Santa Cruz aloitti täälläkin ne bileet, mutta ei raskaalla rockilla, vaan kevyellä kuidulla. Highball Carbon oli lopulta hammaskeijun vastaus täydellisen geometrian metsästykseen. Vaakaputki on vain viisi milliä lyhyempi, kuin Rigissä, eli parisenkymmentä milliä pidempi, kuin Salsassa. Takahaarukka on vielä Rigiäkin viisi milliä lyhyempi, mikä on jo 15 milliä pois Salsan vastaavasta mitasta. Kun vielä tähän lisätään matalalla oleva BSA-kierteinen keskiömuhvi ja varsin maltillinen 1224 gramman massa, niin siinähän se toivomuslista on täydellisesti toteutuneena.
Kunhan sopiva runkokandidaatti oli löytynyt ja mitatkin täyttivät hakuehdot, niin hankintaprosessi oli hyvin lyhyt ja helppo. Soitin Vesikon Janille Sportaxiin ja kysyin, josko XXL-kokoisen kuituraamin hankkiminen vielä tässä vaiheessa kautta olisi mahdollista. Jani selvitti asian hyvinkin pikaiseen ja kunhan itse vähän aikaa jahkasin asian kanssa ja sain Heliltäkin varauksetta puoltavan lausunnon, niin laitoin tilauksen sisään. Samaan pakettiin tuli vielä Cane Creekin ohjainlaakeri valmiiksi asennettuna ja varakorvake. Kun tilaus oli tehty, lähdimme itse Espanjaan ja Suomeen palattuamme runkokin oli jo Kempeleen Salessa odottamassa.
Runko tuli tavallaan liiankin nopeasti, koska minulla oli tavoitteena saada pyörä kasaan vasta joskus Tukholman maratonin jälkeen ja yhtäkkiä varaston nurkassa seisookin ehkä hienoin raami, mitä olen koko harrasteurani aikana nähnyt. Eihän sellaista voi siinä loputtomiin seisottaa tyhjän panttina, eikä vahaamistakaan riitä kovin pitkäksi aikaa.
Siitähän alkoi kiivas osien speksaaminen ja etsiminen pitkin Euroopan nettikauppoja. Voimansiirtoon mietin XX1:siäkin hetken aikaa, mutta kun olen jo ehtinyt ihastumaan 180-millisiin kampiin, niin enpä viitsinyt lähteä siitä lyhentämään. Kuitenkin yhden eturattaan systeemi kiinnosti sen verran, että päätin rakentaa 1x10 -systeemin Middleburn RS7:ista 32-piikkisellä UNO-rattaalla ja 11-36 -kymppipakasta. Mitään ohjureita en ajatellut alkaa virittelemään, vaan uskon Sramin uuden kakkostyypin X.0:n hoitavan homman ja pitävän ketjun paikallaan. Kun vielä kaapin perältä löytyi yksi käyttämätön titaaniakselinen Race Face Taperlock 107-millisellä akselilla, niin sellainen paikalleen ja voimansiirto alkoi olemaan valmis.
Koska Highballin takahaarukka on 142x12 -akselille suunniteltu, niin Salsassa ollutta DT 240S -napaista kiekkosettiäkin joutui vähän modifioimaan. Santa Cruzin mukana tuli jo DT:n akseli valmiiksi, joten takanapaan tarvitsin vain uudet päätykupit napaan. Mutta, koska symmetriasyistä mieli teki eteenkin samanlaista linkkua, niin sinne ostin sitten myös yhdeksänmillisen akselin ja uudet päätykappaleet napaan. Jos joku suunnittelee samanlaista konversiota, niin DT:n sivuilta löytyy PDF, josta löytyy kaikki tarvittavat palikat. Itse tilasin taakse kuppisarjan "HWGXXX0002193C" ja eteen "HWGXXX0001919S", sekä tietysti etuakselin.
Ohjainlaakeri olikin jo paikallaan ja keulan ja jarrut otin Salsasta, joten paketti alkoi olemaan kasassa putkiosia lukuunottamatta. Viimeisimmät maastopyörät olen rakentanut melko pitkälti Thomson-Syntace -linjalla, joten teki mieli keksiä siihenkin vähän vaihtelua. Toiseksi ehdoksi laitoin, että tolppa, stemmi ja tanko pitää löytyä samalta valmistajalta. Loppusuoralle päästiin 3T:n ja Eastonin kanssa, joista jälkimmäinen jotenkin vetosi merkkinä enemmän, eikä haissut lainkaan niin paljoa vanhojen maantiesetien isolla Visalla rakentamille maantiepyörille.
Ehkä vaihteeksi on ollut aivan viihdyttävää rakentaa maastopyörää osa illassa, kaikessa rauhassa. Istua kaffekupin kanssa säätämössä ja pohtia, mitä sitä pulttaisikaan seuraavaksi kiinni. Eihän tuolla työtahdilla mekaanikkona itseään elättäisi, mutta onhan se aivan hauskaa. Kuluneella viikolla se sitten kuitenkin lopulta tuli valmiiksi ja pääsin kokeilemaan valmista laitosta käytännössä.
Ensimmäinen fiilis oli, että ohjaamossa on ainakin tilaa. Ohjaustanko on holtittoman leveän tuntuinen ja melko kaukana. Muutamat putkelta ajetut pätkät kuitenkin osoittivat, että oikeaan suuntaan ollaan menty, tilan tuntu on mahtava myös jaloille. Johtuen matalasta keskiöstä, kohtuu pitkästä emäputkesta ja riser-tangosta, Santa Cruzissa ohjaustanko on korkeammalla satulaan nähden, kuin missään aiemmassa pyörässäni ja tuntuma on todellakin se, että ajan ohjaustangon takaa, en sen päältä. Toinen merkillepantava seikka on voimansiirron äänettömyys. Ketju ei hakkaa vähääkään, vaihteet vaihtuvat liki äänettömästi ja muutenkin koko vaihteistopaketti on äärettömän smoothin tuntuinen. Vielä, kun tähän lisätään Fillariosan viime talvena kohdilleen säätämä 100-millinen Fox, niin eihän tällä paketilla voi epäonnistua - eikä ainakaan ajaa hiljaa.
Vaikka olin pyhästi luvannut, että en aja maastopyörää ennen maratonin juoksemista tänä kesänä, niin kyllähän sekin lupaus meni rikki tänä viikonloppuna. Aurinko paistoi, polut oli kuivia, tuollainen laite nurkassa ja vielä loistavaa ajoseuraakin, niin minkäs teet. Satasen verran ehdin laitetta kokeilemaan pitkin Oulun ja Kempeleen polkuja ja eihän sitä fiilistä voi sanoin kuvailla. Näinhän sen vaan olisi pitänyt aina olla. Viisi vuotta kaksyseihin siirtymisen jälkeen löytyi viimein isopyöräinen, joka käyttäytyy siten, että viimeinenkin nostalginen tippa puntista ja silmänurkasta kakskuutosten suuntaan kuivunee. Aika näyttää.
Speksit:
|
Kempeleen maestro rakensi nyt sellaisen paketin, että hiljaiseksi veti. Hienoin uuden ajan maastopyörä, minkä olen nähnyt. Yksinkertaisen kaunislinjainen ja kevyt runko ja sitten nuo muut palikat vaan istuu siihen niin hienosti. Iso pyörä, joka oli kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus. Voimansiirto viehätti erityisesti, ei mitään jokapäiväistä tavaraa ja täydelleen sovitettuna paikalleen. Mikä parasta, näytti kulkevankin mallikkaasti metsän siimeksessä. Onnea hienosta pyörästä!
VastaaPoistaTämä on valtavan hieno. Kiva kokoonpano.
VastaaPoistaPöörät paranee aina vaan, peukku.
VastaaPoistaJos saat vielä pari tuumaa isommat kiekot jostain niin ei näytä enää hirveltä, 36" Black Sheeppiä odotellessa. :D
Omat tuunaukset suht vähissä, joten kuten ajokuntoinen kuski ja pyörä mutta kesälomalla Roissa ajetaan taas.
t Marko
Huh huh.. nyt tuli kyllä semmosta viestiä tiskiin että oksat pois. Millon tämä ohjus on ensimmäisen kerran viivalla?
VastaaPoistaKiitoksia kehuista! Kisaviivalla tuo lienee ensimmäisen kerran Kajaanin kesäkupin maastokisassa 8.6. (http://maastiskeza.blogspot.fi/2013/05/kesacup-2013.html), jos jalat ovat maran jäljiltä vähänkin ajokunnossa. Seuraavaksi mahdollisesti Levi 24:ssa, mutta sen jälkeen täytyy keräillä vauhtia jonkin aikaa ja luultavasti Finlandiassa pitäisi olla sitten ihan oikea kisadebyytti.
VastaaPoistaSulla on speksien mukaan tuossa 635mm:n tanko? Tuumailit että tanko tuntuu leveältä, joten olisi ihan mukava tietää että mihin perustuu nykytrendi että 29er:ssa tulee olla vähinään 700mm tanko.
VastaaPoistaSen verran täytyy tietysti sanoa tuohon tunteeseen, että olen aloittanut XC:n ajamisen silloin, kun tangot olivat maksimissaan 56cm leveitä ja nousukahvat violetteja. Siihen pohjaan verrattuna tuo on levein tanko ikinä...
VastaaPoistaTuosta nykyvillityksestä en oikein tiedä. Kyllähän se leveä tanko on varmasti tukeva ajaa ja lyhyen stemmin kanssa kimpassa ohjauksen nopeuskin on vielä aivan siedettävällä tasolla. Pitäisi joskus kokeilla ihan kunnolla, että osaisi sanoa.
Pientä varustespeksausta näin talven pimeimpinä hetkinä... Oletko tyytyväinen Cresteihin käytössä? Käsittääkseni et ole kaikista pienin kaveri ja nuohan ovat aika kepoiset kehät?
VastaaPoistaKiinnostaa että ovatko nuo sinulle ihan kisakiekot vai meneekö noilla kaikki ajot kisoista treenien kivikkopieksäntään? Mietin tässä että saako noista Cresteista monikäyttöisiä kiekkoja..
Enhän minäkään mikään kovin raskas kaveri ole pituudesta huolimatta, noin 85 kiloa on elomassaa. Ja toisaalta en ole myöskään mikään aivan reippain kivien kolistelija, vaikka kisoissa ja kovavauhtisilla lenkeillä en kyllä juuri väistelekään.
VastaaPoistaMinulla ei ole muita kiekkoja Santa Cruziin, kuin nuo Crestit, joten niillä olen paukuttanut kaiken mahdollisen. Ja ennen Highballia ne olivat jo Salsassa ja tällä hetkellä ne ovat talvisinkulassani, joten ne ovat päässeet aivan ympärivuotiseen käyttöön.
Olisiko noille tullut joku likemmäs viisituhatta kilometriä maastoa tähän mennessä, eikä minulla ole ollut Cresteistä mitään pahaa sanottavaa. Kiekot tulivat aikanaan Actionsports.de:ltä ja sen jälkeen löysäsin ne ja kasasin uudelleen kotona. Sen koommin noihin ei ole tullut mitään muuta korjattavaa, kuin yksi katkennut pinna, jonka vaihdoin lennosta ja rihtasin uudelleen.