tää on tää kun teltta pannaan katon alle kuivumaan
kesäheilat hyvästellään, hyvästellään poutasäät
tää on tää kun puutarhoissa omput oottaa ottajaa
Se on sitten taas syksy. Kesän kisat on ajettu ja aika miettiä, mille sitä taas alkaisi. Onneksi työnantaja on ystävällisesti pitänyt huolen tuosta tekemisen miettimisestä viimeisen pari kuukautta varsin kiitettävästi, joten muun harrastamisen suhteen on päässyt varsin helpolla. Kisaa olen ajanut oikein kunnolla viimeksi Mielakassa XC SM:issä, ellei Alvajärven maantielenkkiä lasketa kilpailuksi.
Vaikka yleensä syksyn tulo harmittaa isolla V:llä, niin jotenkin tänä syksynä on erilainen fiilis. Ehkä juurikin siksi, että loppukesä jäi niin vaisuksi, että kaikki muutos on tervetullutta. Ja toisaalta tuohan syksy aina mukavasti lupauksia tulevasta kaudesta, intoa treenien suunnitteluun ja vaihtelua lajivalikoimaankin. Kunhan tässä suunnitelmat selkenevät, niin tulen kirjoittelemaan ensi talvena vähän enemmänkin harjoitteluasioista omalta kantiltani.
Sitä odotellessa viime viikonlopun syysretkifiiliksiä...
 |
| Köykkyristä itään |
 |
| Uimarannan pukukopilla oli jo hiljaista... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti