Kymppitonnia, kakkua ja karttaa

Kona Kymppikerhoon!

Viime viikonloppuna oli juhlallinen hetki, kun ajoin ensimmäistä kertaa uutena ostamani pyörän yli 10 000 kilometriin. Useammallakin pyörällä on tullut ajettua yli 8000km, mutta jostain syystä kokoonpanot ovat siinä vaiheessa alkaneet aina vaihtumaan ennen kuin suurta rajaa olen ehtinyt ylittää. Tässäkin tapauksessa juhlin siis ainoastaan rungon kymppitonnia, osat kun ovat joko vanhempia (ja rutkasti ajetumpia) tai uudempia. Ja kymppitonnin ylittämisestä on tapana ollut leipoa kakku, tällä kertaa vadelmakermakakku banaani- ja mansikkarahkatäytteellä:

Nam...

Ostin ensimmäisen krossarin vuonna 2004 ja siitä lähtien olen ollut CX-pyörien suhteen liki yhden merkin nainen. Ensimmäinen Kona Jake The Snake oli runkokokonsa puolesta minulle hivenen iso, joten ajelut rajoittuivat lähinnä työmatkoille. Tämän jälkeen pidin pienen luovan tauon ja ajelin pari vuotta ihanalla sinisellä On Onen Il Pompinolla, joka hoiti kaikki roolit sinkulakrossarin ja katufiksin väliltä jo silloin kun täällä ei ajanut kiinteällä muut kuin minä ja pari karvanaamaista setämiestä.

Mieli kuitenkin veti kisakrossin pariin ja Il Pompino sai väistyä liki yhtä ihanan sinisen vuosimallia 2008 olevan Kona Jake The Snaken tieltä. JTS oli aivan mahtava pyörä, sillä ajoin ensimmäiset CX-kisani ja tutustuin yli 200km maantielenkkeihinkin. JTS olikin jo lähellä saavuttaa tuon maagisen kymppitonnin rajan, kunnes eräänä kylmänä talvipäivänä alkuvuodesta 2010 päässä napsahti ja huomasin taas käveleväni kohti Pyörä-Suvalan tiskiä päättäväisenä. Uusi runko oli saatava, ei-oota ei kertakaikkiaan hyväksyttäisi, ei edes projektityöryhmältä. Ensin näytti, että runkoa ei mistään enää siinä vaiheessa vuotta löytyisi, mutta niin vain Suvalan Jari sai minulle rungon ja keulan jostain hommattua. Ja niin helmikuun puolivälissä pakkasten paukkuessa siirtelin osia JTS:stä kaksi vuotta tuoreempaan Major Jakeen.

Kona Major Jake toukokuussa 2013

Näin reilu kolme vuotta ja kymppitonni myöhemmin Major Jake on kokenut JTS:n osalistan jäljiltä pientä, mutta merkittävää päivitystä, perusosien pysyessä samana. JTS sai jo aikanaan kahdet uudet kiekot, ohjaustangon, stemmin, satulatolpan, satulan, jarrut ja kammet. 105:n vaihtajat ja vaihdekahvat palvelivat JTS:ssä loppuun asti ja jatkoivat uraansa Major Jakessakin, vaikka sainkin kuulla pyykkinaruista Kimmolta pariinkin kertaan. Kunnes eräällä lenkillä oikea kahva löi tyhjää reilun 13 000 kilometrin jälkeen ja päädyin selaamaan nettikaupoista uusia vaihdeosia. Tilalle tuli Sram Rivalin takavaihtaja ja vaihdekahvat. Etuvaihtajana jatkoi pomminvarma 105, jolla on nyt takana yli 18 000km hellää ympärivuotista käyttöä.

Ikä ei ole tuonut rungolle muuta kuin pientä pehmenemistä, putkelta ajettaessa huomaa, että etuvaihtaja ottaa välillä kiinni ketjuun isoimmilla välityksillä. Ajotuntuma on kuitenkin edelleen samanlainen kuin kolme vuotta sitten: pyörän ohjaus on napakka, pienillä painonsiirroilla pyörää on helppo ajaa ja runko joustaa juuri sopivasti pienessä röykkyytyksessä.

Matkan varrella Major Jakella on tullut ajettua kaikkea kymppitemposta Ronde Van Vlaandereniin, Kuusamon Grand Tourista CX SM:iin ja VPCX:ään. Se toimittaa minulla keväisin ja alkukesästä maantiepyörän virkaa, kunnes keskemmällä kesää vaihdan alleen krossikumit ja lähden parhaille sorateille ennen krossikauden alkua. Ja talvella nastarenkaat takaavat, että leppoisia pyörälenkkejä voi edelleen ajaa, jos vain kuski maantien laidassa tarkenee. Painoa Konalla on krossivalmiudessa karvan päälle 8 kiloa ja maantiekiekoilla vähän alle.

Osat:

Runko	Kona Major Jake 49cm
Keula	AlphaQ CX
Ohjainlaakeri	FSA
Stemmi	Syntace 90mm
Ohjaustanko	3T Prima 199 42cm
Satulatolppa	Thomson Elite
Satula	Selle San Marco Aspide Glamour
Vaihdekahvat	Sram Rival
Etuvaihtaja	Shimano 105
Takavaihtaja	Sram Rival
Kammet	Sram Force 175mm 34-46T maantielle, 34-42T krossiin
Jarrut	Tektro CR720
Krossikiekot	DT RR1.1 + DT 240S + DT Comp
	Maxxis Mimo CX / Continental Cyclocross Speed
Maantiekiekot	Mavic Open Pro + Shimano Dura-Ace + DT Revolution
	Michelin Pro3 Race
Polkimet	Look Quartz

Rastia mä metsästän

Viikonlopun jälkeen olikin sitten hyvä hetki kaivaa maastokiekot varastosta ja pistää jäykkis-Giant pyöräsuunnistusmoodiin maanantaisia pyörärasteja varten. Vuorossa oli sprinttirata Lämsänjärven ympäristössä ja minun ensimmäinen virallinen maastolenkki tälle keväälle. Itse suunnistus meni hyvin, en tehnyt kuin yhden pummin reitinvalinnassa ja vain pari pientä haparointia. Matkaa kertyi 7 kilometriä aikaan 20:11, sykkeen pysytellessä siitä 14 minuuttia maksimialueella ja vasta viimeisten minuuttien aikana alkoi jalka painamaan. Hyvin lupaavaa siis, tämä oli ensimmäinen maksimitreeni tälle keväälle. Vauhdin suhteen tilanne on huonompi, talven rikkonaisuus sairastelujen takia vei peruskunnolta pohjan ja viimeisen silauksen teki Espanjan reissulta tuotu vatsatauti. Tilanne paranee kuitenkin lenkki lenkiltä, joten eiköhän tässä vielä kisaviivallekin ehditä tälle kesälle.