Parasta testaamassa?

Specializedin "Test the best" -kiertue rantautui tänä viikonloppuna tänne Pohjanlahden perukkaankin ja tottahan sitä pitää käydä silloin testaamassa, mitä yhdellä maailman johtavalla maastopyörien valmistajalla on tarjota. Itselläni on ollut jo pitkään jotenkin nihkeä suhtautuminen Spessun pyöriin, minulle se on pyörämerkkinä vähän niinkuin autoista VAG-farmarit - jokainen insinööri hommaa sellaisen, kun rahaa on ja se on kuulemma hyvä. S-Works on sitten se audiversio tosi sporttisille, kun Visassa on oikeasti pitoa. No, vakavasti ottaen ihan ok pyöriä varmasti ja hyvinhän kyseinen firma on niitä onnistunut työntämään voittavien kuskien alle, joten täytyyhän se käydä itsekin kokeilemassa, mistä on kyse.

Onhan minulla itselläkin ollut Specialized, kun palataan ajassa tarpeeksi taaksepäin, eli tuonne 2000-luvun alkupäähän. Stumpjumper FSR oli ensimmäinen täysjoustoni ja varsin mukava laite olikin. Vähän kuitenkin sellainen hajuton ja mauton, joten se sai lähteä kiertoon. Pyöräily on ennen kaikkea tunnelaji, joten kalusto myös sen mukaan.

Loppupäivä töissä ei tuntunut kuluvan millään ja lopulta karkasin jo hieman etuajassa kohti Virpiniemeä. Paikalle päästyäni yllätyin näkemästäni, esittelypiste oli tehty melkoisen viimeisen päälle. Holtiton määrä erilaisia huippuvarusteltuja pyöriä roikkui korjaamoteltoissa orressa, keskellä aluetta oli pöytä katettuna eväillä ja kahvitarjoilulla ja mekaanikot odottivat jo valmiina pääsevänsä säätämään pyöriä kohdilleen testaajia varten.

Specialized Venge Pro Race Force

Ensimmäisenä valitsin testiin Specializedin maantiekaluston huippumallin Vengen. Force 22:illa ja Rovalin kuitukiekoilla vaaka näytti 7,41 kiloa ilman polkimia, joten odotukset olivat melko korkealla. Tähän väliin todettakoon, että ohuesti jäi harmittamaan, että Tarmaceista ei ollut riittävän suuria malleja tarjolla, sillä niistä punnittiin alle kuuden ja puolen kilon lukemia ilman polkimia. Olisihan se joskus kiva kokeilla tuollaista "laittoman" kevyttä fillaria.

Specialized Venge Pro Race Force

Ensi silmäyksellä Venge vaikutti melko matalalta ja sen myös mittanauha vahvisti. Vaikka runko olikin kokomerkinnältään 61cm, niin silti keskiöstä satulatolpan klamppiin oli vain 58cm. Samoin etupää oli erittäin matala, joten pitkäjalkaiselle ihmiselle runko oli melko kehnon mallinen. Vengen emäputken seutu on vielä muotoiltu siten, että ulkonäkösyistä siihen ei vain voi laittaa mitään kahden sentin spacer-pinkkaa, joten ajoasento jää melko matalaksi.

Venge oli vakuuttavan tuntuinen heti ensi polkaisuista lähtien. Runko on todella jäykkä ja se vastaa sopivan hätäisesti kaasuun. Suoralla tiellä laite kulkee, kuin juna ja se oli todella vakaan oloinen ajettava. Tiukoissa, nopeissa käännöksissä Venge ei ehkä ollut aivan parhaimmillaan, sitä joutui kaarteeseen ajamaan melko aggressiivisesti verrattuna esimerkiksi omaan maantiepyörääni. Mäkeähän tuolla olisi myös mieluusti testannut, mutta Virpiniemen seuduilla ei ole juurikaan asvalttinousuja, joten jouduin tyytymään muutamaan lyhyeen, napakkaan mäkeen ja niitähän Venge kiipesi, kuten tuon painoiselta maantiepyörältä voi odottaakin.

Forcen kahvojen uudesta muotoilusta pidin todella paljon, ne ovat vielä mukavamman tuntuisen kämmenille, kuin edelliset kymmenenpykäläisten kahvat ja vaihtaminen oli tietysti merkille ominaista - tarkkaa ja napakkaa.

Plussat: 

+ Todella jäykkä ja vakaa runko

+ Sram Force 22:t

Miinukset: 

- Vähän epämääräinen ohjaustuntuma

- Melko matala raami 61-senttiseksi.

Missä ajaisin?

Kovavauhtinen kohtuullisen suoraviivainen maantiekisa. Esimerkiksi Alvajärven ympäriajoon tämä voisi olla aika makea laite.

Specialized S-Works Stumpjumper FSR 29

Sitten olikin jo aika päästä itse asiaan ja maaston puolelle. Vengen jälkeen sopivaa vastapainoa tarjosi Stumpjumperin S-Works -malli. 130mm joustoa kummassakin päässä ja karvan alle 12 kiloa massaa ilman polkimia lupailivat jonkin verran jyhkympää kyytiä. En edes muista, koska olisi viimeksi ajanut noin painavalla maastopyörällä, joten suhtauduin asiaan hieman epäillen.

Specialized S-Works Stumpjumper FSR 29

Yllätys oli, että Stumpjumper olikin paljon herkemmän oloinen ajettava, mitä vaaka olisi antanut olettaa. Se kiipesi Virpiniemen harjujakin vallan siedettävästi ja neulaspolullakin sillä oli erittäin kiva kaahailla. Mutta varsinainen hauskuus alkoi vasta, kun ajoin likemmäs Runtelin harjua ja pääsin myllyttämään muutaman lyhyen laskupätkän. Sitähän tunsi hetkittäin, niinkuin osaisi muka ajaakin alamäkeä. Stumpjumper vaan söi niin hienosti kaikki patit maastosta ja rohkaisi vetämään vielä vähän kovempaa.

Osat olivat suurimmaksi osaksi jälleen kerran parasta, mitä pakasta löytyy, Kashimakuorrutettua Foxia molemmissa päissä, Sramin XX1:siä ja Rovalin kuitukiekkoja ei voi suuremmin moittia tuollaisessa käytössä. Sen sijaan jarrut olivat kiltistikin sanottuna vaatimattoman oloiset tämän tasoiseen pyörään. Formuloissa ei ollut minkäänlaista tuntumaa ja jarrutustehokin oli varsin onneton. Onneksi Stumpjumper ei paljoa alamäissä jarrun hiplaamista tarvinnut, joten noillakin selvisi hengissä.

Rungon suunnittelu oli jälleen Specializedille ominaista mäyräkoiramallia. XL-kokoisessakin rungossa satulaputki oli vain 52cm, mikä on onnettoman vähän pidempijalkaiselle kuskille. Esimerkiksi omassa Highballissani vastaava mitta on vähän reilu 57 cm. Kun keskiöstä satulan päälle pitäisi saada 86 cm etäisyyttä, niin tuo viisi senttiä on aika ratkaisevassa roolissa. Kyllähän se tuntuu kohtuuttomalta laittaa yli 400-millistä tolppaa kuiturunkoon ryskättäväksi, eikä se myöskään näytä kovin hyvältä.

Plussat: 

+ Erittäin hyvin toimivaa joustoa molemmissa päissä

+ Ajamisen hauskuus oli aivan omaa luokkaansa.

Miinukset: 

- No, onhan se ylipainoinen, jos olisi oikeasti kiire myös ylämäkeen.

- Todella matala XL-kokoiseksi rungoksi
- Formulan jarrut

Missä ajaisin?

Ottaisin Stumpjumperin mieluusti mille tahansa rauhallisen tahdin maastolenkille johonkin paikkaan, missä on paljon kivikkoista singletrackia ja mukavia laskuja. Esimerkiksi Syötteen reitit olisivat oikein mainoita Stumpjumperille.

Specialized Epic Marathon Carbon

Koeajorupeaman viimeinen fillari oli se ehkä minulle ominaisin laite, maratonkisoissa erittäin suosittu kuiturinkoinen 29" Epic. Jälleen kerran rungon mataluus aiheutti pikkuisen ongelmia, vaikka satulan nosti aivan rajoittimeen asti, se jäi 5 mm liian alas minun normaaliin satulan korkeuteen verrattuna. En antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan baanalle vain!

Specialized Epic Marathon Carbon

Kyllähän Specializedin Brain on hieno keksintö. Ensimmäisenä hyökkäsin Annalankankaalle päin lähtevän kevyenliikenteenväylän nousuun ja eihän Epic anna yhtään periksi kummastakaan päästä, vaikka kuinka runnoisi putkelta. Sitten jo heti seuraavalla polkupätkällä kummassakin päässä on 100 mm smuuttia joustoa käytössä. Eihän Epic aivan Stumpjumperin tapaan syö röykkyjä poluilta pois, mutta onhan se käsittämättömän nopean oloinen laite. Vähän ehkä Epiciäkin vaivasi lievä ylipaino-ongelma, mutta kaikkea ei tietenkään voi saada samaan pakettiin. Eikä 11,45 kilon massa ilman polkimia vielä mikään aivan holtiton ole, mutta onhan siinä kaksi kiloa ylimääräistä nykyiseen kisakamppeeseen (polkimineen) verrattuna.

Myös Epicillä kävin ajamassa Runtelinharjun kivikoita ja kyllähän se siellä mukavasti meni, ei siinä ollut suuremmin mitään valittamista, joskaan ei mitään aivan käsittämättömiä hurraahuutojakaan syntynyt. Ihan itse tätäkin piti polkea, mikäli halusi saada ajovauhtia aikaan. Vaikea sanoa, tykkäisikö kello tästä laitteesta jäykkäperäistä enemmän joillain pätkillä, mutta itselle jäi Epicistä vähän sellainen välimallin fiilis. Se oli nousuissa melkein yhtä hyvä, kuin hyvä jäykkäperäinen ja röykkyisillä poluilla melkein yhtä hyvä, kuin hyvä täysjousto.

Plussat: 

+ Brain on loistava keksintö

+ Eri puolille runkoa piilotetut työkalut. Kuusiokoloavaimille, ketjutyökalulle ja pikalinkille oli omat kolonsa jo valmiiksi rungossa.

Miinukset: 

- Tämäkin oli erittäin matala XL-kokoiseksi rungoksi

- Ei ehkä aivan niin smuuttia menoa, kuin olisin täysjoustolta odottanut.

Missä ajaisin?

Ehkä mikä tahansa kotimainen marareitti olisi Epicille ominaista maastoa. Olisi mukava päästä kokeilemaan esimerkiksi Seinäjoen radalle, kuinka paljon nopeammin kierros menisi, kuin jäykkäperäisellä.

Mitä sitten kokonaisuutena jäi kotiin tuotavaksi? Erittäin paljon kokemusta taas yhden pyörämerkin tuotteista, mutta pahoin pelkäämältäni rahankululta taisin kuitenkin välttyä. Mitään aivan välttämättömän tuntuista hankintaa ei tullut tällä reissulla vastaan. Jos saisi Stumpjumper FSR:n jouston toiminnan yhdistettyä riittävän korkeaan runkoon ja puristettua alle kymmeneen kiloon, niin silloin oltaisiin lähellä...