torstai 5. huhtikuuta 2012

Ronde Van Vlaanderen 2012: Kaikki hauska loppuu aikanaan


Viikko aurinkoisessa Belgiassa on nyt takanapäin ja on pakko todeta, että varsinkin tähän aikaan vuodesta se on oikea paratiisi maantiepyöräilyn ystävälle. Se ei ehkä ole aivan yhtä lämmin paikka, kuin Espanjan saaret, eikä teiden kunnoltakaan aivan kaikkein keveimpiä maantierenkaita suosiva, mutta pyöräilyn henki korvaa nämä pienet maantieteelliset puutteet moneen kertaan.

Kevät on Belgiassa yhden päivän klassikkokisojen aikaa ja se näkyy varsinkin Flanderin maakunnassa. Suurimpana tapahtumana tietysti Vlaanderens mooiste, eli Flanderin hienoin - Ronde Van Vlaanderen. Tämän kilpailun voittajasta tulee hetkessä suuri sankari ja kaikille voittajille vuosien varrelta on Oudenaarden keskustassa sijaitsevassa Ronde-museossa oma kivi ikkunassa. Myös kilpailun aikana tunnelma on käsinkosketeltava. Tänä vuonna saimme seurata kilpailua livenä Oude Kvaremontin huipulla. Kyseinen mäki ajettiin tänä vuonna kolmeen kertaan ja siinä myös kilpailun kolmen parhaan ryhmä irtosi lopullisesti muusta kärkijoukosta. Pääjoukosta on tässä kilpailussa sinänsä turha puhua, siksi pieniksi osiksi rankka reitti pilkkoo osallistujajoukon.


Oude Kvaremontin kisakylän katsomoa on vaikea kuvailla sanoin. Mutta vertailun vuoksi todettakoon, että jääkiekon SM-liigan playoffien aikaan jäähallien katsomot muistuttavat lähinnä pyhäkoululuokan retkeä kansallismuseoon tuohon belgialaisten joukkoon verrattuna. Laulu raikaa jo aamusta, ruoka ja juoma maistuvat ja ensimmäiset ihmiset ovat tulleet jo edellisenä iltana varaamaan itselleen parhaat paikat ratkaisupaikoilta. Suuria screenejä on sen verran, että kilpailun kulkua on helppo seurata, vaikkei kielestä mitään ymmärräkään. Tosin ei selostusta kuitenkaan olisi kuullut yleisön pitämän metakan ylitse. Hetkeksi tuokin porukka kuitenkin hiljeni: Kun Pozzato, Ballan ja kotiyleisön suuri suosikki Tom Boonen tekivät viimeisen kymmenen kilometrin ajan omia taktisia ratkaisujaan, yleisö istui hiirenhiljaa näyttöjen ääressä ja jännitti. Mutta kun Boonen ylitti maaliviivan loppukirin jälkeen ensimmäisenä ja nosti kätensä pystyyn voiton merkiksi, alkoi sellainen tanssi, maljojen nostelu ja huuto, että siinä ei kuullut edes omaa ääntään. Ja juhlathan jatkuivat pitkälle yöhön.




Kun juhlista oli toivuttu ja päästiin jälleen pyörän päälle, niin Flanderin alue osoittautuu loistavaksi lenkkeilypaikaksi. Pieniä kyliä on jatkuvasti, mäet ovat jyrkkiä, mutta suhteellisen lyhyitä, pitkiä peltosuoria ei ole juuri lainkaan ja kevät on jo niin pitkällä, että lenkkiä saa ajaa liki kesäkamppeissa. Merkittyjä reittejä on paljon ja ainakin turistista tuntuu, että ne on vedetty kaikkein kauneimpiin maisemiin ja nautinnollisille tienpätkille. Reitit kulkevat kylien läpi ja aurinkoisilla terasseilla on mukava pitää taukoa, nauttia paikallisia herkkuja ja vaikkapa kuppi kahvia.




Tien päällä paikalliset autoilijat huomioivat pyöräilijän erittäin loistavasti, aina löytyy tilaa kaikille kulkijoille. Samoin jalankulkijat ovat tottuneet fillaristeihin, eivätkä haaveile ja pyöri jaloissa, kuten kotimaassa liian usein on tapana. Mutta, vaikka kanssakulkijoita ei tarvitsekaan varoa, niin pyörää saa silti ajaa aktiivisesti kaiken aikaa, homma ei mene hetkeksikään pelkäksi pyörän päällä istumiseksi ja jalkojen heilutteluksi. Vaikka reittejä ei suunnittelisikaan kaikkein kuuluisimmille mukulakivipätkille, niin silti pyörän päällä saa olla kuitenkin tarkkana kaiken aikaa. Teissä on pieniä reikiä, betonilaattojen saumoja yms. epätasaisuuksia, sekä jonkin verran pelloilta tullutta savea, joten ajamiseen kannattaa keskittyä kaiken aikaa ja ne aivan keveimmät kuitukiekot ja liukkaimmat kisatuubit jättää kotiin suosiolla.


Toinen huomiointia vaativa seikka on se, että tiet ovat melko kapeita ja mutkat jyrkkiä. Tiet on rakennettu vanhojen kylien ja talojen väliin ja välillä puikkelehditaan aivan talojen seinän ja viereisen pellon ojan välissä olevalla kapealla kujalla. Alamäissäkin kannattaa pitää oma reuna, sillä vaikka autoilijat ymmärtäväisesti suhtautuvatkin, ei heilläkään ole tilaa väistää syyläriä nurkan takaa lähestyvää maantieohjusta kapeilla teillä. Samoin pyöräteillä on hyväksi taito ajaa suoraan, monessa paikassa pyörätiet / -kaistat ovat juuri sen levyisiä, että kaksi fillaristia mahtuvat juuri kohtaamaan. Ja, kun vastaan tulee pitkiä letkoja, niin ei siinä viitsi alkaa omalla osaamattomuudellaan kasoja rakentamaan.

Suosittelemme kyllä Flanderin aluetta ehdottomasti pyöräilijän keväiseksi retkikohteeksi, ellei sitten tarkoituksena ole viettä lomaansa powertapit vinkuen tasaisella keskiteholla mäkivetoa hinkaten. Siihen löytynee parempiakin kohteita. Belgia on ehkä enemmän (ajamisesta) nauttimiseen tarkoitettu.


Lyhyt muistilista:

  • Varaa itsellesi ajoissa joku miellyttävän tuntuinen pieni Bed and breakfast-paikka. Keväällä - varsinkin klassikoiden aikaan - kaikki majapaikat ovat hyvissä ajoin täynnä.
  • Hae reissun ensimmäisenä päivänä nippu reittikarttoja ja -oppaita ja tutustu erilaisten reittien tarjontaan. Tarjolla on paljon erityyppisiä lenkkejä ja kartat ovat poikkeuksetta erittäin hyviä.
  • Huolehdi, että kalusto on hyvässä kunnossa matkaa varten. Jos joku osa on lähtiessä löysällä, on se ensimmäisen lenkin jälkeen todennäköisesti irti. Sama pätee myös useimmiten ajajaan.
  • Perinteiset kolme ristiin puolatut avokiekot ja 25-28 mm vähän robustimmat renkaat ovat hyvä valinta.
  • Mukaan kannattaa varata hyvät käsineet, sekä asentaa jo hyvissä ajoin miellyttävä tankonauha paikalleen.
  • Mikäli tähtäät mukulakiviosuuksille, niin asenna paikalleen sellaiset pullotelineet, missä se pullo oikeasti pysyykin. Ojissa näytti olevan melkoinen kokoelma matkasta jääneitä juoma-astioita.
  • Varaa aikaa lenkeillä myös ympäristöstä ja kylien tarjonnasta nauttimiseen. Liian kiireisellä kurjistelulla moni hieno juttu jää näkemättä ja kokematta.
  • Tuulitakki / -liivi, kengänsuojat ja irtohihat, sekä -lahkeet on hyvä varata mukaan. Keväällä keli saattaa vaihtua päivänkin sisällä aika äkillisesti.
  • Varaa mukaan reilu annos klassikkohenkeä. Sitä voi ladata vaikka katselemalla verkosta vanhoja sankaripätkiä kevään kilpailuista.
  • Muista vohvelit. Älä aja syömättä niitä.



1 kommentti:

  1. Kiitos tunnelmista ja vinkeistä. Kyllä se on sillä tavalla, että tuonne on päästävä itsekin!

    VastaaPoista