keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Täydellisen geometrian metsästys

Toissa viikonloppuna meillä oli ajossa yhtaikaa kaksi hyvin pienillä eroilla olevaa huippukrossaria, jotka olivat molemmat erittäin sopivia Helille, mutta silti aivan erilaisia ajaa. Toisaalta minä olen nyt talven aikana ajanut vähän reilut 1200 kilometriä viime joulukuussa ostamallani Rigillä ja sen pitäisi olla melko pitkälti samankokoinen, kuin vanha Salsani, mutta silti se on aivan erilainen poluilla. Jotenkin paljon varmemman ja vakaamman tuntuinen.

Mutta mikä tekee toisesta fillarista niin omaan käteen sopivan ja toinen liki samankokoinen ei olekaan aivan niin hyvä? Milleistä se on kiinni, mutta minne laitetaan ja minkä verran? Tätähän piti alkaa mittailemaan ja vertailemaan ihan tosissaan, joten  tekaisinpa näiden pyörien valmistajien ilmoittamista geometriatiedoista taulukon.

Rig Salsa  Ero
Satulatolppa (mm) 584,0 558,8 25,2
Satulatolpan kulma (ast) 72,0 73,0 -1,0
Emäputki (mm) 118,0 120,0 -2,0
Ohjauskulma (ast) 69,6 72,0 -2,4
Efektiivinen vaakaputki (mm) 663,0 635,0 28,0
Keskiön korkeus (mm) 312,0 322,0 -10,0
Takahaarukan pituus (mm) 445,0 454,7 -9,7
Akseliväli (mm) 1169,0 1125,8 43,2


Siispä suurimmat erot ovat Rigin huomattavasti loivemmassa ohjauskulmassa, vaakaputken pituudessa ja keskiön korkeudessa. Myös takahaarukan pituudessa on liki sentin ero.

Pidempi vaakaputki ja loivempi ohjauskulma yhdessä johtavat varmaankin Rigille ominaiseen erittäin vakaaseen etenemiseen. Kuitenkin lyhyt takahaarukka parantaa sitten ketteryyttä vastaavasti, jolloin Rig ei tunnu lainkaan junamaiselta ajettavalta tiukemmissakaan mutkissa. Tottakai, rajansa kaikella, poluilla on paikkoja, joista liki 1,2 metrin akselivälillä ei vaan mennä kovin ketterästi.

Osaako sitä sitten enää Salsalla ajaakaan kesän tultua, vai alkaako armoton uusien lelujen speksaaminen? Tosiasia on joka tapauksessa se, että harkitsin ottavani Salsan Tampereelle Talvi-TdT:hen, mutta kun kävin ajamassa sillä muutaman lenkin ja arvailin tamperelaisten polkujen hankaluutta, valitsin kuitenkin mieluummin Rigin matkaan mukaan. Enkä kyllä katunut hetkeäkään, polut olivat hauskoja ja Rig kulki juuri sinne, minne pitikin.

Mistä sitä sitten löytyäisi rungon, joka täyttäisi haaveet? Trek Superfly olisi tietysti samaa mallia, kuin Rigikin, mutta kun mieleisillä osilla oleva versio maksaa yli 7000 euroa, niin se rajoittaa haaveilemista melkolailla. Ja, vaikka tuota saisikin kohtuulliseen hintaan pelkkänä runkosettinä, mihin pultata nykyiset osat kiinni, niin nämä nykyiset keskiöstandardit ajavat nelikanttikeskiön ja siihen sopivien kampien omistajan repimään hiuksiaan. Erilaisia numeroita on BB-kirjainyhdistelmän perään tarjolla suunnilleen saman verran, kuin lottolapussa ja osumavarmuuskin melkolailla samaa luokkaa. Miksei vain voisi olla 68 tai 73-millistä BSA-kierteellä olevaa keskiömuhvia...?

On-One Scandal tarjoaisi taas perinteistä keskiötä mukavasti, mutta se on melkolailla samanlaisilla mitoilla, kuin Salsakin. Suurimmassakin raamissa on vain 640-millinen vaakaputki ja melko jyrkkä 72 asteen ohjauskulma. Toisaalta takahaarukan pituus ja keskiön korkeus ovat yhteneväiset Rigin kanssa, joten näiden lukujen perusteella tarjolla olisi todella ketterää menoa matalalla painopisteellä.

Tikkalan Arton Wilier on ihan ehtaa pyöräpornoa mitä suurimmissa määrin, mutta Wilierin nettisivujen tutkiskelu osoittaa tässäkin vaihtoehdossa geometriasuunnittelun olevan On-Onen kanssa aivan samoissa. Lyhyt takahaarukka, melko lyhyt vaakaputki ja jyrkkä ohjauskulma. Vielä, kun Cannondalekin lyö tiskiin samat strategiset 64cm / 71,5 astetta, niin edes lyhyt takahaarukka ja vielä Rigiäkin 7mm matalampi keskiö eivät sytytä.

Maailma on kyllä pyöriä täynnä, mutta kun äärellinen aika surffaamista ei vielä tuota tulosta, niin näinkö tässä päädytään lopulta kahteen vaihtoehtoon?

a) Hammaskeiju tuo minulle aamuksi kevyen rungon pitkällä vaakaputkella, lyhyellä takahaarukalla, matalalla keskiöllä ja suhteellisen loivalla ohjauskulmalla, sekä tietysti BSA-kierteisellä keskiömuhvilla.

b) Menen nukkumaan ja opettelen aamulla ajamaan niillä, mitä varastosta löytyy.

7 kommenttia:

  1. Toivossa on hyvä elää, sanoi...! Been kautta kohti uutta kevättä, tosin veikkaanpa että jostain saattaa se sopiva runko vielä löytyäkin..

    VastaaPoista
  2. Ciao Bello !

    Se on Cannondale, tai sitten optio B :)

    Setä The Dry But Surfer

    VastaaPoista
  3. On One hiilikuitutuotteisiin tutustuneena voin yhtyä tuohon että BB92 on saatanan keksintö. Sikäli harmi että geometria ja pyörä on itselle kuin tehty. Tuon keskiön alueen ongelmat vaan nakertaa niin pirusti.

    VastaaPoista
  4. Harmittavaa kuulla, että muuten hyvässä raamissa keskiöratkaisu nakertaa... Lieneeköhän ketään, kuka olisi oikeasti perustellut hyviä puolia näistä uusista keskiöistä? Oletko selvitellyt, saisiko BB92:een mistään esim. BSA-kierreadapteria, jonka voisi liimata pysyvästi paikalleen?

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia, pyörän kehuista! Pyörähän on silkkaa pyöräpornoa ja minä olen pyöräilyn Ron Jeremy :)

    Olen muuten modannut keulan 80mm:stä 100mm:iin ja nyt vasta homma iloksi muuttui. 80:nä keula oli liian jyrkkä ja painopiste liiankin edessä. Muutaman kerran olen päässyt pyörää jo polulla testaamaan ja on suuri vaara että Wilier on Flashia nopeempi.

    VastaaPoista
  6. Uijui. Vieläkin nopeampi? Tämähän ajaa ihmisen kilpavarustelun puolelle.

    VastaaPoista
  7. Kimmo, ysikakkoseen en ole selvitellyt mitään adapterikuvioita. Käsittääkseni keskiö on niin leveä, ettei ainakaan ihan simppeli juttu ole. Mutta sulla löytyi sopiva ratkaisu. Onnea!

    VastaaPoista