Hiphei. Vihdoin alkaa olemaan tuo piennarviivan tuijottaminen tältä keväältä paketissa ja pääsee siihen itse asiaan, eli poluille. Alunperin suunnittelin, että kunhan Rondelta tullaan kotio, alkaa jo Oulun seudullakin olemaan leppoisat maantiekelit ja pitkää lenkkiä ajetaan päivät päästään. Pääsiäisenä käytiinkin succisseurueella ajamassa Yli-Iin klassikko, silloinkin oli vielä Maalismaalla tie paikoin jäässä, mutta muuten näytti aivan hyvältä. Sitten vaan joku sammutti kevään tulon kuukaudeksi ja kädet jäässä odoteltiin, milloin se keli alkaisi soveltumaan karvattomalle valkoihoiselle olennolle. Vappua edeltävänä viikonloppuna käytiin vielä hiihtämässä ja kelit olivatkin aivan parraat siihen hommaan, vaikka alkuperäisessä kalenterissa luki maantiekisaa kotikulmilla Riihimäellä.
Maantiekisaa tuli sitten kokeiltua Nivalassa, kun perinteiset korttelit ajettiin toukokuun 5. päivä. Alunperin mulla oli tarkoitus lähteä ajamaan MuddyX:ää, mutta kun kävin pari päivää aiemmin maastossa pyörähtämässä Oulurasteilla, niin tuumin että noin kostea maaperä ja Mäkisen Sepon mielikuvitus saattaa olla vähän liian tyly setti mun kärsivällisyydelle. No, ei se Nivalakaan paljoa leppoisampi keikka ollut, kolme astetta lämmintä, pirusti tuulta ja miellyttävä vesisade. Kurjuuden maksimointi oli jo lähes cyclocrossin luokkaa, eikä kisakaan siitä juurikaan poikennut. Sehän oli vähän, niinkö olisi ajettu krossia asvaltilla.
Ennen starttia kokeneempi maantiejyrä kävi vinkkaamassa, että heti paukusta kannattaa olla ahkerana ja sainkin aivan loistavan startin. Siitä Juiden kantaan ja karkuun. Takana taisi pikkuisen kolistakin, joten siitä päästiin sopivasti justiin alta pois. Juha näytti pari kierrosta ajolinjoja, kunnes vauhti alkoi olemaan mulle pikkuisen liikaa ja jäin odottelemaan takaa rauhallisempaa seuraa. Hetken päästä sieltä tulikin Paksukumi Teamin kaksikko Sippola - Kolehmainen ja hetken päästä vielä alussa kyljellään käynyt Puustisen Jukka. Siinä sitä sitten kierrettiin teollisuusaluetta puolen tuntia porukassa maalia odotellen. Vaikka tulinkin tuon ryhmän perässä maaliin, niin jollain käsittämättömällä excelin pyörityksellä minusta silti vielä leivottiin miesten kortteleiden Pohjois-Suomen mestari. Hieno laji tuo maantiepyöräily, kun ei tarvitse muuta kuin malttaa istua pyörän päällä kolme varttia ja heti tuodaan titteliä kaulaan. ;-)
Viime viikonloppuna oli vihdoin sitten aika korkata kisakausi myös maastossa. Valkeakoskella järjestettiin ensimmäistä kertaa MTB maratoncupin osakilpailu ja lähdimme Helin kanssa sinne kokeilemaan, miten nuo nappulakumiset liikkuisivat. Ja hyvinhän ne pyörät liikkuivat, ei siinä mitään. Kalusto on kummallakin varmasti siinä kunnossa, ettei paljoa tarvitse selitellä. Muuten tuo reissu ei ehkä tuonut kilpailullisesti aivan sitä, mitä haettiin. Itse olin vahvalla jalalla liikenteessä ja alun latupohjaosuudella pysyin hyvin kärkiporukassa mukana, mutta sitten se loputon kurakivikkotunkkaaminen vei miehestä mehut niin fyysisesti, kuin henkisestikin ja piti jättää ralli kesken. Rata olisi ollut aivan loistava, jos vaan olisi ollut tälle keväälle vähän enempi maastotunteja alla ja olisi saanut rytmistä kiinni. Nyt tuntui lähinnä, että ajaa vain joka ikistä kiveä ja pattia päin, eikä vahingossakaan pääsyt syntymään sellaista flow'ta, millä tuollaisesta radasta voisi selvitä hengissä läpi. Helin kisan taas katkaisi tuomaristo päättämällä ilman ennakkovaroitusta, että miesten kärjen maaliintulon jälkeen ketään ei päästetäkään viimeiselle kierrokselle. Eli sieltä ei sen kummempia kotiintuomisia, kuin reseptiin rajusti maastoreeniä lisää ja bitumintuijottelut jonnekin myöhempiin viikkoihin.
Tällä viikolla sitten olisikin vielä kisaa ihan mukavasti tiedossa, kun tiistaina vedetään paikallista PK Teamin XC-kisaa Köykkyrissä ja viikonloppuna kolmiosainen Barents GP etappikisa Kuusamossa. Sitten vietetäänkin pari viikkoa taas opetellen pyörän ajamista ja isommin kisataan todennäköisesti seuraavan kerran Laajavuoren MTB-maratonilla Jyväskylässä.
Kuusamon keikan jälkeen tulossa tiukempaa yhteenvetoa nakkikumikaudesta, tuliko kasoja, särkyikö solarit, vai tuliko jopa ihan menestystä, saas nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti