Alunperin suunnitelmissa oli ajaa näillä kisaviikoilla vielä maanantaisin pyörärastejakin, mutta kun kisoja oli kummankin viikon keskiviikolle ja viikonlopuille, niin päätimme hieman keventää kuormaa ja jättää rastit väliin, varsinkin kun viimeinen rypistys olisi 24 tunnin kisa Levillä.
Toinen tärkeä asia kahden viikon kisarupeamassa oli saada varastossa talven seissyt Anthem X kisasäätöihin. Anthem menetti syksyllä jarrunsa jäykkis-Giantille ja uudet jarrut tulivat sopivasti toukokuun lopussa. Uudetkin jarrut ovat Hopet, tällä kertaa Evo Race X2:t. Asennus ja letkujen lyhentäminen oli totutun helppo operaatio, joten kisakausi oli senkin puolesta valmis alkamaan.
Ensimmäisenä kisana oli keskiviikkona 5.6. lyhyt XC-kisa Köykkyrissä. Pidemmän kisatauon kyllä huomasi, kamat meinasivat olla sekaisin ja aikataulu hukassa. Ehdin kuitenkin ennen starttia hakea numeron, tutustua rataan ja juoda itselleni vessahädän. Itse kisa tuntui todella hyvältä, vauhtia ei tietenkään ollut tässä vaiheessa vielä kovinkaan paljoa, mutta jaloissa oli selkeästi voimaa enemmän kuin viime vuonna - talven prässitreenit ovat siis tehonneet. Kisahermo ei aivan täysin vielä pitänyt ja toiseksi viimeisellä kierroksella tuli kantattua juuren päältä pikkuisen liian ahnaasti. Polvihan siinä otti osumaa ja kisan jälkeen olikin kiire saada jalka ylös ja paraneminen käyntiin.
Lauantaina 8.6. Kajaanissa järjestettiin maastoajot Vimpelinvaarassa. Ehdimme juuri ennen starttia perille, joten aikaa lämmittelykierroksille ei ollut. No, kyllä sitä ehtii ensimmäisen kierroksen aikanakin lämmittelemään ja rataan tutustumaan. Rata olikin varsin mukava ja hapokas, nousua 4,3 kilometrin kierroksella oli 120 metriä. Reitti nousi ensin tietä pitkin Vimpelinvaaran huipulle, josta laskettiin DH-uraa alas ja noustiin samantien huoltotietä ylös. Tämän jälkeen reitti siirtyi metsään, jossa sai lasketella nopeita polkuja pitkän matkaa ennen viimeistä purtsiosuutta maaliin. Oma ajo alkoi kierros toisensa jälkeen nopeutumaan, ajolinjat paranivat ja kroppa lämpeni. Vaikka toisia naisia kisaviivalla ei ollutkaan, oli todella mukavaa ajaa paikallisia miehiä vastaan kisaa. Kiitoksia kajaanilaisille hyvästä meiningistä!
Kajaanista suuntasimme samana iltana Syötteelle talkooavuksi Pohjois-Suomen tempomestaruuskilpailuihin. Annoimme tempoilijoiden ajaa vesisateessa ja kun aurinko alkoi iltapäivällä paistamaan, kaivoimme maastopyörät autosta ja suuntasimme vielä kevyelle maastolenkille ennen kotimatkaa. Pytkynharju oli ihan yhtä hauska kuin aina ennenkin ja Riihisuon sekä Pärjänjoen varren uudet sorastukset nopeassa kunnossa. Kyllähän nuo reitit ovat ihan parasta maastopyöräilyä lähialueilla, ajettavaa on useammaksikin päiväksi.
Kajaanista suuntasimme samana iltana Syötteelle talkooavuksi Pohjois-Suomen tempomestaruuskilpailuihin. Annoimme tempoilijoiden ajaa vesisateessa ja kun aurinko alkoi iltapäivällä paistamaan, kaivoimme maastopyörät autosta ja suuntasimme vielä kevyelle maastolenkille ennen kotimatkaa. Pytkynharju oli ihan yhtä hauska kuin aina ennenkin ja Riihisuon sekä Pärjänjoen varren uudet sorastukset nopeassa kunnossa. Kyllähän nuo reitit ovat ihan parasta maastopyöräilyä lähialueilla, ajettavaa on useammaksikin päiväksi.
Seuraavan viikolla keskiviikkona 12.6. oli sitten vuorossa XCE-kisa Heinäpään kukkulalla. Rata oli sora/kivituhkapohjaista ulkoilureittiä, jossa oli kaksi terävämpää nousua ja laskua, sekä yksi pidempi ja loivempi nousu maaliin. Olen useamman vuoden ajan ajanut Heinäpäässä cyclocrossarilla treeniä ja kilpaa, joten kokemusten perusteella päätin satsata kisaan nopeisiin renkaisiin ja laitoin jäykkis-Giantiin Furious Fredin taakse. Se ei ollut hyvä ratkaisu - rengas ei meinannut pitää irtosoraisissa nousuissa ja vastaavasti alamäissä jouduin antamaan tasoitusta. Seuraavalla kerralla osaan lähteä kisaan kisarenkailla, eli hyväksi havaituilla Rocket Roneilla.
