiden pitäisi olla normaalia kuorimateriaalia miellyttävämmän ja lämpimämmän tuntuista. Ensituntumalla kankaat olivat tosi jämäkän tuntuisia ja olin erittäin tyytyväinen hankintoihini.

Kaavojen leikkausurakka

Heti kun kankaat olivat tulleet, aloitin tekemään uusia kaavoja. Suuria muutoksia niihin ei tullut, mutta reiden kohdalle lisäsin tilaa ja siirsin hieman polven kohtaa, sekä tein siihen aiempaa voimakkaamman muotoilun. Housujen etupuoli tehdään TekThermo-kankaasta ja takaosa hengittävämmästä Vueltasta. Suunnittelin etuosan muotoilun siten, että housujen sivusaumat tulevat hieman totuttua taaemmaksi. Tämä ei vielä vähennä merkittävästi takaosan hengittävää pinta-alaa, mutta pitäisi parantaa lonkan seudun ja reiden ulkosyrjän suojaa ajoviimaa vastaan.

Housujen etupuoli, vasemmalla etureiden kaava
ja oikealla sääriosa TekThermo-kankaasta

Samana iltana ensimmäiset kaavat olivat jo kankaissa kiinni ja sormet syyhysivät päästä leikkaus- ja ompeluhommiin. Nukuin kuitenkin yön yli, ennen kuin pääsin tekemään ensimmäisiä saumoja, jotka olivat tietysti polvimuotoilut. Talvipyöräilyhousuissa polven muotoilu on mielestäni tärkeä, koska kerroksia on usein monta ja on todella ärsyttävää jos päällimmäiset housut ahdistavat polkemisliikettä. Ja tiukasti polven ympärille takertuva kangas on myös kylmä.

Polvimuotoilu nurjalta puolelta

Polvimuotoilu valmiina, kankaat pysyvät itse ryhdissään

Housut valmistuivat edelliseen kertaan verrattuna huomattavasti nopeammin, kankaat olivat ensi tuntuman mukaisesti helppoja käsitellä ja olin kaikin puolin tyytyväinen työn jälkeen. Parin päivän päästä housut olivat valmiit ensimmäiseen sovitukseen ja Kimmon ilmeistä päätellen olin oikealla tiellä. Muutoksia kuitenkin tuli, vyötärölle oli kaavoja piirtäessä livahtanut ylimääräisiä senttejä ja muotoilin ne housuista jälkikäteen pois. Samalla säädin olkaimien pituuden ja muotoilun kohdalleen. Lahkeisiinkin olin varannut reilusti mittaa - vaan harvoinpa pääsee lyhentämään housuja Kimmolta! 

Ensimmäinen sovituskappale

Kun tavoitteena oli tehdä parannuksia materiaaleihin ja muotoiluun, niin onnistuin mielestäni erittäin hyvin. Housut istuvat hyvin ja jättävät silti tilaa välikerroksille sekä jalkojen liikkeelle. Myös olkaimien muotoilu onnistui mielestäni edellisiä housuja paremmin. Nyt enää odotellaan kovempia pakkaskelejä, jotta uudet housut pääsevät tositoimiin. Ja kun kangasta tuli hankittua kerralla vähän reilummin, niin seuraavana työlistalla ovat vastaavat housut myös itselleni.

Valmis!

Vaikka itse tehden materiaalikulut jäävätkin melko alhaiseksi, tässä tapauksessa noin 60 euroon, niin kahden ihmisen yhteenlaskettu työpanos suunnitteluun, sovituksiin, leikkaamiseen ja ompeluun on sen verran suuri, että omalle työlleen tässä harrastuksessa ei kannata hintaa laskea. Mutta pääasiahan on se, että saadaan hyviä varusteita vaativiin keleihin!

Täydellinen sunnuntai

Syksy kääntyi talven puolelle eilen sunnuntaina, kun kelloja käännettiin ja talviaika alkoi. Kempeleen lakeuksillekin ensilumi ehti maahan viikon aikana ja loppuviikon pakkasjakso piti huolen kurakoidenkin jäätymisestä lumen alla. Öisin pakkanen kiristyi jo -5 - -10 asteen lukemiin, päivällä ollen vain 0 - -3 astetta. Puut muuttuivat valko-harmaiksi kuurasta ja kaikkialla on nyt kaunis parin sentin lumikerros peittämässä mustaa maata.

