sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kylmää kyytiä

Urheiluhommia voi harrastaa joko järjellä tai tunteella ja vaikka olenkin melko analyyttinen persoona, niin joskus vaan tunnepuoli vie voiton. Järjellä ajatellen kylmimmän ajan harjoitteluviikoksi voisi hyvinkin riittää se, että ajaa pari kertaa trainerilla, ui, tekee hyvää voimaharjoittelua ja käy vielä huoltamassa kroppaa pilateksessa. Mutta kun ei.

Jo pelkästään tieto siitä, että oululaiset talvipolut ovat parhaimmillaan tällä hetkellä, ulkona paistaa aurinko ja seuraava viikko menee kuitenkin sisätiloissa töiden ääressä jumittaessa, meinaa saada ulkoilmaliikkujan äärirajoille. Vaan kun samaan aikaan pakkanen paukkuu nurkissa ja mittari näyttää tylyä -23 astetta, niin eihän se houkuttele tervejärkistä ihmistä pihalle. Joten on aika heittää järki nurkkaan ja tehdä tunteella!

Kyllähän internetistä saa lukea sankaritarinoita kolmenkympin pakkasessa ajetuista maantiesatasista, mutta kun astmaatikolla ahistaa jo pelkästään ulkona oleminen kuivassa pakkasilmassa, niin asioihin täytyy suhtautua asiaan kuuluvalla tarkkuudella. Kun aamulla teimme päätöksen lähteä kokeilemaan talvipolkuja, niin homma piti aloittaa heti tuplamäärällä lääkettä, jotta pitkävaikutteinen avaava lääke ehtii varmasti tehota ennen lenkkiä.

Muutenhan ulos lähteminen on ihan vain asenne- ja varustekysymys. Koska yleensä emme vietä hirveästi aikaa kylmimmillä keleillä ulkona, niin kummallakaan ei ole varsinaisia arktisen kelin varusteita ja vaatetus täytyy kerätä olemassa olevista talviajokamppeista. Tässä tämän päivän varusteet kummankin osalta:

Heli:
- Nalinin lyhyet ajohousut, lämpimät urheiluliivit ja sykevyö
- Craftin merinovillapaita ja saman valmistajan urheilualusasun housut
- Äitin tekemät polvipituiset villasukat
- Pitkähihainen ajopaita
- Raiski Drymax ysäri-toppahousut ja Löfflerin Softshell-hiihtotakki
- Kaksi Buffia: fleece-Buff kaulassa ja tavallinen kasvojen edessä
- Löfflerin ajolakki ja talviajokypärä, mistä on teipattu etuosan aukot umpeen
- Hestran nahkarukkaset
- Northwaven Celsius GTX:t ja Sportfiren turkissuojat

Kimmo:
- Nalinin lyhyet ajohousut, sykevyö
- Craftin tuulisuojattu alusasu
- Kimmon äitin tekemät villasukat
- Itsetehdyt talviajohousut
- Pitkähihainen ajopaita
- Pearl Izumin Softshell-ajotakki
- Fleece-Buff kaulan ja pään ympärillä
- Tuulisuojattu ajolakki ja talviajokypärä, mistä on teipattu etuosan aukot umpeen
- Hestran nahkarukkaset ja Kimmon äitin tekemät lapaset
- Gaerne Polar MTB:t ja Sportfiren turkissuojat

Kummallakin varustus meni aivan nappiin. Vähän reilun tunnin ajon jälkeen kävimme lämmittelemässä sormia ja varpaita Maikkulan Nesteellä, mutta sen jälkeen seuraavat puolitoista tuntia meni ongelmitta kotiin asti. Muutenkin kannatti voittaa sohvan houkutus ja lähteä pihalle, keli oli loppujen lopuksi varsin mukava ja polut aivan priimaa. Ajaminenkin sujui paksusta vaatekerroksesta huolimatta yllättävän hyvin. Töitä tosin sai tehdä koko rahan edestä, jarruihin ei juurikaan tarvinnut koskea, nihkeä pakkaskeli piti hidastumisesta huolen heti kun vähänkin rauhoitti polkemista.

Periaatteessa pidempäänkin olisi voinut ajaa, mutta kahden tunnin kohdalla keuhkoputki kirjaimellisesti vihelsi pelin poikki. Koko ajan ajettiin melko reippaasti ja sitten yhtäkkiä yksi nousu meluvallin päälle oli liikaa. Mäen päällä haukoin happea kuin kala kuivalla maalla ja totesimme, että enempää ei kannata kiusata itseään, vaikka hauskaa olikin. Joten nokka kohti kotia ja saunan lämpöön hyvin ansaittujen palautusjuomien kanssa, #somepossu uunissa muhien.

Kesken pitkän sisätreenikauden kunnon maastolenkki on aina piristävää vaihtelua. Mutta sen verran taas voin suhtautua järjellä talven harjoitteluun, että en ala leikkimään sankaria ja keräämään sinnillä kilometrejä tällaisilla pakkasilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti