Torstain Oulurasteilla rastit olivat puoliurbaanissa ympäristössä Kajaanintien molemmin puolin. Iltarasteille ominaiseen tapaan pyörärasteilla mentiin useampaan kertaan reilun A4-kokoisen kartan laidasta laitaan, joten reitinvalinnoilla oli merkitystä. Ennen starttia karttaa pitikin jonkin aikaa tavata, että ylipäätään edes starttipaikan sieltä löysin. Sen jälkeen rastivälit alkoivat hahmottamaan, ensimmäiset kolme ensin ja sen jälkeen matkan päällä loputkin. Kuten kaverini Niina totesikin, kun on kunnossa, niin suunnistuskin sujuu. Reilun puolen tunnin rypistys sujuikin ilman pummeja ja ajo maittoi koko matkan. Kimmollekin hävisin vain 2 minuuttia ja 22 sekuntia, mikä on puolen tunnin suorituksessa varsin lyhyt aika. Matkaa minulle tuli 400 metriä vähemmän, joten taisin valita reittini huomattavasti paremmin - vallan mainio reissu.
Lauantain Muddy-X olikin nimensä mukaisesti mutaista ja märkää. Päivä oli erittäin tuulinen ja sateen oli luvattu alkavan iltapäivän aikana. Neljän tunnin kisaan ja laajemmalla kartalla suunnistamiseen piti suhtautuakin vakavammalla otteella ja käytinkin aikaa reitin suunnitteluun ennen starttia. Se tosin tarkoitti, että kartta oli täynnä punaisella yliviivaustussilla merkittyjä "jos mä menisin tuosta, eiku sittenkin tuosta" -vaihtoehtoja. Kartta oli aika huvittavan näköinen.
Lähtö oli Linnanmaan liikuntahallin pihalta ja suunnistin ensimmäisenä bonustehtävänä olleeseen yliopiston paikkojen etsintään. Tässä 12 vuoden yliopistourasta oli hyötyä, minun tarvitsi kiertää talosta vain puolet ja kaikki kuvat olivat saaneet oikeat numerot kartalta. Siitä sitten lähdin lähestymään ensimmäistä rastia kierrellen ja kaarrellen. Kengäthän siinä kastui läpimäräksi ja yksi sorsarouva sai lähdöt pesästään (5-6 munaa näytti pesässä olevan), kun yliopiston vanhan eläintarhan takana rämmin. Hyvän kisan merkki, eka puoli tuntia ajettu ja sukat jo märkänä. Tästä lähdin sitten siivuttamaan suunnitelmani mukaan ensin rannikon rasteja (lisää märkää, mutaa ja tuulta) ja sieltä sitten tavoitteenani oli siirtyä vastatuuleen kohti idän rasteja. Yhdellä rastilla vähän ennen puoliväliä pummasin sitten huolella, GPS-datassa näkyy kuinka olen käynyt todella lähellä tienpäätä, en vain lähtenyt kahlaamaan lumisohjossa metsätienpohjaa enää pidemmälle läpi. Tuolla nurkalla oli muuten hyvännäköistä enskapolkua, mukavan näköistä matalaa juurakkoa, täytyy käydä jollain lenkillä kääntymässä. Ei muuta kuin takaisin moottoritien toiselle puolelle ja eteläkautta rastille. Tähän tuhlautui aikaa oikein huolella ja reittiä piti typistää. Tästä eteenpäin suunnistus sujui taas vähän paremmin, mutta Myllyojalla alkoi taas tapahtumaan. Suunnistin ensin väärälle sillalle ja rastilla revin sitten housujani ruuvinkantaan (äh, reilun kuukauden vanhat housut ja heti pitää paikata). Ja vähän sen jälkeen pääsin vielä takarenkaan vaihtohommiin, kun se tyhjeni äkillisesti. Kädet siinä hommassa vain jäätyi ja sade kasteli loputkin varusteet. Matka kuitenkin pääsi vielä jatkumaan ja maaliinkin ehdin ajoissa. Kisa oli oikein mukava ja vaikka aivan kaikki ei omalta osaltani mennyt putkeen, tarjosi varsin Sepimäinen rata ekstra tuulella ja vedellä juuri sopivaa vastusta tähän väliin.
Tällä hetkellä tuntuu, että talven ja kevään harjoittelu on tuottanut tulosta ja pyörä alkaa kulkemaan koko ajan paremmin. Torstain puolen tunnin rypistyksessä pystyin ajamaan koko ajan yli 170 lyönnin sykkeellä ja ajattelemaan silti terävästi, mikä on aina hyvä merkki. Myös lauantaina, vaikka olosuhteet ja pieni epäonni latistivat tunnelmaa, pystyin ajamaan järkevästi ja tasaisen vahvasti alusta loppuun asti. Parin vuoden aktiivinen pilatesharjoittelu ja pyörän päällä tehdyt voimatreenit tuntuivat erityisesti tuottaneen tulosta, vastatuuleen kun parhaiten pääsi kohtuu isolla tuumalla ja yläkroppaa mahdollisimman matalaksi puristamalla. Tästä on hyvä lähteä kohti kesää ja kisoja. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti