torstai 29. maaliskuuta 2012

Ronde Van Vlaanderen 2012: Matkustamista ja energiatankkausta.

Se on taas kevätklassikoiden aika, joten Belgia kutsuu pyöräilyn ystävää. Ammattilaispyöräilyn hienoimmat kilpailut ajetaan tähän aikaan vuodesta Belgian ja Pohjois-Ranskan alueella. Paikallinen kevätkeli, eli toistakymmentä astetta lämmintä ja auringonpaiste on kevättä malttamattomana odottavalle fillaristille mainio maantiekauden avaus.

Keväinen Belgia ilmasta
Lensimme Blue1:n kyydissä Oulusta Tukholman kautta Brysseliin ja siitä junalla Oudenaardeen, joka on jo pitkään ollut Flanderin alueen pyöräilyn keskipiste ja tänä vuonna se saa kunnian toimia myös Ronde Van Vlaanderenin maalikaupunkina. Matkalla kaikki sujui kuin tanssi. Lennot olivat etuajassa perillä, Brysselissä lentokenttävirkailija toi fillarit matkalaukkuhihnan viereen juuri, kun olimme saaneet edes normaalit laukut haltuumme ja junassakin pyörälaukkuihin suhtauduttiin todella ymmärtäväisesti. Vaikka blokkasimme käytävän laukuilla, niin konduktöörikin totesi, ettei asiassa ollut mitään ongelmaa ja kiipesi viereisen penkin kautta ohi.

Junailua
Päivän ohjelmaan ei matkustamisen lisäksi ole kuulunut juurikaan muuta, kuin syömistä. Tulevan lauantain koitos, eli 250 kilometrin turistiversio Ronde Van Vlaanderenista vaatii sen verran energiaa, että muutaman päivän saa aivan huoleti tankata erilaisia herkkuja. Se on oikeastaan yksi tämän lajin hienoista piirteistä, että reissuilla saa aina syödä kaikkea hyvää ja paljon.

Hyviä hiilareita (niitä nopeita)

Seuraavan viikon vietämme Janin ja Harrietin vieraina Riverside Guesthousessa, missä olemme jo aiemminkin asuneet. Paikka on jo edellisinäkin vuosina ollut liki täydellinen tukikohta harrastajalle, onhan siitä aivan kivenheitto kuuluisimmille Ronden ratkaisupaikoille. Päivittäisille lenkkireiteille mahtuvat niin kaikki legendaarisimmat nousut, kuin raskaimmat mukulakivipätkätkin. Tänä vuonna sijainnista tuli vielä entistäkin parempi, kun Ronden maali tuli noin 10 kilometrin päähän, joten ammattilaisten kilpailun seuraaminen on todella vaivatonta. Myös lauantaina, kun olemme suorittaneet oman urakkamme, voi lyhyt ja helppo kotimatka Schelde-joen rantaa pitkin tuntua aivan hyvältä...

Janin ja Harrietin luona on jo vuosia vieraillut pyöräilijöitä, joten he osaavat pitää huolta niin harrastajien teknisistä tarpeista, kuin myös ravinnostakin. Pari vuotta sitten, kun ajoin ensimmäistä kertaa Ronden läpi, Jan syötti kaksi päivää puoliväkisin ruokaa siihen malliin, että ainakaan tankkauksen puutteesta reissu ei jäänyt kiinni. Myös palautusateria, grillattua lammasta lisukkeineen, oli niin kohdallaan, ettei parempaa enää voi toivoa.

Jessie, pyörävahti
Nyt, kun matkapäivä on pulkassa, laukut kannettuna sisään, aivan loistava illallinen nautittuna ulkona terassilla pimenevässä illassa ja muutama paikallinen lähipanimoiden tuote nautittuna, ovat odotukset tulevan viikon osalta melko korkealla. Tietysti päällimmäisenä pyörii erittäin positiivinen jännitys lauantaista ja sen tuomasta fiiliksestä.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kimmon kiekkopaja

Kun rakensin Salsan kolmisen vuotta sitten, niin päätin viimein opetella myös kasaamaan kiekkoja. Se oli yksi viimeisistä kohteista pyörän säätämisessä, mihin en siihen mennessä ollut tohtinut kajota. Sen jälkeen on tullut muutamakin kiekkopari oiottua ja rakennettua ja nykyään ei tarvitse enää elää sen varassa, mitä kaupoista sattuu löytymään.

Eräs itärajan sankari on rakennellut talven aikana erittäin tyylikästä Scandalia ja siihen piti sitten saada siniseen teemaan sopivat kiekotkin. Merliniltä tilattiin aihioksi siniset Hope Pro II Evot + mustat DT Competitionit + mustat ZTR Crestit -setti, mutta niihin piti vielä vaihtaa kirkkaat nippelit sinisiksi - tottakai.

Mittailin kiekkojen kireydet ennen purkamista ja yllätys oli melkoinen. Ei noihin "valmiisiin" paketteihin aina voi kovin kovasti luottaa. Kuten alla olevat kuvat näyttävät, niin etukiekko oli kasattu melko epätasaiseen kireyteen ja takakiekko oli vedetty reilusti ZTR:n suosituksia kireämmälle. Kun ZTR suosittelee Crestille pinnojen kireydeksi noin 100 kgf:n luokkaa, niin Merlinin jäljiltä vetopuolella (oikealla) oli keskimäärin 142 kgf:n jännitys.  Holkittamattomalle kehälle olisi saattanut käydä hullusti, jos tuolla olisi lähtenyt suoriltaan kivikkoon ryskäämään. Samoin edessä oli pahimmillaan 123 kgf:ään kiristetty pinna, ja vieressä heti noin 65 kgf:n kireyksissä olevat pinnat. Tuollainen yksittäinen jännityspiikki ei myöskään tiedä kovin hyvää kiekon kestolle pitkän päälle.

