perjantai 27. joulukuuta 2013

Weihnachten im Ramsau

Gruß Gott! Nyt olemme olleet Ramsaussa muutaman päivän joulua viettämässä, eikä olosuhteissa ole ollut valittamista. Ladut lähtevät suoraan takapihalta, ruoka on hyvää, ihmiset ystävällisiä ja aurinkokin paistaa yhdeksän tuntia päivässä. Eteläterassilla onkin varsin miellyttävää ottaa aurinkoa paitahihasillaan ja katsella ohi hiihtäviä ihmisiä oman lenkkinsä päätteeksi.


Itävallassa joulu on samalla tavalla perhejuhla, kuin Suomessakin. Kylän raitti alkoi aattoiltana ajoissa hiljenemään ja auringon laskiessa viiden maissa kirkonkellot kutsuivat ihmisiä joulumessuun. Majatalon perhekin järjesti omat joulujuhlansa aattoiltana, jonne jokainen sai tuoda omat joululahjansa kauniisti koristellun kuusen alle. Illalla kuusen kynttilät sytytettiin, perheen tytär luki jouluevankeliumin, suomalaisillekin tuttu "Jouluyö, juhlayö" soi ja ja ihmiset toivottivat toisilleen hyvää joulua iloisissa merkeissä. Itävallassa joululahjat tuo Chriskindl, joten perinteistä joulupukkia ei nähty.

Tosin, joulupukin kaukainen sukulainen on myös Itävallassa, Sankt Nikolaus, jonka juhlaa vietetään 6.12. Sankt Nikolaus tuo kilteille lapsille edellisenä yönä lahjoja ja hänen kumppaninsa petomainen Krampus taas vastaavasti vie erityisen tuhmat lapset mukanansa. Kannattaa siis vastaisuudessakin pysytellä kilttinä, ellei halua Krampusta ovensa taakse.


Joulupäivänä suunnittelimme alunperin lähtevämme Dachsteinin jäätikölle hiihtämään, mutta keliennusteet näyttivät pilvistä ja erittäin tuulista keliä ylös. Dachsteinin nettisivuilta kannattaakin aina ennen lähtöä tarkistaa jäätikön keli, laaksossa voi olla varsin mukavaa ja leppoisaa, mutta ylhäällä riehua lumimyrsky.

Joten päätimme käydä aamulenkillä laaksossa ja lähteä iltapäivällä ainoastaan kävelemään jäätikölle. Dachsteinin jäätikköhissin ala-asemalle pääsee kätevästi bussilla - busseja kulkee noin kerran tunnissa ja matka kestää puoli tuntia. Ramsaun Wintercardilla ja viikon latulipulla saa kulkea Ramsaun ja Scladmingin välillä kulkevilla busseilla 1 eurolla, joten välillä busseissa on ruuhkaakin. Samaan bussiin meidän kanssa tuli perhe, joilla oli mukanaan pari kelkkaa. Varsin houkutteleva vaihtoehto sekin paluumatkaksi, hissin ala-asema kun on 1700 metrissä ja metsän siimeksessä laskeutui laaksoon useampiakin kävely- ja laskettelurinteitä.

Siellä se yläasema siintää

Hissimatka Dachsteiniin on varsin kunnioitusta herättävä kokemus. Korkeussuunnassa hissi nousee liki 1000 metriä ja jyrkimmillään 80% nousukulmalla. Menomatkalla meinasikin olla rystyset valkoisena tämmöisellä tasamaa-asukilla, joka oli ensimmäistä kertaa yli 1000 metrin korkeudella merenpinnasta. Samaan aikaan kun ala-asemalla varoitettiin yli 22m/s tuulesta ylhäällä ja kaikki jäätikön laskettelurinteet ja -hissit olivat suljettuja, niin kyllähän se pukkasi syke nousemaan pelkästä jännityksestä.

Sky Walk, 250m pudotus suoraan jalkojen alla

Glacier Gap
Kimmo, maailmanvalloittaja

Ylhäällä olikin todella kova tuuli, joka heilutti aitoja, tuiskutti kasvoille kovia jääkiteitä ja sai riippusillallakin olon varsin huteraksi. Välillä tuntui, ettei eteenpäin pääse millään. Näkymät olivat kuitenkin mahtavia, varsinkin jäätikön yli Ylä-Itävallan suuntaan. Ladut ja rinteet olivat priimakunnossa, odottaen vain parempaa keliä ja käyttäjiä. Onneksi pahimmasta myräkästä pääsi turvaan Ice Palaceen, jonka käytävät ja jääpatsaat olivat varsin vaikuttavia.

6 metriä jäätä pään päällä, todella rentouttavaa

Hoher Dachstein

Jäätikköravintolassa nautitun lounaan jälkeen oli jo aika suunnata alas Ramsaun kylään. Iltapäivän aikana keli oli lämminnyt laaksossa sen verran paljon, että paikka paikoin ladut alkoivat kulumaan puhki lumen vähyyden takia. Vaikka aurinkoisista päivistä onkin ollut ihanaa nauttia, tuleville päiville pitää alkaa keksimään uusia aktiviteetteja, ellei lunta ala pikkuhiljaa satamaan...

2 kommenttia:

  1. Siellä näyttää olevan varsin talviset olosuhteet, Oulussa satanut vettä koko joulun ajan. Lenkin jälkeen saanut kuivatella kamppeita pari päivää.
    Hyvää Uutta vuotta ja kiitokset mainiosta blogista.

    VastaaPoista
  2. Pakko myöntää, kateeksi käy :)

    VastaaPoista