Meritähti-ilmiö

Olemme Kimmon kanssa huomanneet, että pyörät lisääntyvät samalla tavalla, kuin meritähdet. On varsin luonnollista, että rungon ympärille löytyy osia, mutta näyttää myös siltä, että lattialle unohtuneet osat alkavat kasvattamaan ympärilleen pyörää. Alunperin Tallboyhin hankitut, mutta työhuoneen nurkkaan päätyneet BOR XMD 333-kehät alkoivat kevätauringossa näyttämään siltä, että jotain tapahtuu. Läheisellä hyllyllä oli pari vanhoja uskollisia DT Hügi -napoja, mutta jotain vielä puuttui. Tarvittiin katalyytti, joka löytyi, kun Kimmo irroitti Santa Cruzistaan 10-pykäläisen gripparin, siihen sopivan takavaihtajan ja pakan...

Eli siis mitä? Kimmo huomasi eräänä iltana selaillessaan Fillaritoria lähistöllä myynnissä olevan täysjäykän yksivaihteisen 16" On One Inbred 29":sen. Erikoinen väri kiinnitti huomioni ja pienen speksailun jälkeen olinkin jo koeajamassa pyörää. Edellisellä omistajalla oli kohtuu pitkä välitys, mutta siitä huolimatta Inbredissä oli sitä jotain. Heti alusta lähtien tykkäsin tuntumasta ja tiesin, että jotain kivaa oli löytynyt. Varsin nopeasti kaupat syntyivätkin ja ajoin pyörän kotipihalle.

Vaikka pyörä sinälläänkin olisi ollut aivan kelvollinen ajettava, niin kuitenkin aloitin mielessäni heti kevyempien kiekkojen ja vaihteiden suunnittelun pyörään. Alkuperäisessä kuosissaan Inbred painoi 12,11 kiloa, mikä oli kieltämättä hieman enemmän, kuin mihin itse olen tottunut. Laskeskelin, että kohtuullisen järkevillä osilla tuon saisi painettua alle 11 kiloon vaihteiden kanssakin.

En kuitenkaan heti alkanut pajauttamaan tulokasta, vaan ensimmäisille testiajoille asensin vain paremmin omalle takapuolelle sopivan satulan. Mutta jo seuraavana viikonloppuna istuin työhuoneen lattialla kasaamassa DT:n navoista, Sapim CX-ray -pinnoista ja BOR:in kehistä kiekkoja Kimmolle kiristeltäväksi. Lopputuloksena ihanan musta, vannenauhoineen 1531 grammainen kiekkopari. Laitoin kiekot singlespeed-kitin kanssa paikalleen ja tuntuma sen kuin vain parani!

Parin lenkin jälkeen oli kuitenkin aika saattaa projekti päätökseen, tällä kertaa ohjaamon, voimansiirron ja jarrujen osalta. Ripustin Inbredin korjaustelineeseen, purin likimain kokonaan osiksi ja keräilin nurkista sopivia osia paikalleen pultattavaksi. Hyllyn päältä Easton EC90 ohjaustanko, Syntacen F99 90mm stemmi, Kimmon sinkulasta Hope Race X2-jarrut ja lattialla pyörineet Sram X0 -takavaihtaja sekä -grippari paikalleen. Ja voimansiirtoon tietenkin Middleburnin 175-milliset RS8 Unot ja Race Facen titaaninen Taperlock-keskiö. Eli tunnetusti luotettavaa ja kohtuullisen köykäistä osaa.

Tutun tuntuman takaamiseksi halusin ohjaamosta mitoiltaan identtisen Tallboyni kanssa. Tämä onnistui melko helposti, vähän spacereita piti säädellä ja stemmi kääntää oikeinpäin. Muutaman koeajolenkin jälkeen mitoitus tuntuu niin hyvältä, että ylimääräisen kaulaputken joutaa katkaista pois. Mitoituksen lisäksi myös paino napsahti melko samoihin lukemiin Tallboyn kanssa. Nykyisessä kokoonpanossa Inbred painaa 10,73 kiloa, mutta renkaista voisi vielä helposti pudottaa muutaman sata grammaa.

Mikä siitä sitten tuli? Alunperin suunnittelin tästä pelkästään työmatkapyörää, mutta siitähän tuli niin pirun hyvä, että sillähän täytyy käydä joskus lenkilläkin! Näin kevätkelillä voisin ajaa maantien laitaa, kesämmällä sorateitä ja ehkä helpompia polkujakin. Ja täytyyhän se tälläkin käydä varmaan kokeilemassa, mihin aikaan kellot pysähtyvät Ellinmaan kierroksella.