Vaikka rengasvalinta ei onnistunutkaan nappiin, niin parin lepopäivän jälkeen kisajalka oli vähintäänkin kohtuullinen, pöly tosin meinasi tehdä hengittämisestä hankalaa. Kisaformaatti vastaavasti oli vähän omituinen, ajetut kierrosajat ja sijoitukset eivät minusta aivan täysin korreloineet. Mutta hyvää treeniähän tuollainen on, harvoin ilman numerolappua tulee rutistettua loppuun asti noin kovia lyhyitä vetoja.
Kahden viikon kisarupeaman huipentuma oli sitten viime viikonloppuna Levi24:ssa. Lähdimme SyöteMTB:n järjestelyporukalla mukaan neljän hengen sarjaan, mukana olivat minun ja Kimmon lisäksi Mika ja Marko. Kisa alkoi perjantaina iltakuudelta loppuen lauantaina samaan aikaan. Kierros oli 9km pitkä ja nousua tuli 100 metriä kierrosta kohti. Rata oli monipuolinen, asfalttia, latupohjaa, vauhdikasta kivikkopolkua, juurakkoa, pitkospuita, mutaa, kovia nousuja ja nopeita laskuja - siis XC:tä parhaimmillaan. Sovimme jo matkalla, että pyrimme lepäämään kisan aikana edes jonkin verran, mutta pidämme kuitenkin huolen, että reitillä on koko ajan joku ajamassa.
Minulla tavoitteena Levillä oli ajaa useamman kierroksen settejä siten, että nopeus säilyy tasaisena pari tuntia kerrallaan vuorokauden läpi. Ajoin omat kierrokseni kolmessa erässä, ensin kolme kierrosta perjantai-iltana, viisi kierrosta aamuyöllä ja viisi kierrosta lauantai-iltapäivällä. Nopein kierros oli pari sekuntia yli 29 minuuttia ja viimeisen vedon viimeinen kierros vähän reilu 31 minuuttia, joten vauhti säilyi tavoitteen mukaisesti. Radalla oli koko ajan eri vauhtisia ajajia, joten kisafiilis säilyi koko vuorokauden ajan ja omalla panoksellani pidin myös meitä kisassa mukana. Olin todella tyytyväinen, kun kurvasin viimeiseltä kierrokseltani vaihtoon ja koko viikonloppu onnistui loistavasti. Tosin 25. tunnista eteenpäin en enää pysynyt poikien vauhdissa, vaan Jukolan yöosuus jumitti minut sohvan nurkkaan. Kiitos myös Mikalle ja Markolle mahtavasta reissusta!
Kokonaisuutena parin viikon setti oli mainio, jalat tuntuivat tosi vahvoilta ja Levillä alkoi jo löytyä vähän vauhtiakin. Nyt pitää pari viikkoa ottaa reilusti kilometrejä ja sitten taas lisää runtua. Kolmen viikon päästä onkin seuraava kisarupeama, kun samana viikonloppuna Seinäjoella järjestetään Joupiska XCM ja Vaasassa XCO-kisa. Tämän lisäksi Köykkyrissä ajetaan vielä kolmas XCE-kisa seuraavalla viikolla keskiviikkona. Tätä kisarupeamaa ennen täytyy tosin metsästää Anthemista erittäin ärsyttävä naksuminen pois, kohta lähtee järki, kun joku natisee ja naksuu alla joka ikisessä patissa.
Minulla tavoitteena Levillä oli ajaa useamman kierroksen settejä siten, että nopeus säilyy tasaisena pari tuntia kerrallaan vuorokauden läpi. Ajoin omat kierrokseni kolmessa erässä, ensin kolme kierrosta perjantai-iltana, viisi kierrosta aamuyöllä ja viisi kierrosta lauantai-iltapäivällä. Nopein kierros oli pari sekuntia yli 29 minuuttia ja viimeisen vedon viimeinen kierros vähän reilu 31 minuuttia, joten vauhti säilyi tavoitteen mukaisesti. Radalla oli koko ajan eri vauhtisia ajajia, joten kisafiilis säilyi koko vuorokauden ajan ja omalla panoksellani pidin myös meitä kisassa mukana. Olin todella tyytyväinen, kun kurvasin viimeiseltä kierrokseltani vaihtoon ja koko viikonloppu onnistui loistavasti. Tosin 25. tunnista eteenpäin en enää pysynyt poikien vauhdissa, vaan Jukolan yöosuus jumitti minut sohvan nurkkaan. Kiitos myös Mikalle ja Markolle mahtavasta reissusta!
 |
| SyöteMTB:n joukkue: Kimmo, Heli, Mika ja Marko kuva: Taneli Kaakinen |
Kokonaisuutena parin viikon setti oli mainio, jalat tuntuivat tosi vahvoilta ja Levillä alkoi jo löytyä vähän vauhtiakin. Nyt pitää pari viikkoa ottaa reilusti kilometrejä ja sitten taas lisää runtua. Kolmen viikon päästä onkin seuraava kisarupeama, kun samana viikonloppuna Seinäjoella järjestetään Joupiska XCM ja Vaasassa XCO-kisa. Tämän lisäksi Köykkyrissä ajetaan vielä kolmas XCE-kisa seuraavalla viikolla keskiviikkona. Tätä kisarupeamaa ennen täytyy tosin metsästää Anthemista erittäin ärsyttävä naksuminen pois, kohta lähtee järki, kun joku natisee ja naksuu alla joka ikisessä patissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti