Cannondale on aina osannut tehdä vetävän näköisiä pyöriä ja Sram Forceilla ja Avidin BB7 Black Ultimate-jarruilla varustettu SuperX ei ollut poikkeus. Kokonaisuutena pyörä oli varsin valmiin oloinen paketti, 48cm kokoiselle pyörälle punnittiin painoa 8,7kg ilman polkimia, joten pienellä viilauksella ja kevyemmillä kisakiekoilla tuosta saa alle 8 kilon kisakrossarin. Korkealaippaiset ensiasennuskiekot eivät perinteisesti ole sieltä kalliimmasta päästä, mutta vaikuttivat varsin kelpo käyttökiekoilta työhuoneessa pyöritellessä.
Joten enempiä ihmettelemättä oli aika siirtyä itse testiin ja krossarin kanssa pihalle. Oma satula ja polkimet paikalleen, ajovaatteet päälle ja pihalle. Vaikka viime talvena testatessani Cannondale SuperX Carbon Rivalia arvostelin hieman sen epävakautta, niin tässä tämänkertaisessa Cannondalessa ei ollut häivääkään vastaavasta. Heti pyörän päälle hypättyäni huomasin, että SuperX:n levyjarruversio on todella vakaa, sillä pystyi heti ajamaan vaikka ilman käsiä ja kääntymään pienessä tilassa ympäri. Geometriataulukot eivät tähän osanneet kertoa syytä, joten jokin muu lienee muuttunut parempaan suuntaan.
Joka tapauksessa, pyörä tuntui tällä kertaa kotoisalta heti ensi metreistä lähtien. Se kiihtyi todella helposti, oli selkeä ohjattava ja todella sivuttaisjäykkä. Polulla Cannondale etenee vakaasti ja runko suodattaa sopivasti suurimpia röykkyjä ja juuria. Rungon litteäksi muotoiltu vaakaputki takasi myös sen, että pyörä oli myös helppo heittää olalle juoksupätkiä varten. Odotukset siis nousivat ja aloin oikeasti miettimään, että fillari sopisi hyvin ajopaidan väriin.
No, pysähtyykö se?
Aikani kirmailtuani ylämäkeen pyörällä ja pyörä olalla oli vuoro etsiä ne jyrkimmät rinteet ja testata jarrujen toiminta. Vannejarruilla voi tulla vastaan se, että pyörän runko antaa kovissa jarrutuksissa vähän periksi, jolloin jarrutusteho ei ole paras mahdollinen. Samoin likaiset ja märät vanteen jarrupinnat aiheuttamat omat ongelmansa, vaikka jarrupalat olisivatkin kunnolliset ja säädöissään. Jyrkät alamäet aiheuttavatkin usein lieviä sydämentykytyksiä, kun aina ei tiedä kuinka hyvin pyörä pysyy lapasessa.
Mutta Cannondalen levyjarruilla näitä asioita ei tarvinut murehtia. Pyörän sai pysäytettyä jyrkässäkin alamäessä ja vauhtia oli helppo rajoittaa kovavauhtisella kivituhkabaanallakin. Tässä pyörässä on selkeästi samaa, mitä haen maastopyöriltänikin: niin hyvät jarrut, että voi ajaa loppuun asti täysiä.
Cannondale SuperX Disc Force on mielestäni erinomainen peli sekä intohimoisempaan cyclocrossin harrastamiseen, että ympärivuotiseen lenkkeilyyn. Levyjarrut takaavat sen, että haarukoissa on tilaa hivenen paksummillekin renkaille. Jos minulla ei olisi nykyistä Konan Major Jakea, voisin hyvinkin hankkia tämän pyörän itselleni käyttö- ja kisakrossariksi. Ja, jos tämä esittelyvideo todellakin pitää paikkansa tämän vuoden cyclocrossin SM-radasta, niin näin maastokelpoiselle levyjarrukrossarille olisi hyvinkin käyttöä!
Ennakkoluulot levyjarruista droppitankoisessa pyörässä karisee kun sellaista pääsee joskus koeajamaan ;)
VastaaPoistaEi Helilläkään varmaan ollut ennakkoluuloja levyjä kohtaan, vain esteettinen näkökulma siihen, että ne eivät krossariin kuuluisi. Nyt se on sitten enää kiinni siitä kumpi merkkaa enemmän jarruteho vs. ulkonäkö+paino. Niin kauan, kuin cantilevereidenkin teholla pärjää skapoissa, niin ylimääräistä massaa on turha ottaa matkaan. Elleivät ne jarrut ole sitten niin hyvät, että se näkyisi jopa kellollakin?
VastaaPoista