Tältä pohjalta, kun minulle työnnetään käsiin maastopyörä, missä vaihteisto toimii kokonaan sähköllä ja kyljessä lukee isolla Shimano, niin nuo molemmat puolet pääsevät todella vahvasti esiin. Vaikka olenkin vannoutunut Sram-leirin kannattaja, niin täytyy myöntää, että maantiepuolella Shimanon Di2-sähkövaihteet ovat yllättäneet positiivisesti. Olen pyöritellyt niitä nyt työn puolesta vuoden verran ja ne ovat käytettävyydeltään miellyttävät ja ennen kaikkea pidän nappien tuntumasta vaihteita vaihdettaessa.
Pyörä-Suvalalla on kokeiltavana täydellä XTR Di2 -osasarjalla ja Fox iCD -sähkölukitulla keulalla varustettu maastopyörä, joten kyllähän minäkin iskin kiinni tilaisuuteen. Pyörä itsessään on kuiturunkoinen jäykkäperäinen 29", minulle hivenen iso, mutta sen tarkoitushan olikin olla vain hyvä esittelypyörä sähkön mahdille maastossa.
Ensimmäinen asia, mikä tarttui silmään, oli etuvaihtaja. Se on aika silmiinpistävän iso, eikä sille ole omaa vipua. Anteeksi nyt, mutta miksi? Eikös yhdellä eturattaalla ole ajettu jo aivan riittävän pitkään, että se on ehtinyt osoittamaan paikkansa maastossa? No joo, testipyörässä on 25/36 eturattaat ja 11-40 -pakka takana, joten näillähän saadaan hivenen laajempi välitysalue, kuin yhdellä eturattaalla ja esimerkiksi 10-42 -pakalla. Toisaalta, ysi- ja kymppipakkojen aikaan kukaan ei edes haaveillut, saatikka tarvinnut, noin laajaa välitysaluetta.
Itse en näe tarvetta kahdelle eturattaalle, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin onhan Shimano keksinyt etuvaihtajan uudelleen erittäin hienolla tavalla! Etuvaihtaja vaihtaa automaattisesti eturattaalta toiselle sen mukaan, millä rattaalla ketju kulkee takana. Eli kun vaihdat esimerkiksi pienemmälle tietyssä kohdassa pakkaa, etuvaihtaja pudottaa pienemmälle eturattaalla ja samalla vaihtaa vastaavan välityksen takaa kohdilleen. Ketjua on siis melkein mahdotonta saada kulkemaan ristiin.
XTR-takavaihtaja on aivan yhtä loistava, kuin maantielle tarkoitetut Di2:t. Vaihteet vaihtuvat todella hienosti, eikä toimintaa voi muuta, kuin ihailla. Valitettavasti aivan samaa ei voi sanoa Firebolt-nimellä varustetusta vaihdevivusta. Siinä missä maantiekahvoissa olevat vaihtimet ovat ihanan kevyttä kosketusta tottelevat kytkimet, on XTR-vivusta tehty ehkä tarpeettoman mekaanisen oloinen. Vipu vaatii melkein yhtä paljon liikettä toimiakseen, kuin vaikka Sramin XX1. Olisin toivonut, että maastoonkin vaihdevipu olisi kokenut samanlaisen evoluution, kuin maantiellä aikanaan.
Maistuisiko? Kyllä, ehdottomasti! Onhan tuo hieno konsepti! Sama yksikkö ohjaa voimansiirtoa ja jousitusta, pykälät vaihtuvat kivuttomasti ja johdotukset saa todella hienosti piiloon, varsinkin testipyörässäkin olleiden PRO:n putkiosien kanssa. Näyttöyksikkö kertoo selkeästi keulan ja vaihteiden tilanteen ja informoi äänimerkillä tulevasta eturattaan vaihdosta. Muutenkin tuo on vain hienointa, mitä maastopyöriin on pitkään aikaan tuotu.
Lähtisinkö tämän kanssa vakituiseen suhteeseen? Tuskinpa kuitenkaan. Olen juuri vasta päässyt eroon etuvaihtajasta, eikä minulla enää vuosikausiin ole ollut minkäänlaista kauko-ohjattavaa lukitusta keulassa tai takaiskarissa. Joten pelkän takavaihtajan takia en ehkä laittaisi akkua, näyttöä ja johdinsarjoja paikalleen. Toinen asia, mikä arveluttaisi, on tuon lataaminen. Itse en muista aina edes ladata puhelintani, saati sitten maastopyörää. Lisäksi lataamisessa pelottaa se skenaario, että kisareissussa edellisenä iltana huomaan laturin jääneen kotiin - Di2:lle kun ei kelpaa mikään standardilaturi, vaan sille pitää olla oma laturinsa omine liittimineen.
Näillä näkymin testipyörä on vielä jonkin aikaa Pyörä-Suvalalla Lekatiellä ihmeteltävänä. Suosittelen lämpimästi kaikille, käykää kokeilemassa. Se on aika hauska!
p.s. Tiedättekö muuten, mikä on pieni, toimii sähköllä, surisee, mahtuu kätevästi käsilaukkuun ja tuntuu kivalta käytössä? Miettikääpä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti