Juoksuaika jatkuu...

Kun marraskuun lopussa jätin laput sisään Tukholman Maratonille, tuntui siltä, että on kaikki mahdollinen tila ja aika käytettävissä harjoitteluun. Yhtäkkiä viisi kuukautta on kulunut ja enää neljä viikkoa jäljellä. Viime hetken jännitys kasvussa ja samaan aikaan pitäisi vielä malttaa mielensä, ettei tee mitään typerää viime hetkellä. Vanha suomalainen viisaus hiihtopiireistä taitaa olla, että parasta henkistä valmistautumista on raudanluja fyysinen kunto. Viime hetkellä ei tarvitse panikoida, eikä suorituksen jälkeen selitellä, kun työt on tehty ajallaan. Ja tällä hetkellä tuntuma on se, että paremminkaan en olisi osannut tehdä, vaikka olisin kuinka säätänyt suuntaan tai toiseen.

Heti joulukuun alussa olimme hyvällä porukalla neljä päivää Ylläksellä, sain mahtavasti hiihtotunteja sisään ja kunto tuntui ihan kelvolliselta, vaikka hiihtotekniikka olikin normaalilla alkutalven tasolla. Siitä pääsin suoraan jatkamaan juoksun parissa ja kun vielä vuodenvaihteessa sain uudet tossut, niin harjoittelu oli mallillaan. Helmi-maaliskuun vaihteessa kärsin viikon verran kuumeilusta, mutta siitäkin pääsin hyvin uudelleen jaloilleen ja huhtikuun alkuun mennessä tennari oli taas aivan hyvässä vauhdissa.

Huhtikuun alun etelän leiri tuli juurikin oikeaan paikkaan, sain sieltä askeleeseen todella paljon uutta lentoa, kun pääsin joka päivä juoksemaan mitä parhaissa olosuhteissa. Ja, kun Suomessakin alkoi vielä asvaltit näkymään heti tuon reissun perään, niin pääsin jatkamaan suoraan samasta vauhdista. Nyt, kun takana on niin omaan ennätysaikaan juostu puolimaratonmatka kotinurkissa, kuin myös kolmenkympin lenkki yllättävän kepeällä askeleella, niin pahin jännitys hengissä selviämisestä alkaa hälvenemään. Sen verran vauhtiakin on tullut lisää, että 2008 juostun puolimaratonin vähän yli parin tunnin ajasta suli kevään lumien mukana liki 14 minuuttia pois ja nyt ne lukemat kirjoitetaan 1:46:17.

Alustavasti tuumin ilmottautuessa, että 500 kilometriä harjoittelua olisi sopiva määrä ennen määräaikaa. Tähän mennessä Polarin treenikalenterista löytyy 459,5 kilometriä ja vähän yli 49 tuntia käytettyä aikaa, joten senkin suhteen olen osumassa tavoitteisiini. Harjoitusten pituus vaihtelee alkupään 7-8 kilometrin lenkeistä viime lauantain 30 kilometrin erittäin hikiseen siivuun. Lenkkien keskivauhdit ovat olleet kaikkea seitsemästä minuutista tuon puolimaraton-mittaisen ennätysjuoksun 5:04 vauhtiin. Kaikkiaan viimeisen puolen vuoden aikana on mennyt juuri hieman yli 300 tuntia liikunnan merkeissä, josta 36 tuntia kuntosalilla ja loput sitten suksilla tai pyörän päällä. Joten aika monipuolisella kuviolla olen koittanut hommia tehdä tavoitteen eteen.

Ja, vaikka töitäkin tavoitteen eteen on tehty, niin ilman loistavia varusteita tämäkään ei olisi ollut mahdollista. Ennen kaikkea nuo Mizunon Wave Nirvana 8:it ovat jotain aivan jumalaista tällaiselle hieman raskastekoiselle, vahvaa pronaatiotukea tarvitsevalle juoksijalle. Toinen, joskin huomattavasti pidemmältä ajalta tuttu, merkki on X-Socks. Tätä tavoitetta varten ostin sekä talvisukat, että kesää varten hieman kevyemmät Run Speed kakkoset. Vähän vielä himottaisi kyseisen merkin varrellisetkin sukat, mikäli keli on hiemankin viileämpi. Muutenkin olen juostessa ihastunut kompressiokamppeisiin, muunmuassa talvella hankitut 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ovat olleet aivan loistavat. Kokopolitiikkaan voin ottaa sen verran kantaa, että tällaiselle 197cm / 85kg melko pitkäjalkaiselle kaverille nuo medium tall (MT) -kokoiset ovat juuri sopivat. Mutta, mikäli omistaisin pohjelihasta vähänkin, niin sitten melkein hyppäisin LT-kokoon seuraavaksi.

Talvilaardistakin on luovuttu, kebabit, pizzat ja jopa asennusoluetkin olen pistänyt pannaan odottamaan kesäkuuta ja muutenkin olen koittanut vähän tuumailla, mitä sitä tuleekaan syötyä. Hyvän treenin kanssa kimpassa se näkyy jo liki neljä kiloa maaliskuuta pienempinä lukemina vaa'alla. Eihän sekään voi olla vaikuttamatta tämän hetkiseen hyvään tahtiin, eikä se varmasti tule haittaamaan sittenkään, kun kesäkuussa hyppään taas takaisin maastopyörän päälle ja koitan saada sitä kiipeämään mäkeen jollain tahdilla.

Nyt olisi muutama päivä hyvin ansaittua lepoa, sitten torstaina tiukka OTC:n harjoitusduathlon Valkiaisjärvellä ja loppuviikko taas rauhallisesti. Sitten eteenpäin onkin enää kahden viikon intensiivinen harjoitusjakso, millä koitan vielä vähän kerätä lisää vauhtia tossuun ja toisaalta vältellä enää mitään isompia virheitä. Viimeinen viikko meneekin sohvalla mentaaliharjoitellen ja elimiä venytellen. Perjantaina lennot Tukholmaan ja 1.6. irtoaa!