Kaikilla ihmisillä on jokin resepti omaan täydelliseen päiväänsä. Joillain se on shoppailua, toisilla löhöilyä, minulla se on metsässä samoilua, pitkään ja hartaasti. Varsinkin sunnuntait ovat hyviä päiviä täydelliselle pääntyhjennykselle ja aistien täyttämiselle, silloin harvemmin on kiire minnekään ja alkuviikko sujuu automaattisesti hymy huulilla.

 

Pohjoisessa pakkasherra
polun pohjat kovettaa
jänkä kantaa kevyesti
kumiterin kulkevaa

Eilen oli yksi täydellinen sunnuntai lisää. Kävimme pitkällä maastolenkillä ihailemassa Isokankaan ja Kalimenlammen ympäristön tomusokerin kaltaista kuorrutusta, jäätyneitä lampia ja voimalla virtaavaa Kalimenojaa. Ajoimme ensin Kempeleen polkujen läpi Juurussuolle ja Madekosken sillan kautta Oulujoen yli. Pilpasuon luontopolun ohitimme soratietä pitkin suuntanamme Isokankaan kauniit kangaspolut, jäiset juurakot ja lumiset pitkospuut. Täydellistä metsän siimeksessä vallinnutta hiljaisuutta rikkoi vain kahden maastopyöräilijän renkaiden tömähdykset, jäätyneiden lätäköiden rapsahtelut, hengästynyt hihkuminen ja harvakseltaan kuulunut linnunlaulu. Kaikkialla oli valkoista, poluilla vain parit kengänjäljet ennen meitä, kahdella laavulla tulet loimusivat makkaranpaistajia houkutellen ja kaikki tämä vain 16 kilometriä itään Rotuaarin pallosta.

Uusia opasteita Isokankaan alueella

Isokankaalta päätimme lähteä Kalimenlammen kautta Kuparisen polulle, jonka juurakot ja kivikot tarjosivat jumppaa koko rahan edestä. Kuparisen polku ei ole niitä helpoimpia kesäkelilläkään, mutta nyt jäiset juurakot ja vanhat lahot pitkoset testasivat temppuvalikoimaa oikein urakalla. Päivä alkoi jo hämärtymään, kun suuntasimme kohti Hiukkavaaraa ja viimeisiä polkuja. Haapalehdosta eteenpäin taskusta kaivettu ohjaustankovalo olikin jo tarpeen ja viimeiset kolme varttia kotiin ajelimme pyöräteillä nautiskellen väsymyksestä ja hienoista fiiliksistä. Matkaa reissussa tuli 75 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia.

Päivän kruunasi sauna ja herkullinen ruoka, joka valmistui saunomisen aikana uunissa: porsaan yrttistä ulkofilettä ja hunaja-yrttijuureksia. Jälkiruoaksi vielä kaura-omenapaistosta ja kaksi väsynyttä, kylläistä ja onnellista ihmistä kääriytyi vaali-iltaa hetken seurattuaan peiton alle odottamaan uutta viikkoa.

Talvikauden harjoittelua, osa 1

Talvikauden harjoittelu alkaa tänä vuonna poikkeavan aikaisin. Kisakausi katkesi niin ajoissa, että tässä on oikeastaan pidetty ylimenokautta jo toista kuukautta. Syyskuun alussa sain jo muutaman aivan mukavan treeniviikon alle, mutta sitten työreissusta alkanut flunssa ja sitä seurannut poskiontelotulehdus katkaisivat hyvin alkaneen kauden.

Viime talvena kokeilin jonkin verran uusia juttuja, mutta en tuntenut oloani harjoitellessa kovin vakuuttuneeksi, eivätkä tuloksetkaan olleet aivan sitä, mitä olisi voinut olettaa. Siispä tälle talvelle palataan taas aivan perusasioihin - voiman ja peruskunnon kehittämiseen. Tämä tietysti tarkoittaa sitä parasta, mitä syksy voi tarjota, eli saa ja pitää ajaa niin paljon, kuin vain suinkin ehtii. Kiire ei ole minnekään, mutta metsässä saa viettää aikaa ihan luvan kanssa!

Voimaharjoittelu tulee oikeastaan kokonaan tehtyä kuntosalilla. Monet tekevät vallan tehokkaasti voimatreeninsä pyöränkin päällä, mutta minulla on kaksi syytä, miksi keskityn saliharjoitteluun. Ensimmäinen on se, että näin vähävoimaisen urheilijan täytyy tehdä aika paljon töitä myös yläkropan eteen, jotta pysyisi kisakaudella edes vähän siinä polulla ja toisekseen tykkään pyöräilystä aivan liikaa, että alkaisin vapaahtoisesti uhraamaan sitä vastatuuleen isolla tuumalla Tyrnävän aroilla hinkkaamiseen. Eli fillarointi fillarointina ja harjoitukset harjoituksina.

Joulukuun alussa on kauden ensimmäinen hiihtoreissu, toivottavasti Ylläksellä on jo silloin lunta riittävästi. Pitkän viikonlopun aikana pitäisi ottaa ensimmäiset liu'ut tämän talven laduilla ja siihen mennessä pitäisi tehdä sen verran valmiuksia kasaan, että saisi viikonlopusta mahdollisimman paljon irti, eikä toisaalta olisi aivan remontissa neljän ulkoilupäivän jälkeen. Eli pari kertaa viikossa juoksua ja sauvarinnettä vielä kalenteriin ja paketti alkaisikin olemaan kasassa.

Seuraavan kahdeksan viikon (kahdesti 3 harj. + 1 lepo) ohjelma näyttää suunnilleen seuraavanlaiselta (Lepoviikolla tiistain ja torstain harjoitukset pudotetaan pois ohjelmasta):

Ma: Lepo

Ti: 60min spinning / juoksu + 60 min kuntosali

Ke: 120min pyöräily

To: 60min spinning / juoksu + 60 min kuntosali

Pe: Lepo

La: 60 min kuntosali + 90 min juoksu / sauvarinne

Su: Pitkä MTB-lenkki

Yhteensä: 10-12h

Spinningin ja juoksun vaihtelun määrää aivan täysin vallitseva säätila. Vaikka Suomessa harvemmin voi luottaa hyviin ulkoilukeleihin, niin joku roti siinäkin hommassa. Jos ulkona sataa, kuin tsekkiläisessä mustavalkofilmissä, niin en varmasti lähde itseäni kastelemaan, vaan menen suosiolla sisälle hikoilemaan. 

Syksy

Tää on tää kun suvi loppuu, tää on tää kun syksy saa
tää on tää kun teltta pannaan katon alle kuivumaan
kesäheilat hyvästellään, hyvästellään poutasäät
tää on tää kun puutarhoissa omput oottaa ottajaa

Se on sitten taas syksy. Kesän kisat on ajettu ja aika miettiä, mille sitä taas alkaisi. Onneksi työnantaja on ystävällisesti pitänyt huolen tuosta tekemisen miettimisestä viimeisen pari kuukautta varsin kiitettävästi, joten muun harrastamisen suhteen on päässyt varsin helpolla. Kisaa olen ajanut oikein kunnolla viimeksi Mielakassa XC SM:issä, ellei Alvajärven maantielenkkiä lasketa kilpailuksi.

Vaikka yleensä syksyn tulo harmittaa isolla V:llä, niin jotenkin tänä syksynä on erilainen fiilis. Ehkä juurikin siksi, että loppukesä jäi niin vaisuksi, että kaikki muutos on tervetullutta. Ja toisaalta tuohan syksy aina mukavasti lupauksia tulevasta kaudesta, intoa treenien suunnitteluun ja vaihtelua lajivalikoimaankin. Kunhan tässä suunnitelmat selkenevät, niin tulen kirjoittelemaan ensi talvena vähän enemmänkin harjoitteluasioista omalta kantiltani.

Sitä odotellessa viime viikonlopun syysretkifiiliksiä...

