Santa Cruz aloitti täälläkin ne bileet, mutta ei raskaalla rockilla, vaan kevyellä kuidulla. Highball Carbon oli lopulta hammaskeijun vastaus täydellisen geometrian metsästykseen. Vaakaputki on vain viisi milliä lyhyempi, kuin Rigissä, eli parisenkymmentä milliä pidempi, kuin Salsassa. Takahaarukka on vielä Rigiäkin viisi milliä lyhyempi, mikä on jo 15 milliä pois Salsan vastaavasta mitasta. Kun vielä tähän lisätään matalalla oleva BSA-kierteinen keskiömuhvi ja varsin maltillinen 1224 gramman massa, niin siinähän se toivomuslista on täydellisesti toteutuneena.
Kunhan sopiva runkokandidaatti oli löytynyt ja mitatkin täyttivät hakuehdot, niin hankintaprosessi oli hyvin lyhyt ja helppo. Soitin Vesikon Janille Sportaxiin ja kysyin, josko XXL-kokoisen kuituraamin hankkiminen vielä tässä vaiheessa kautta olisi mahdollista. Jani selvitti asian hyvinkin pikaiseen ja kunhan itse vähän aikaa jahkasin asian kanssa ja sain Heliltäkin varauksetta puoltavan lausunnon, niin laitoin tilauksen sisään. Samaan pakettiin tuli vielä Cane Creekin ohjainlaakeri valmiiksi asennettuna ja varakorvake. Kun tilaus oli tehty, lähdimme itse Espanjaan ja Suomeen palattuamme runkokin oli jo Kempeleen Salessa odottamassa.
Runko tuli tavallaan liiankin nopeasti, koska minulla oli tavoitteena saada pyörä kasaan vasta joskus Tukholman maratonin jälkeen ja yhtäkkiä varaston nurkassa seisookin ehkä hienoin raami, mitä olen koko harrasteurani aikana nähnyt. Eihän sellaista voi siinä loputtomiin seisottaa tyhjän panttina, eikä vahaamistakaan riitä kovin pitkäksi aikaa.
Siitähän alkoi kiivas osien speksaaminen ja etsiminen pitkin Euroopan nettikauppoja. Voimansiirtoon mietin XX1:siäkin hetken aikaa, mutta kun olen jo ehtinyt ihastumaan 180-millisiin kampiin, niin enpä viitsinyt lähteä siitä lyhentämään. Kuitenkin yhden eturattaan systeemi kiinnosti sen verran, että päätin rakentaa 1x10 -systeemin Middleburn RS7:ista 32-piikkisellä UNO-rattaalla ja 11-36 -kymppipakasta. Mitään ohjureita en ajatellut alkaa virittelemään, vaan uskon Sramin uuden kakkostyypin X.0:n hoitavan homman ja pitävän ketjun paikallaan. Kun vielä kaapin perältä löytyi yksi käyttämätön titaaniakselinen Race Face Taperlock 107-millisellä akselilla, niin sellainen paikalleen ja voimansiirto alkoi olemaan valmis.
Koska Highballin takahaarukka on 142x12 -akselille suunniteltu, niin Salsassa ollutta DT 240S -napaista kiekkosettiäkin joutui vähän modifioimaan. Santa Cruzin mukana tuli jo DT:n akseli valmiiksi, joten takanapaan tarvitsin vain uudet päätykupit napaan. Mutta, koska symmetriasyistä mieli teki eteenkin samanlaista linkkua, niin sinne ostin sitten myös yhdeksänmillisen akselin ja uudet päätykappaleet napaan. Jos joku suunnittelee samanlaista konversiota, niin DT:n sivuilta löytyy PDF, josta löytyy kaikki tarvittavat palikat. Itse tilasin taakse kuppisarjan "HWGXXX0002193C" ja eteen "HWGXXX0001919S", sekä tietysti etuakselin.
Ohjainlaakeri olikin jo paikallaan ja keulan ja jarrut otin Salsasta, joten paketti alkoi olemaan kasassa putkiosia lukuunottamatta. Viimeisimmät maastopyörät olen rakentanut melko pitkälti Thomson-Syntace -linjalla, joten teki mieli keksiä siihenkin vähän vaihtelua. Toiseksi ehdoksi laitoin, että tolppa, stemmi ja tanko pitää löytyä samalta valmistajalta. Loppusuoralle päästiin 3T:n ja Eastonin kanssa, joista jälkimmäinen jotenkin vetosi merkkinä enemmän, eikä haissut lainkaan niin paljoa vanhojen maantiesetien isolla Visalla rakentamille maantiepyörille.
Ehkä vaihteeksi on ollut aivan viihdyttävää rakentaa maastopyörää osa illassa, kaikessa rauhassa. Istua kaffekupin kanssa säätämössä ja pohtia, mitä sitä pulttaisikaan seuraavaksi kiinni. Eihän tuolla työtahdilla mekaanikkona itseään elättäisi, mutta onhan se aivan hauskaa. Kuluneella viikolla se sitten kuitenkin lopulta tuli valmiiksi ja pääsin kokeilemaan valmista laitosta käytännössä.
Ensimmäinen fiilis oli, että ohjaamossa on ainakin tilaa. Ohjaustanko on holtittoman leveän tuntuinen ja melko kaukana. Muutamat putkelta ajetut pätkät kuitenkin osoittivat, että oikeaan suuntaan ollaan menty, tilan tuntu on mahtava myös jaloille. Johtuen matalasta keskiöstä, kohtuu pitkästä emäputkesta ja riser-tangosta, Santa Cruzissa ohjaustanko on korkeammalla satulaan nähden, kuin missään aiemmassa pyörässäni ja tuntuma on todellakin se, että ajan ohjaustangon takaa, en sen päältä. Toinen merkillepantava seikka on voimansiirron äänettömyys. Ketju ei hakkaa vähääkään, vaihteet vaihtuvat liki äänettömästi ja muutenkin koko vaihteistopaketti on äärettömän smoothin tuntuinen. Vielä, kun tähän lisätään Fillariosan viime talvena kohdilleen säätämä 100-millinen Fox, niin eihän tällä paketilla voi epäonnistua - eikä ainakaan ajaa hiljaa.
Vaikka olin pyhästi luvannut, että en aja maastopyörää ennen maratonin juoksemista tänä kesänä, niin kyllähän sekin lupaus meni rikki tänä viikonloppuna. Aurinko paistoi, polut oli kuivia, tuollainen laite nurkassa ja vielä loistavaa ajoseuraakin, niin minkäs teet. Satasen verran ehdin laitetta kokeilemaan pitkin Oulun ja Kempeleen polkuja ja eihän sitä fiilistä voi sanoin kuvailla. Näinhän sen vaan olisi pitänyt aina olla. Viisi vuotta kaksyseihin siirtymisen jälkeen löytyi viimein isopyöräinen, joka käyttäytyy siten, että viimeinenkin nostalginen tippa puntista ja silmänurkasta kakskuutosten suuntaan kuivunee. Aika näyttää.
Speksit:
|