No nyt pitäisi kiekkojen oleman tasakireyksissä ja muutenkin aivan tyylikkäät. Viikonloppuna ne pääsevät oikeaan käyttötarkoitukseensa - talvipoluille PK Teamin hankiajolle.





Alla kiekkojen kireydet mitattuna Park Tool TM-1:llä. Punainen käyrä osoittaa oikean puolen pinnojen kireyden, sininen vasemman puolen.

Etukiekko Merlinin jäljiltä
Etukiekko Kimmon tekemänä

Takakiekko Merliniltä

Takakiekko Kimmon tekemänä

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kuusamo Grand Tour 2012 17.3.2012

Yli sata kilometriä matkaa jossain Venäjän rajan kieppeissä. Lunta, pakkasta ja pikkuteitä metsän keskellä... Mahtavaa! Tuollaisissa puitteissa järjestettiin ensimmäinen Kuusamo Grand Tour, johon onneksi lähdimme mukaan. Startti oli lauantaiaamusta yhdeksältä ja Kuusamon keskustasta lähdimme lentokentän rajaa hipoen kohti itärajaa. Vauhti oli leppoisa ja tunnelma muutenkin hyvin rento. Tiet olivat talviseen tapaan lumiset ja paikka paikoin pikkuisen jäisetkin, mutta pinta oli yllättävän tasaista ja hyvää ajaa.

Huolto oli myös järjestetty aivan viimeisen päälle. Koko reissun ajan mukana tuli huoltoauto ja evästä oli tarjolla siihen tahtiin, että jossain vaiheessa alkoi jo epäilyttämään, että päivän energiatase jää reilusti positiiviselle puolelle. Vielä, kun puolessavälissä söimme todella maittavan kalakeittoaterian, niin ei siellä ainakaan nälkä päässyt tulemaan! Reissun kruunasi vielä saunat ja loistavat sapuskat Hotelli Kuusamossa.

Bankettiosastolla järjestävällä seuralla on vielä vähän kehittämisen varaa. Sedät kävivät sekunnissa saunassa ja parhaat olivat jo syöneetkin ennen, kuin me olimme edes ehtineet ensimmäisiä palauttavia ohrapirtelöitä nauttimaan. Illan kuluessa pääjoukko oli jo harventunut niin lujasti, että palauttelujamit piti hoitaa pelkästään kahden hengen irtiotolla. Onneksi Piste Rukalla ja YleX:ltä tuttu Matti Airaksinen järjestivät melko railakkaat lauantai-illan ysärihipat tähän tarkoitukseen.

Mittariin tallentui 110,6 km (sisältäen siirtymät hotellille), aikaa meni kokonaisuudessaan 6:28, josta ajoaikaa 5:08. Nousumetrejä kertyi 600. Helillä keskisyke oli 129 bpm ja energiaa paloi 3347 kcal, Kimmolla vastaavasti 99 bpm / 2619 kcal.

Kiitokset tapahtuman järjestäneelle Cyclokselle, lisää tätä ensi vuonna! Enemmän infoa ja höpinöitä tapahtumasta Fillari-lehden foorumilla

Ridley ruokatauolla. Kuva: Petri Pesonen

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Talvipolkujen pöllyytystä

Eilen meidän ruokakunta suuntasi kevään ensimmäiselle talvipolkukuutoselle, kun kerrankin oli semmoiselle aikaa ja kelikin oli mitä mainioin. Ainut rajoittava tekijä oli minulla kalenterissa oleva pilatestunti puoli seiskalta, joten aamupäivästä suuntasimme runsaan aamupalan saattelemana lähimmälle polulle.

Kempeleen polut ovat tänä talvena pysytelleet hivenen kapeina, joten pysyttelimme ensialkuun pelkästään takuupoluilla. Huoli oli kuitenkin turha, Köykkyrissä polut ovat upeassa kunnossa ja niitä riitti. Päätimme kuitenkin jättää iltalenkeillekin ajettavaa ja suuntasimme Murron ja Pikkaralan kautta Ouluun ja Maikkulan poluille. Otimme Maikkulasta kohtuu suoraviivaisen etenemisen polkuja pitkin kohti pohjoista Teknologiakylään asti ja palasimme rannan kautta takaisin etelään.

Kotipihalta kotipihalle aikaa meni kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 85km. Mittari tuosta ajasta pyöri noin viiden tunnin ajan, kun pidimme lenkillä pari evästaukoa. Noin neljän tunnin kohdalla loppui käsistä ja hartioista potku ja puolen tunnin päästä siitä myös jaloista. Kotimatka olikin sitten perinteistä taistelua, energiaa riitti, mutta voimaa ei. Pari tuntia lenkin jälkeen olo oli jo kuitenkin sen verran hyvä, että pilatestunnilla sai revitellä liki normaaliin tapaan.

Pizza on muuten hyvää, kun sitä nauttii uunituoreena suoraan Kotipizzan laatikosta aurinkoisella kaupan seunustalla kesken lenkin. ;-)