Täydellinen sunnuntai

Syksy kääntyi talven puolelle eilen sunnuntaina, kun kelloja käännettiin ja talviaika alkoi. Kempeleen lakeuksillekin ensilumi ehti maahan viikon aikana ja loppuviikon pakkasjakso piti huolen kurakoidenkin jäätymisestä lumen alla. Öisin pakkanen kiristyi jo -5 - -10 asteen lukemiin, päivällä ollen vain 0 - -3 astetta. Puut muuttuivat valko-harmaiksi kuurasta ja kaikkialla on nyt kaunis parin sentin lumikerros peittämässä mustaa maata.

Kaikilla ihmisillä on jokin resepti omaan täydelliseen päiväänsä. Joillain se on shoppailua, toisilla löhöilyä, minulla se on metsässä samoilua, pitkään ja hartaasti. Varsinkin sunnuntait ovat hyviä päiviä täydelliselle pääntyhjennykselle ja aistien täyttämiselle, silloin harvemmin on kiire minnekään ja alkuviikko sujuu automaattisesti hymy huulilla.

 

Pohjoisessa pakkasherra
polun pohjat kovettaa
jänkä kantaa kevyesti
kumiterin kulkevaa

Eilen oli yksi täydellinen sunnuntai lisää. Kävimme pitkällä maastolenkillä ihailemassa Isokankaan ja Kalimenlammen ympäristön tomusokerin kaltaista kuorrutusta, jäätyneitä lampia ja voimalla virtaavaa Kalimenojaa. Ajoimme ensin Kempeleen polkujen läpi Juurussuolle ja Madekosken sillan kautta Oulujoen yli. Pilpasuon luontopolun ohitimme soratietä pitkin suuntanamme Isokankaan kauniit kangaspolut, jäiset juurakot ja lumiset pitkospuut. Täydellistä metsän siimeksessä vallinnutta hiljaisuutta rikkoi vain kahden maastopyöräilijän renkaiden tömähdykset, jäätyneiden lätäköiden rapsahtelut, hengästynyt hihkuminen ja harvakseltaan kuulunut linnunlaulu. Kaikkialla oli valkoista, poluilla vain parit kengänjäljet ennen meitä, kahdella laavulla tulet loimusivat makkaranpaistajia houkutellen ja kaikki tämä vain 16 kilometriä itään Rotuaarin pallosta.

Uusia opasteita Isokankaan alueella

Isokankaalta päätimme lähteä Kalimenlammen kautta Kuparisen polulle, jonka juurakot ja kivikot tarjosivat jumppaa koko rahan edestä. Kuparisen polku ei ole niitä helpoimpia kesäkelilläkään, mutta nyt jäiset juurakot ja vanhat lahot pitkoset testasivat temppuvalikoimaa oikein urakalla. Päivä alkoi jo hämärtymään, kun suuntasimme kohti Hiukkavaaraa ja viimeisiä polkuja. Haapalehdosta eteenpäin taskusta kaivettu ohjaustankovalo olikin jo tarpeen ja viimeiset kolme varttia kotiin ajelimme pyöräteillä nautiskellen väsymyksestä ja hienoista fiiliksistä. Matkaa reissussa tuli 75 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia.

Päivän kruunasi sauna ja herkullinen ruoka, joka valmistui saunomisen aikana uunissa: porsaan yrttistä ulkofilettä ja hunaja-yrttijuureksia. Jälkiruoaksi vielä kaura-omenapaistosta ja kaksi väsynyttä, kylläistä ja onnellista ihmistä kääriytyi vaali-iltaa hetken seurattuaan peiton alle odottamaan uutta viikkoa.