Köykkyristä itään

Uimarannan pukukopilla oli jo hiljaista...

Eroon kesäkiloista!

Tähän aikaan vuodesta kaikki otsikot kauppojen lehtihyllyissä kirkuvat tuota otsikon tekstiä, siispä minäkin päätin liittyä virtaukseen. Tosin oman massan keventäminen vaatisi niin paljon henkilökohtaisia uhrauksia, että valitsin sijaiskärsijäksi perheen uusimman tulokkaan, Giant XTC:n, jonka jo esittelin aiemmassa tekstissäni.

Kuukausi sitten taloon tullut Giant oli ehkä vähän turhan tukevassa kunnossa, joten tein hänelle erittäin tehokkaan kunto-ohjelman.

Viikko 1: Vanhat osat irti ja myyntiin
Viikko 2: Tilalle lainaosia muista pyöristä
Viikko 3: Kovaa peruskuntolenkkiä ympäri maakuntaa
Viikko 4: Laatikollinen uusia osia ja lainaosien palauttaminen

Viimeisimmässä laatikossa tuli KCNC:n 400-millinen satulatolppa (170g), Lookin maastopolkimet (288g), yksi Aspide Glamour -satula lisää (198g), Shimano CX70-etuvaihtaja (106g), Sramin 175-milliset XX Q156 -kammet 39/26-rattailla keskiöineen (754g). Uusia jarruja en raaskinut vielä ostaa, joten Anthem sai luopua talveksi vanhoista Hopen Mono Mini Pro:ista ja tyytyä mekaanisiin Avideihin. Lupasin Anthemille korvaukseksi kevään korvilla jotain todella kivaa tilalle...

Painava satula

Kuntokurssi saavutti tavoitteensa ja Giant pääsi mallin mittoihin tiukassa aikataulussa. Se on kaikkien aikojen kevein maastopyörä meillä ja ensimmäinen, joka alittaa ajokunnossa polkimineen 9 kilon rajan.

Mitä se keveys sitten kustantaa?

Alkuperäinen aihio maksoi Hibiken tarjouksessa 999 euroa, siitä ylimääräiset osat myymällä keulan, rungon, ohjainlaakerin ja muutamien pienosien hinnaksi jäi ehkä aavistuksen yli 600 euroa. Kiekkosetti oli jo valmiiksi hankittu Anthemiin, mutta se muodostaa niin ison osan kokonaishinnasta, että siitä lisätään 549,90 euroa. Kammet ja muut samassa paketissa tulleet osat kustansivat yhteensä 599,75 euroa. Eastonin ohjaustangon ja XTR-pakan ostin käytettynä paikalliselta ajokaverilta, joten niistä laitettakoon 100 euroa. Specializedin pulloteline kustansi 15 euroa ja renkaille voisi laskea hinnaksi noin 80 euroa sisuskumeineen. Vaikka kotoa löytyneille vanhoille osille ja pientarvikkeille laskisi hintaa noin 100 euroa, niin silti jäädään vielä alle 2000 euron.

Aika tarkasti pitäisi syksyn alelaareja koluta, että löytäisi vastaavan tasoisen pyörän samaan hintaan. Osienkin pitäisi olla vieläpä varmatoimista, kisakelpoista perustavaraa, ilman todella arvokasta AX Lightness -osastoa tai toisaalta nimetöntä, ehkä aavistuksen epävarmaa kiinankuitukikkailua. Viimeisimpien säätöjen jälkeen Giant on todella kepeä, nopea ja varsin sopiva käteen. Olen siis erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Jari-Matti Latvala -tyyppinen pysäköinti peltoon

p.s. Koska pyörästä karisi kilot noin helposti, kuskia sietää vähän palkita...

Mmm... mustikkaa ja valkosuklaata

Jotain sinistä...

Voisinks mä olla se sulle, se tunne? 
Anna mun olla syypää sun hymyyn.
Mul on kaikki mitä sä tarttet, mä näytän hyvält sua varten. 
Anna mun olla syypää sun hymyyn.

Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joita ei voi järjellä selittää. Liekö sitten syynä se, että aloitin maastopyöräilyn jäykkäperäisellä aikanaan, vai että tykkään vieläkin ulkoiluttaa cyclocross-pyörää "väärillä" poluilla, tai jokin muu kiero mieltymys. Tämä tarina ei ole jatkoa erilaisten pyörätyyppien vertailuille, vaan tämä on julkinen riemunkiljahdus aikuiselta ihmiseltä, joka löytää lapsellisen ajamisen riemun saatuaan uusia leluja.

Ja sitten se uusi lelu: Giant XTC Alliance, vuosimallia 2010. Uusi, sininen, puoliksi kuitua (yläosa) ja puoliksi alumiinia (alaosa), kevyt, mutta todella mukava takapuolen alla. Löytyi saksalaisen nettikaupan alennusmyynnistä. Niin ja muistinko mainita, että se on sininen?

Pakettiin kuuluivat normaalit perushyvät osat, mutta koska olen jo muutaman vuoden kuulunut SRAM-leiriin ja vino pino kevyttä putkiosaa odotti uutta pyörää kotosalla, päätyi pyörä ennen ensimmäistäkään testiajoa purettavaksi ja uudelleen kasattavaksi yli kaksi kiloa kevyempänä. Ensimmäiset 300km on jo ajoa takana ja pyörä alkaa istumaan käteen, pientä säätöä ja hankintoja tosin tarvitsee edelleen tehdä: satula ja tolppa ovat lainassa sinkulasta, kammet ja polkimet ovat lainassa Anthemista ja jarrut ovat perheen varajarrut, eli Avidin mekaaniset levyt. Painoa tällä hetkellä on 9,2kg polkimien kanssa, mutta jarrujen ja tolpan vaihtamisen jälkeen olisi tavoitteena päästä kahdeksalla alkaviin lukemiin.

Osat:
Runko	Giant XTC Alliance (S-koko)
Keula	FOX 32 FIT RL100
Ohjainlaakeri	FSA
Stemmi	Ritchey WCS 100mm / 25,4mm
Ohjaustanko	Easton EC90
Satulatolppa	Thomson Elite
Satula	Selle San Marco Aspide Glamour
Vaihdevivut	Sram X-9
Etuvaihtaja	Shimano Deore
Takavaihtaja	Sram X-0
Kammet	Shimano XTR, 28-38 TA Specialites -rattailla
Jarrut	Avid BB7 Mountain, Speed Dial 7 -kahvoilla ja Hope Mono Mini 160m/140mm levyillä
Kiekot	DT Swiss 240s + NoTubes ZTR Podium MMX
	+ Sapim CX-Ray
Renkaat	Schwalbe Rocket Ron 2,1", Furious Fred 2,0"
	+ Schwalbe XX-light sisurit
Polkimet	Look Quartz

Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että ohjaamon ja kiekkojen osalta pyörä muistuttaa aikaisemmin esittelemääni Anthem X:ää todella paljon. Anthem päivittyi samalla ohjaamon osalta kevyellä kuituraiserilla ja lyhyemmällä (ja kevyemmällä) Syntacen F99 -stemmillä, joten stemmi ja tanko olivat vapaat uuteen pyörään. Kiekkojen osalta kevyemmät kiekot päätyvät aina siihen pyörään, jossa niille sillä hetkellä on käyttöä eniten. Tällä hetkellä tosin säästelen niitä ja ajan pitkää lenkkiä vanhoilla kiekoillani ja pistosuojatuilla Schwalben Sammy Slickeillä.

Ja sitten sitä ajamisen riemua, voi pojat! Runko suodattaa pienet epätasaisuudet pois ja samalla kuitenkin kiihtyy kuin pieni eläin. Helpoilla poluilla ja sorateillä pyörä on juuri parhaimmillaan, yllyttäen spurttaamaan ylämäkiin ja avaamaan kaasua jokaisesta polunmutkasta. Tämä on siis täydellinen sunnuntaipyörä - valintani pitkälle eeppiselle maastopölhöilylle, jossa pakataan reppuun evästä ja lähdetään etsitään uusia polkuja kaukaa kotoa palaten vasta illan viilentyessä ja ilta-auringon häikäistessä silmiä.