lauantai 27. helmikuuta 2016

Vähän plussaa välikokoon

Kumpikaan meistä ei ole ikinä omistanut 27,5", tai toisin sanoen 650b -kokoista pyörää, mutta ehkä juuri siksi niiden markkinoille tulosta asti olemme olleet kiinnostuneet, onko tuo koko oikeasti tarpeen. Kolme vuotta sitten aloimme tutkimaan asiaa, kun nuo olivat uusinta uutta. Sitten kävimme kokeilemassa jopa noiden nopeuttakin aivan kellon kanssa, mutta mitään järjellistä selitystä rengaskoon puolesta emme keksineet.

Entäs sitten, jos tässä hommassa ei olekaan mitään järkeä? Jos tuo rengaskoko onkin tarkoitettu siihen, että on vaan hauskaa kaikissa olosuhteissa? Mikä sitten olisi hauskaa näin talvella?

Heli: Jos olisi smuuttia joustoa, vähän niinkuin Tallboyssa. Mutta jos rengas kuitenkin kantaisi vähän paremmin pehmeillä reiteillä. Hauskanpitoon saisi olla tietysti vähän loivempaa ohjauskulmaa ja enempi joustomatkaakin.

Kimmo: Talvella riittäisi täysjäykkä, millä pääsisi aivan täysiä talvipoluilla. Mieluusti kuitua ja optio, että sen saisi singlespeediksin tarvittaessa, jotta voisi taas lämmitellä vanhaa on/off-suhdetta.

Koska emme usko taikalamppuihin, jotka toteuttavat toiveita, marssimme paikallisen pyöräkauppiaan luo. Hetken päästä marssimme ulos mukanamme kaksi aikalailla erilaista pyörää, joiden ainoa yhteinen nimittäjä on 27,5" vannekoko. Mukaan tarttuivat Cannondale Bad Habit 1 M-kokoisena ja Trek Farley 9.6 21,5" koossa.

Cannondale Bad Habit 1


Cannondale Bad Habit on ensi vilkaisulla erittäin röyhkeän näköinen otus. Pitkät joustomatkat kummassakin päässä ja kolme tuumaa leveät renkaat yhdistettynä metallihohto-petroolinväriseen runkoon eivät näytä juurikaan pyytelevän anteeksi olemassaoloaan. Toisaalta, jos nuo spesiaaliominaisuudet sulkee ulos, niin kyseessä on aikalailla moderni yleishöylä maastoon: Loiva ohjauskulma, kohtuu jyrkkä satulatolpan kulma, Sramin 1x11 -voimansiirto, Shimano Deore -hydrauliset levyjarrut, vähän Cannondalen omilla leimoilla olevaa perus putkiosaa, Rock Shoxin takaiskunvaimennin ja Lefty-haarukka.

Se erikoisuus on siis rengaskoko, joka on muodikkaasti ilmaistuna 27,5+. Toisinsanoen 650b-kokoiset kiekot hieman leveämmällä WTB Scraper vannekehällä ja saman valmistajan kolme tuumaa leveillä Bridger -renkailla. Toinen erikoisuus on kieltämättä pyörän paino, joka sai Helin vähän kohottelemaan kulmakarvojaan, mutta ei siitä sen enempää tässä vaiheessa.
















Trek Farley 9.6


Toinen päivän 27,5-tuumaisista on Trekin tunnetusta OCLV-kuidusta leivottu läski - Farley 9.6. Jos asian haluaisi pelkistää erittäin pitkälti, niin kyseessä on täysjäykkä kuituinen maastopyörä, tämäkin Sramin 1x11 -voimansiirrolla ja tällä kertaa Avidin jarruilla. Siis periaatteessa ei mitään nähtävää, hajaantukaa. 

Mutta, nyt 650b -vannekoon ympärille on leivottu 3.8 tuumaa leveät Bontrager Hodag -renkaat, eli tämä käy jo melkein läskistä. Umpihankimiehet toki vähän tirskuvat partoihinsa toppaliiveissään, mutta sen suon heille aivan hyvin. Toiveenahan olikin saada mahdollisimman ripeästi talvipoluilla etenevä täysjäykkä maastopyörä, joten nyt ei lähdetä mahtailemaan renkaan leveydellä. Haarukat tosin sallisivat todennäköisesti vielä tuumaa leveämmätkin kumit. Laitteen kokonaismassakin on melkein siedettävissä lukemissa, karvan alle 13,4 kiloa, joten pienellä säätämövisiitillä tuosta voitaisiin saada aivan meidän kalustoon kelpaava kokonaisuus aikaan.














Huomenna on luvassa käytännön testiosuus oululaisilla talvipoluilla ja ehkä jopa hieman niiden ulkopuolellakin, mutta siihen asti altistamme laitteet pelkästään erilaisille laboratoriokokeille...

1 kommentti: